Talouskurjimuksessa pyristelevistä kunnista muutama on ilmoittanut lomauttavansa koko henkilöstön. Kuntatyöntekijöiden lomauttamisessa on riskinsä. Lakisääteisiä tehtäviä tekeviä työntekijöitä lomautetaan. Kuntalaiset kärsivät usein lomautuksista ikäänkuin tuplaten: jos olet lomautettu tai työtön, etkä kunnan tekemien lomautuksien takia saakaan jotain palvelua riittävän ajoissa tai lainkaan. Aikaisemmasta lamasta opittiin ainakin tietämään se, että ongelmat kertaantuvat ja kasaantuvat sekä kasvavat monissa perheissä. Mutta näköjään ei ole otettu kuitenkaan opiksi siitä, missä asioissa ei missään nimessä kannata, eikä voi säästää.

 

Kun kunnan työntekijöistä osa on lomautettuna, työssä käyvä osa tekee luonnollisesti enemmän töitä tai ainakin vastuuta kasaantuu lomautettujenkin työtehtävistä. Harvaa työtä kun voi kokonaan olla tekemättäkään lomautuksen aikana. Esimerkiksi koulussa opettaja saa "opetettavakseen" kaksi opetusryhmää. Tosiasiassa mitään opetusta ei tällöin edistetä, eikä opetussuunnitelman mukaisiin tavoitteisiin päästä, vaan koululaiset ovat säilössä koulussa.

 

Lomautukset rasittavat työntekijän jaksamista. Viime laman yhteydessä selvitettiin muun muassa sekin, miten pitkään lamasta kesti palautua takaisin normaaliin työtehoon ja työkuntoon. Opettajilla se esimerkiksi kesti yhden kokonaisen lukuvuoden ajan. Sairaslomat lisääntyivät rajusti. Lomauttamisella asiat siis ratkaistaankin aika kalliisti.

 

Helposti tässä tulee mieleen, mitä lomauttamisilla siis hyödytään? Kuntalaisille kuuluvia lakisääteisiä peruspalveluja karsitaan: kuntalainen kärsii. Loppukädessä lomautus otetaan kuntatyöntekijän "selkärangasta": työntekijä uupuu. Kunta säästää lomautuksien aikana joitakin kymmeniä, satoja tuhansia euroja. Mutta entä seuraukset? Palvelujen puutteessa kuntalaisten ongelmat kasvavat ja loppukädessä joudutaan turvautumaan kalliimpiin ratkaisuihin. Työntekijöiden uupuminen johtaa sairauspoissaoloihin ja tämä maksaa.

 

Vihdin kasvukunnassa monilla sektoreilla tehdään jo tällä hetkellä liian pienellä henkilöstöresurssilla töitä. Jo useamman vuoden ajan Vihti on kasvanut voimakkaasti, eikä henkilöstöpuolella ole satsattu riittävästi palveluiden hoitamiseen. Työntekijät tekevät jo nyt äärirajoilla töitä. Alkuvuodesta Vihdissä otettiin viisas (?) valmistautuminen tulevaan ahdinkoon ja toteutettiin jo valmiiksi tälle vuodelle 2 miljoonan euron säästöt. Muun muassa muutama virka jätettiin tämän vuoksi täyttämättä tai työsuhde jatkamatta. 

 

Kuntapäättäjänkin tulee tiedostaa karsinta- ja leikkauspäätösten kauaskantoiset seuraukset kuntalaisiin ja kunnan työntekijöihin. Päätöksiä tehdään helposti kuin hölmöläisten tilkkutäkkiä.

 

 

Valtiontalouden tarkastusvirasto antoi tällä viikolla kunnille moitteet siitä, ettei kunnissa ole riittävästi tarjolla kuntoutuspalveluja. Myöskään lääkinnällistä kuntoutusta ei aina saada riittävän ajoissa.

 

Tässä kohtaa on taas todettava, että hoh hoijaa. Viraston piti huomauttaa, että kuntoutuksella on huomattava merkitys valtiontaloudelle. Tämän tosiseikan pitäisi olla viranomaisten tiedossa. Tämän pitäisi olla myös kuntapäättäjien tiedossa. Tieto ei siis ole mitään uutta.

 

Miksi sitten kuntoutukseen - tai mikä vielä pahempaa - ennaltaehkäisevään toimintaan ei satsata riittävästi resursseja? Tämähän on juuri kuin se hölmäläisten peiton teko! Kannattaa säästää tässä päässä, niin maksat kalliimmin sitten toisessa päässä! Kuntoutuksen avulla pidennetään työuria ja autetaan ikäihmisten omatoimista asumista.

