Meidän perheessä luodaan nyt sitten aivan uusia vappuperinteitä. Vielä viime vapun saimme viettää Turussa, missä yliopistokaupungin vapputraditiot ovat vertaansa vailla. Minulle tärkeimmässä vappuaaton roolissa on oikeastaan aina ollut  klo 18 lakitus Turun Taidemuseon mäellä. Se on hurmaava tunne, kun kymmenet tuhannet ylioppilaat laittavat lakkinsa yhtä aikaa päähänsä - kuka vähemmän kuka enemmän kellastuneensa. Kuohuviinipullot paukkuvat, korkit lentävät ja shampanjapisarat jopa -sateet suihkuavat. Jotenkin se vain kuuluu - on kuulunut omaan vappuuni ja kevään alkamiseen. Vappuaatto on merkinnyt minulle aina enemmän opiskelijavappua, tietyllä tavalla oman identiteetin vahvistamista. Kasvoin kuitenkin omaksi itsekseni, aikuiseksi naiseksi Turun Yliopiston opiskelijavuosina. Meillä oli vahva keskustelukulttuuri oman porukkamme kesken. Uskontotiede, psykologia ja myöhemmin myös filosofia antoivat oman antinsa keskusteluihimme. Kaikki noista ovat niin perustavanlaatuisia aineita ihmiselämän kannalta. 

 

 

 

Opiskelija-aikoina en ollut poliittisesti aktiivinen. En edes muista, puhuimmeko koskaan kunnolla politiikasta, vaikka yhteiskunnallisista asioista paljonkin kyllä. Silloin en tiennyt, kuka opiskelutovereista äänesti mitäkin puoluetta. 

 

Kun Turusta sitten tuli kotikaupunkini pitemmäksi aikaa, aktivoiduin ensin työni kautta (Suomen Työväen Urheiluliitossa) ja sitten politiikkaan muutenkin, tuli vappuihinkin mukaan sitä samaa, mitä lapsuuteni vapuissa oli ollut. Työväen laulut, vapun - työväen juhlan erityinen merkitys, marssi, lippukulkueet, vappupuheiden kuuntelu. Ja sitten päälle keväinen piknik Vartiovuorelle kymmenien tuhansien muiden turkulaisten kanssa.

Turun vapuissa ihanaa on ollut ihmisten tapaaminen - on sellaisiakin tuttuja ja ystäviä, joita tavattiin vain vappuna tietyissä paikoissa, sovittuina aikoina.

 

Nyt meillä on ensimmäinen Vihti-vappumme. Aatto mennee ilman suurempia seremonioita. Puhalletetaan lapsille ilmapalloja ja syödään lauantaina paistettuja munkkeja. Sen munkkiohjeen laitan tähän loppuun muidenkin iloksi, on nimittäin oman äitini kehittämä ja leivontakirjassakin julkaistu.

Mutta sananen vielä näistä uusista vapputraditioistamme. Huominen alkaa osaltani uudella tavalla, kun pidän puheen vakaumuksensa puolesta kaatuneiden haudoilla Vihdin uudella hautausmaalla. Päivän toisen vappupuheeni aika on illalla Nummi-Pusulassa. Nämä ovatkin ensimmäiset vappupuheeni. Niiden synnyttämiseen on vaadittu kaksi eri juoksulenkkiä. Jostain kumman syystä puheeni syntyvät parhaiten juoksulenkeillä. Tarttis viimein hankkia se nauhuri, johon lenkin aikana sanelisi kuolemattomat ajatuksensa.

 

 

400g laktoositonta Keiju-margariinia

1/2 litraa vettä

50 g hiivaa

3 kananmunaa

3 dl hienoa sokeria

2 tl suolaa

3 tl kaardemummaa

1 - 1,3 litraa vehnäjauhoja

 

paistamiseen: Kokki-talousrasvaa (tai muuta paistorasvaa)

pinnalle: hienokiteistä sokeria

 

1. Sulata Keiju, lisää vesi (suunnilleen samanlämpöistä kuin rasva).

2. Vatkaa munat ja sokeri kevyesti sekaisin.

3. Lisä suola ja kaardemumma.

4. Murskaa hiiva nesteeseen ja anna sen liueta.

5