Erityisesti ikäihmisten kuntoutus on täällä Vihdissä hoidettu aivan tolkuttoman huonosti. Kuntouttavaa toimintaa ei ole. Kun vanhus joutuu sairaalahoitoon, häntä makuutetaan vuodeosastolta toiselle ja sitten kotiutetaan. Kotona vanhus ei sitten pärjääkään yksin, kun kunto on sairaalassa entisestään heikentynyt. Kaikki tieto pitäisi siitä tosiseikasta olla,  että vanhukselle jo muutaman päivän vuodeosastolla makaaminen vastaa jopa vuoden taaksepäin menoa yleiskunnossa. Sitäkin ihmeellisempää siis on, että esim. loukkaantumisten tai leikkausten jäljiltä ei järjestetä kuntoutusta.

 

Moitteensa virasto antoi myös sosiaali- ja terveysministeriölle, joka on ollut kuntien ohjauksessa liian passiivinen. Tietysti kuntia on "helppo" tässä nykyisessä taloustilanteessa syyttää sen ja sen hoitamatta jättämisestä, kun rahat eivät tahdo riittää peruspalvelujen ylläpitämiseen. Ja valtiovalta sälyttää yhä uusien ja uusien tehtävien hoitamisen kunnille. Mutta ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen pitäisi löytyä viisautta päättäjiltä olipa taloustilanne maailmassa (ja Suomessa mikä tahansa).

 

 

Ennakkoäänestyksen toinen päivä jatkui suhteellisen vilkkaana Kauniaisissa ja Karkkilassa. Vihdin osalta numerot "kaunistuivat" ensimmäiseen äänestyspäivään verrattuna. Uusintavaaleissa ennakkoäänestäminen on mahdollista vain omassa kotikunnassa. Äänioikeutettuja puolestaan ovat samat henkilöt kuin viime syksyn kunnallisvaaleissa. Vihdistä noin 300 äänestäjää on poistunut luonnollisen poistuman kautta eli kuollut. Kunnasta poismuuttaneiden äänioikeutettujen määrä ei liene tarkkaan tiedossa. 

 

Äänioikeutettuja näissä uusintavaaleissa on Vihdissä reilu 20 000. Näistä on nyt kahden ensimmäisen ennakkoäänestyspäivän aikana käynyt uurnilla 7,7%. Naiset ovat olleet aktiivisemmin liikkeellä: 898 naista on äänestänyt. Miehiä tässsä 7,7 prosentissa edustaa 680 äänestäjää. 

 

Ehdokkaat ovat aktiivisesti esillä. Paikallislehdet ovat puolillaan vaalimainoksia ja tienvarsimainonta on paljon vilkkaampaa kuin vuosi sitten. Toreilla ja kauppojen edessä järjestetään tilaisuuksia, jotka mahdollistavat kuntalaisten kohtaamisen. "Taistelua" paikoista tai oman luottamuksen jatkosta käydään siis varsin kiihkeänä. Jostain ehdokkaat ovat saaneet motivaation kampanjoida näissä historiallisen haastavissa vaaleissa. Meillä on nyt 10 päivää aikaa vakuuttaa kuntalaiset äänestämisen tärkeydestä. Niistä vuoden takaisista vaaleista kun ei ainuttakaan ääntä lasketa kenellekään pohjaluvuiksi. 

 

 

Kuulun Vihdin, Karkkilan ja Nummi-Pusulan yhteiseen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman työryhmään. Uuden lastensuojelulain mukaisen suunnitelman on määrä valmistua tämän vuoden loppuun mennessä ja viimeistään tammikuussa 2010 se olisi valtuustoissa hyväksyttävänä. Hyvinvointisuunnitelmaa tekee moniammattillinen asiantuntijaryhmä, jossa mielenkiintoisinta lienee, miten eri näkemykset saadaan yhteiseen tahtotilaan. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja varhainen puuttuminen on parasta lääkettä lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamisessa. Ja niin on ylipäätään kunnan toimissa tällaisessa taantumavaiheessakin. 

 

Vastikään tutkijat ja alan työntekijät antoivat julkisuuteen lausuntoja ja suoranaisia varoituksen sanoja kuntapäättäjille ja valtionhallinnon päättäjillekin siitä, ettei taantuman aikana saisi tehdä virheellisiä päätöksiä. "Tuomio" on yksiselitteinen: "Neuvolapalveluista säästäminen lisää huostaanottoja". Meillä  on erittäin hyvä äitiys-, lasten - ja perheneuvolasysteemi, jota kunnat toteuttavat hyvin eri tavoin. Eri tavoin siis siinä, miten monta kertaa esimerkiksi lapsi kutsutaan neuvolaan ennen kouluikää. Sosiaali- ja terveysministeriön suosituksia kun voi noudattaa ns. minimimäärillä. Harva toteuttaa suositusten ylärajoilla. 

 

Palveluiden karsiminen ei ole lapsen eikä veronmaksajienkaan etu. Asiantuntijat ennakoivat, että vuoden tai parin kuluttua Suomessa käydään keskustelua lastensuojelun ja lasten mielenterveyskustannusten kasvusta. Meillä Vihdissä lasten huostaan otot ja kodin ulkopuolelle sijoittamiset kasvoivat jyrkästi jo viime vuonna. Jos nyt säästetään tai karsitaan julkisista peruspalveluista, tilanne voi vakavimmillaan johtaa menojen kasvuun erikoissairaanhoidossa ja muissa kalliimmissa palveluissa. Nyt jos koskaan olisi osattava tehdä viisaita päätöksiä.

 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Matti Rimpelä toteaa, että lapsiperheiden ongelmat lisääntyvät taantumassa selvästi. Samaan aikaan kun ongelmat kasvavat, turvaverkko heikkenee. Kun ongelmat ovat pieniä, voidaan niihin puuttua varhaisessa vaiheessa ja saada apua nopeastikin. Jos ongelmat alkavat kasaantua, muuttuu auttaminen hitaammaksi ja kalliimmaksi. Ja tätä virhettä ei nyt saisi missään nimessä tehdä. Neuvolapalveluresurssit tulee pitää hyvällä tasolla, kouluterveydenhoito samoin. Oppilashuollon resursseihin ei hyvinäkään aikoina ole satsattu tarpeeksi. Kuinka siis nyt? Vihdissä on suorastaan surkea tilanne kouluterveydenhuollossa ja koulupsykologipalveluissa.

 

Koko Suomessa perheneuvolapalveluissa on suorastaan krooniset jonot. Kun perhe ei pääse avun piiriin heti, kun kriisi on päällä, ongelmat kasaantuvat ja kriisi syvenee. Sitten ollaankin tilanteessa, että auttamiseen tarvitaan "järeämpiä" keinoja. Taantuman ja kuntien kurjan tilanteen edessä säästetään usein juuri näistä ennaltaehkäisevistä palveluista ja ylipäätään laadukkaista ja riittävistä peruspalveluista. Se on kallista ja ihan väärässä paikassa säästämistä, jonka seurauksia maksetaan jopa kymmenen vuodenkin kuluttua.

 

 

Nyt sitten kampanjoidaan täysillä. Tänään oli varsinaista hulinaa Vihdin Wuosisatamarkkinoiden vaalitorilla, missä vihtiläisten ehdokkaiden lisäksi kansaa kokosi kiitettävästi puolueiden nimekkäät johtajat. Kunnallisvaaleilla onkin suorastaan valtakunnallinen leima, ja vaalien jälkeen katsotaan tarkasti puolueiden kannatuslukuja :)

 

Tämänpäiväinen vaalihulina oli kyllä vertaansa vailla. Onneksi meillä oli ehdokkaiden lisäksi ihanasti tukiryhmäläisiä paikalla, joten homma sujui niin loistavasti, että ilmapallot, pallokaasu ja vaalikarkit loppuivat kesken. Tärkeintäkin saatiin hyvin hoidettua: eli keskusteltua kuntalaisten kanssa. Tällä kertaa liikkeellä oli enemmän "menen äänestämään näissäkin vaaleissa"- ilmaisuja kuin äänestämisen väliin jättäviä. Muutama kuntalainen totesi, että ehdokaskin menee uusiksi: nykyinen valtuutettu kun ei olekaan toiminut valtuustossa odotusten mukaisesti. Eniten vihtiläisiä näissä vaaleissa kuitenkin harmittaa veronmaksajien takia: turhaa rahaahan tässä palaa tällaisena taloudellisena aikana!

 

Ben oli Vihdissä toistamiseen vajaan viikon sisällä. Viime sunnuntaina keskustelin Benin kanssa Nummelan markkinoilla ja tänään vaihdoimme ajatuksia Vihdissä. Kokoomuksen kansanedustaja oli lukenut jopa haastatteluni Kansan Uutisten Viikkolehdestä ja antoi palautetta, että "Sinusta oli hyvä juttu Viikkolehdessä". Ei hullummin tältä mieheltä, hän lukee laatulehteä! Arvostan Benin tapaa kohdata ihmiset: hän tulee juttelemaan ja on aidon kiinnostunut ihmisistä. Poistuessaan telttamme vieressä olleelta kokoomuksen toripaikalta Ben kävi vielä moikkaamassa minua ja toteamassa, ettei enää tule tekemään minulle vaalityötä, kaksi kertaa on ihan riittävästi. Että siis huumorimiehiäkin. 

 

 

Suomessa on eletty vaalirahakohua jo monta viikkoa. Pala palalta uusia paljastuksia on saatu selville ja kansalle kerrotuksi. Päällimmäiseksi jää helposti käsitys, että vaalirahoitus on likaista tai vaalituki on kiellettyä tai ainakin ei toivottavaa. Kun laki ei ole määrännyt kertomaan vaalirahoituksia avoimesti ja suoraan, on jäänyt se mahdollisuus, että kerrotaan vain se, mitä laki vaatii. Laissa on siis ollut se kuuluisa porsaanreikä. Mitään laitontahan vaalirahoituksessa ei ole, päinvastoin vaalituen maksaminen, antaminen on laillista touhua. Suomalainen vaalijärjestelmä vaatii rahaa. Nykyisin ei missään vaaleissa ole läpimenomahdollisuuksia ilman vaalimainontaa.

 

Viestintävälineet tekevät kilvan omia tutkimuksiaan ja kyselyjään. Aamulehden teettämässä tutkimuksessa selviää, että vaalirahakohu on laskenut äänestysintoa. Erityisesti 50-79-vuotiaat ilmoittavat olevansa haluttomampia äänestämään vuoden 2011 eduskuntavaaleissa kuin ennen. Kaikkiaan 29 prosenttia vastaajista ilmoitti näin. 

 

Kohusta voi olla muitakin seurauksia. Vaalirahoitus voi tulevaisuudessa olla vaikeampaa ja tämä voi vaikuttaa jopa demokratiaan. Suomalaisessa vaalijärjestelmässä kampanjointi maksaa. Ehdokkaan on mainostettava itseään monin keinoin. Harva ehdokas pääsee kunnallisvaaleissakaan läpi ilman rahallista panostusta. Jos vaalirahoitukseen suhtaudutaan nykyisten tai mahdollisten uusien rahoittajien osalta tulevaisuudessa nihkeämmin, voi kampanjarahojen kerääminen vaikeutua. Jos ehdokas joutuu maksamaan kampanjoinnin omasta pussistaan, vain rikkailla tai varakkaimmilla on siihen mahdollisuus. Jo siis ehdokaslistojen muodostamisessa voi olla vaikeuksia.

 

Yhteisten asioiden ajaminen ja asioihin vaikuttaminen kuntatasollakin on aikaa vievää. Kun asioihin paneutuu perusteellisesti, sekin maksaa. Puhelinlaskut kasvavat helposti asioita selvitellessä. Jos käytät kampanjaan omaa rahaa ja luottamustehtäviin valituksi tultua perehdyt asioihin huolella, ei luottamustehtävistä saatavilla palkkioilla kateta näitä kustannuksia. Ehdokkaaksi ryhtyvän on mietittävä tuleva ajankäyttö siltä kannalta, että tulee valituksi. Kuntatasolla politiikka on ns. harrastus, ei ammatti. Moni sanoo, että kyllähän harrastukset aina maksavat. Niin maksavat, mutta useimmiten harrastuksessa haetaan mielihyvää vain itselle. Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa tavoitteena on yhteinen hyvä, yhteinen hyöty. 

Kun on mukaan tähän touhuun lähtenyt ja päässyt, voi mielihyvällä onneksi todeta, että vaikuttaminen myös loistava "koulu". Elinikäinen oppiminen ei pysähdy koskaan.

 

 

Tänään Luoteis-Uusimaa-lehdessä julkaistu kirjoitukseni "Vaalipuheita"-palstalla:

 

 

Kunnalle laissa säädettyjä tehtäviä yhdistää yksi tärkeä seikka: kuntalaisten hyvinvoinnin turvaaminen. Ilman asukkaitaan kunta ei ole mitään. Uusintavaalit käydään Vihdissä muuttuneessa tilanteessa vajaan vuoden takaiseen vaalisyksyyn verrattuna.  

Perustehtäväänsä kunta toteuttaa pääosin verovaroin. Julkiset peruspalvelut turvataan. Heikossa taloustilanteessa tai verotulojen vähentyessä lakisääteisten peruspalvelujen hoitaminen vaatii taitoa. Nykyisen valtuuston kokouspuheenvuoroissa on yksi toisensa jälkeen korostettu kunnan vastuullista talouspolitiikkaa. Talous on tärkeä, mutta asukas eli vihtiläinen on kuitenkin tärkein. Vihtiläisiä varten kunta on olemassa ja vihtiläisten hyvinvoinnin eteen valtuusto tekee töitä.

Kun karsitaan tai tingitään palveluista, tulisi aina pohtia päätösten vaikutukset eri ikäryhmiin. Työelämässä oleva aikuisväestö saa terveyspalvelunsa pääosin työterveyshuollon kautta. Työssä käyvät aikuiset ovat aktiivista väestöä, joka muutenkin pärjää palveluiden kurjistuessa. Kärsijöiksi leikkauksissa ja säästöissä joutuvat siis väistämättä yleensä lapset, nuoret, työttömät, vanhukset. Kunnan tulisi huolehtia tasavertainen palvelujen saanti kaikille kuntalaisilleen. Tämä on haastava tehtävä jo yksinomaan ”eriarvoisten” asuinalueiden takia. 

Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa on aikoinaan rakennettu loistavasti. On äitiysneuvola -ja lastenneuvolapalvelut. Koululaiset saavat terveyspalvelunsa koulusta, siis sieltä, missä koko ikäluokka on yhtä aikaa saavutettavissa. Valitettavasti edellisen laman seurauksena kouluterveydenhuoltoa on vuosien mittaan karsittu, eikä se nykyisellään enää palvele tarkoitustaan. Terveydenhuollon ennaltaehkäisevä puoli toteutuu huonosti nykyisillä resursseilla. Lapsi ja nuori hakisi paremmin ja riittävän ajoissa apua mahdollisiin ongelmiinsa, jos palvelut olisivat lähellä (koulussa) ja helposti saavutettavissa (ilman pitkiä ajanvarauksia). Kouluterveydenhoitajan lisäksi myös muita ennaltaehkäiseviä palveluja tarjotaan riittämättömästi, kuten koulupsykologeja ja kuraattoreita. Ennaltaehkäisevä toiminta olisi moninkertaisesti edullisempaa kuin jälkihoito eli viime kädessä turvautuminen erikoissairaanhoitoon tai nuoren syrjäytyminen. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa!

 

 

Saimme kevään valtuustossa jotain lapsiin kohdistuvia alkavalle lukuvuodelle esitettyjä säästöjä torpattua. Tästä huolimatta luokkakoot myös Vihdissä kasvavat. Esimerkiksi Ojakkalan koulussa aiemmin 13 ja 17 oppilaan ryhmät ovat tänä syksynä yksi ryhmä. Suuri ryhmäkoko ei palvele ketään: ei hyvää, ei heikompaa oppilasta, eikä opettajaa. On hyödytöntä verrata kymmenien vuosien takaista suomalaista koulumaailmaa, missä opiskeltiin suurissa ryhmissä. Tämän päivän lapset ja nuoret elävät erilaisessa maailmassa kuin nykypäivän keski-ikäiset ovat eläneet. Jatkuva tehokkuuden tavoittelu ja sähköiseksi muuttunut (viestintä) maailma on muuttanut perhe-elämää levottomammaksi. Nykyisin lapset eivät samalla tavalla kunnioita (tai pelkää) aikuisia ja auktoriteetteja kuin ennen. Opettaja sai ennen rauhassa opettaa, isossakaan ryhmässä ei ollut järjestyshäiriöitä. Tänä päivänä opettajalta voi suurin aika mennä tuntirauhan aikaansaamiseen. Koulu voi jollekin lapselle olla päivän vakain ja turvallisin paikka. Vihdissäkin                                                                               on aivan liikaa lasten huostaanottoja, jotka kertovat karua kieltään siitä, missä tämän päivän perheissä mennään. Yhteiskunnan tulisi turvata kaikin mahdollisin keinoin kasvavan lapsen elämää kohti aikuisuutta. Varhainen puuttuminen on avainasemassa niin monessa tilanteessa. 

Olen mukana Vihdin, Karkkilan ja Nummi-Pusulan yhteisessä lasten hyvinvointisuunnitelman työryhmässä. Työn on tarkoitus valmistua alkuvuodesta 2010. Työ tulee olemaan yhteenveto siitä, mistä koostuu lasten hyvinvoinnin turvaaminen tämän päivän Vihdissä (ja Karkkilassa + Nummi-Pusulassa) ja mihin ja miten tulevaisuudessa tulisi suunnata resurssit lastensuojelussa. Tämä on arvokasta työtä Vihdin ja samalla koko Suomen tulevaisuuden eteen.  

Samalla tavalla ikäihmisten hyvinvointi edellyttää kunnalta tietoista vanhuspolitiikkaa. Vihdissä tulisi kehittää myös vanhuspoliittista strategiatyötä, missä huomioidaan niin ennaltaehkäisevät kuin kuntouttavatkin toimet, sekä ikäihmisten hoidon ja palvelujen laatu. Näihin suunnitelmiin voidaan ottaa mukaan rakentavassa ja välittävässä yhteishengessä kunnan eri järjestöt, jotka tekevät vapaaehtoispohjalta tärkeää hyvinvointityötä koko ajan eri ikäisten kuntalaisten parhaaksi.

 

Sari Virta

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja

Ojakkala

 

 

Tasan neljän viikon kuluttua on uusintavaalipäivä Vihdissä (myös Karkkilassa ja Kauniaisissa). Itselleni tämä tarkoittaa, että käyn läpi kolmet vaalit vajaan vuoden aikana, tarkalleen kymmenen ja puolen kuukauden sisään! Kuntavaalien 2008 varsinainen äänestyspäivähän oli 26.10. Seuraavan kerran äänestystuloksia jännitettiin EU-vaaleissa 7.6.2009 ja se kolmas vaalini on siis 6.9.2009.

Lienee eräänlainen ennätys tämäkin.

 

Vaalit ovat historialliset Suomessa, koska vaaleissa on käytössä sama ehdokaslista kuin syksyllä 2008 ja samat äänioikeutetut kuin 2008. Eli poismuuttaneet voivat äänestää vain tulemalla Vihtiin se tekemään ja pois nukkuneitakin ehdokkaita voivat kuntalaiset äänestää. Vihdin ehdokaslistoilla on on kaksi kuollutta: Ulla-Maija Aaltonen (paremmin tunnettu Umana) oli Vihreiden valtuutettu ja toinen vastikään menehtynyt oli varavaltuutettuna Kokoomuksen listoilla.

Oikeusministeriön mielestä tässä ei ole ilmeisesti mitään outoa, että kuolleellekin voi antaa äänensä. Moraalisesti se tuntuu kuitenkin vähintäänkin oudolta. Ikäänkuin vainajan muistoa häpäistäisiin. 

Ääni tulee lasketuksi puolueen yhteisäänimäärään, joten näin siis ajasta poistuneelle annettu ääni ei mene hukkaan, kun se kerryttää puolueen yhteistä äänisaalista.

En tiedä, miten oikeusministeriö sitten asiaan suhtautuu, jos kuollut yllättäen saakin läpimenoon oikeuttavan äänimäärän...

 

Omalta osaltani kunnallisvaalikampanja käynnistyy lähipäivinä. Varsinaisesti kampanjointi huipentuu noin kolmen viikon ajalle. Blogini on vaalipäivään asti ns. vaaliblogi. Tavataan siis näissä maisemissa tulevan neljän viikon aikana nykyistä tiiviimmin.

 

 

Matkailu avartaa-sanonta on kyllä niin paikkansa pitävä. Ihmisluonteellehan on ominaista muodostaa mielikuvia erilaisista asioista. Mielikuvia muodostetaan vailla omaa empiiristä (henkilökohtaista)  kokemustakin, esim. TV:n perusteella, kirjoista & lehdistä lukemalla, toisten kertoman perusteella ja lukuisilla muilla tavoilla. Joskus mielikuvat vahvistuvat, joskus ne muuttuvat täydellisesti sitten, kun kokee itse henkilökohtaisesti asian / asiat. Tässäkin mielessä matkailu siis avartaa. Se avartaa myös usein oman itsetuntemuksen suuntaan, omaan maahan tai ylipäätään näkemään asiat uudessa valossa.

 

Mielikuva "Suomessa kaikki on kallista" tai "Suomi on kallis maa" pitää varmasti tämänkin lomamatkan jälkeen paikkansa, mutta ei kyllä enää kaikilta osin. Meillä on totuttu kutakuinkin näkemään asia niin, että Euroopan Unionin jäsenyyden myötä ruoka kallistui, kaikki hinnat nousivat. Suomea pidetään myös matkailun kannalta kalliina maana. Matkailussahan vetovoima usein kohdistuu halvemman elintason maihin tai edullisemmille markkinoille.

 

Ranska ei ole halpa maa. Ranska on kallis maa. Nizza (joka ei ole varsinainen turismista elävä kaupunki), vaan yksi Ranskan suurimmista kaupungeista, on kallis paikka. Syöminen ja juominen maksaa enemmän kuin Suomessa. Olut oli selvästi suomalaista kalliimpaa. Piipahtaminen Italian puolella havahdutti tähän vielä selkeämmin. Italiassa samat asiat olivat puolestaan edullisempia kuin Ranskan puolella.

 

Onko joku joskus sanonut, että Ranska olisi halpa tai edullinen maa? Ei varmaankaan. Mutta mielikuva siitä, että Suomi on kallis (lue: kalliimpi) maa, antaa sen vaikutelman, että muualla on aina edullisempaa. Nyt voi siis hyvällä omalla tunnolla juoda oluensa suomalaisessa baarissa, koska se on edullisempaa kuin Ranskassa. Ja toisekseen tänne voi hyvin kutsua turisteja vierailemaan, koska täällä asut ja syöt kutakuinkin kohtuuhintaan eurooppalaiseen tasoon verrattuna. Mutta liikkuminen - niin liikkuminen junalla oli Ranskassa edullista! Ja bussillakin edullisempaa kuin Suomessa. 

 

PS. Kesän edullisin oluttuoppi juotiin Virossa. Se oli 2,5 kertaa edullisempi kuin Ranskassa

 

PS2. tämä blogi päivittyi sivuille teknisistä ongelmista johtuen viiveellä

 

 

Ranskassa ja Italiassa on paljon poliiseja. Totesimme asian tänään, kun istuimme ensimmäistä puolituntistamme Italian puolella San Remossa ja havaitsimme yhtäkkiä nähneemme jo hyvän määrän poliiseja. Italian puolella näimme paikallisia poliiseja, maakunnan poliiseja ja karabinieerejä (sotilaallinen järjestyksen valvoja). 

 

Nizzan kaupungissa Ranskan puolella poliisit kulkevat autojen lisäksi pyörillä, moottoripyörillä (tai vespoilla) ja segwaylla (segway on uusi kulkupeli, jolle en tiedä suomenkielistä vastinetta). Poliisit kiertelevät ihmisten parissa pitämässä yleistä järjestystä yllä. Esimerkiksi kaduilla ei sallita nukkuvia tai "lepäileviä" laitapuolen kulkijoita. Merkille pantavaa nimenomaan on poliisien näkyminen katukuvassa ja lähellä ihmisiä. Ei siis pelkästään autolla rundia kiertäen.

 

San Remossa näimme poliisit myös "tosi" toimissa. Nuori mies uudehkolla autolla pysäytettiin ja ohjattiin kahvilapöytämme viereen. Katselimme pitkään kestänyttä selvittelyä (ajokortti ja rekisteriote) ja sitä, kuinka paikalle tuli myös toinen poliisi. Ihmettelimme hiukan jo pysäytyksen syytä ja sitä, miksi tilanne ei tunnu selviävän. Kunnes viimein etupenkillä lapsi sylissä istunut nainen nousi autosta ja siirtyi takapenkille lapsen kanssa istumaan. Siis todella hyvin toimittu -poliisilta! Miten edesvastuutonta on ajaa autoa lapsi sylissä ja etupenkillä.

Vähän myöhemmin vespa-poliisi ohjasi vespamiehen tien syrjään: syynä miehen puhuminen kännykkään ajaessa. Vielä poliisin puhuttelun aikanakin mies jatkoi sitä samaista puheluaan, ennen kuin poliisi sai miehen lopettamaan.

 

Näistä eurooppalaisista arkikuvista välittyy poliisin läheinen osallistuminen ihmisten arkeen ja ihmisistä sekä järjestyksestä huolehtiminen ikäänkuin ennaltaehkäisevästi. Poliisimiesten ja -naisten (joita erityisesti Ranskan puolella on paljon) näkyminen katukuvassa ei ole lisännyt "poliisivaltio"-tunnetta. Päinvastoin he ovat luonteva osa kaupunkielämää.

 

 

Nizza on Ranskan viidenneksi suurin kaupunki. Siihen nähden liikenne täällä on yllättävän rauhallista. Liikenne on ohjattu selkeästi suurille pääkaduille, jotka ovat leveitä. Kaupunkikortteleiden kaduthan ovat kapeita ja pääsääntöisesti yksisuuntaisia.

Autoilijat eivät juuri tööttäile, mikä erottaa Välimeren rantakaupungin liikenteen esimerkiksi pariisilaisesta. Mielestäni autoilijat täällä ovat yllättävänkin rauhallisia. Autot ovat kyllä kolhiintuneita, äkkiseltään ympärilleen katsottuna joka kolmannessa autossa on jossakin kohtaan lommo tai useampi. Parkkipaikat ovat kortilla, joten autot pysäköidään ahtaasti ja jopa suojatien päälle. Eikä mitään sakkolappuja auton tuulilasiin tällaisesta pysäköinnistä näytä tulevan. Yhteenkään parkkipirkkoon emme ole täällä törmänneet. 

Kadut ylitetään täällä paikalliseen malliin silloin, kun autoja ei tule - vaikka siis punaisen palaessa. Onpas usein tilanteita, että jalankulkijat laittavat autot odottamaan menemällä päin punaista. Näissäkään tilanteissa ei yksikään autoilija ole vielä menettänyt hermojaan ja alkanut äänitorvella osoittaa mieltään.

 

Paikalliset raitiovaunut ovat upeita: yksinkertaisesti virtaviivaisen tyylikkäitä ja uutta modernia kalustoa. Niin myös osa junista. Ranskalaiseen tapaan junaan myydään matkalippu ja junaan otetaan matkustajia niin paljon kuin vaunut vetävät. Tällaiseen lomasesonkiaikaan käytävien "seisomapaikatkin" ovat täynnä. Jos mielii junassa istumaan, olisi hyvä junan asemalle pysähtyessä osua suoraan oven kohdalle, jotta pääsee sukkana sisälle ja katsastamaan, onko paikkoja vapaina.

Konduktööri ei junassa kierrä, vaan juna toimii täällä samanlaisella itsepalveluperiaatteella kuin Hesan metro: lippu leimataan ennen asemalaiturille menoa. 

 

Täällä voi myös vuokrata kaupunkipyörän, joka toimii niin kauan kuin pyörään "on syötetty euroja". Kaupunkipyörät ovat hyväkuntoisia ja niitä käytetään täällä yllättävän paljon. Pyöräilijöitä täällä näkee muutenkin promenaadilla eli rannan kävelykadulla, missä on pyöräilijöille oma kaistansa. Ja aamuisin on hienoa käydä promenaadilla juoksulenkillä kymmenien jopa satojen muiden tapaan. Ennen aamiasta ja ennen auringon voimakasta paahdetta. Samanaikaisesti osa kaupunkilaisista ja turisteista pulahtaa aamu-uinnille Välimereen.

 

 

Lomalla ei aivojaan saa niin narikkaan, etteikö jotain blogin aihettakin syntyisi. Sellaisia suorastaan kumpuaa virikkeellisessä maaperässä.

Nizza on sen verran tyypillinen lomapaikka, että huomion kiinnittää tiettyihin asioihin. Leimallista on se, ettei täällä, EU:n "herruusmaassa" pullot tai tölkit ole pantillisia. Suomessa toteutettiin varsin laaja EU:n määrittämä muovipullojen kierrätysuudistus, joka maksoi maltaita virvoitusfirmoille (joiden tuli standardisoida pullot tiettyyn malliin ja muovityyppiin). Samalla lasipullot hävisivät (lähes kokonaan) ja muovipullo on pantillinen (tärkeää on etiketin säilyminen).

En tiedä, miten täällä Ranskassa on tämä kierrätys hoidettu. Ainakaan pullot eivät ole pantillisia ja niitä heitellään / jätetään paljon kaduille, puistoihin jne. Muukaan jätteiden kierrätys ei saa minua näkemäni perusteella vakuuttumaan.

 

Tunnustusta sen sijaan on annettava paikalliselle tavalle hoitaa roskiksia jokaiseen kadun kulmaan ja niiden välillekin (ja täällä kadunkulmia on tiheästi). Itse roskis on läpinäkyvä muovipussi, joka on tiukasti kiinni metallisessa kehikossa. Roskikset tyhjennetään säännöllisesti päivittäin tai (lähes päivittäin), joten niistä ei haittavaikutukset (kuten hajut) pääse leviämään. Tällaista roskiskulttuuria kaipaisin Suomeenkin. Mutta miten tyhjennykset saataisiin noin tehokkaasti toimimaan? Tosin ei tiheä roskisverkostokaan näytä suojaavan siltä, että roskaamista esiintyy. Ja koirankakkoja on kaduilla! Siitä ne sitten kivasti ovat levinneet, kun joku on vahingossa astunut päälle...

 

Saamamme palvelu on kyllä ollut moninaista. Oikeastaan tyrmäävän ystävällistä palvelua emme ole saaneet. Siis esimerkiksi sellaista, että menisimme samaan ravintolaan uudestaan hyvän palvelun ja ruoan takia. Hyvää ruokaa toki olemme saaneet. Palvelukulttuuri suorastaan kyllä ihmetyttää. "Tavallisten" ranskalaisten kanssa sen sijaan olemme pari kertaa sattuneet tilanteeseen, jossa on voinut todeta paikallista ystävällisyyttä. Yhteistä kieltähän ei aina ole, kun paikalliset eivät välttämättä puhua englantia (emmekä me liioin ranskaa). Sain kuitenkin loistavasti toimitettua asiani apteekissakin: farmaseutti puhui ranskaa ja minä englantia ja hyvin ymmärsimme toisiamme!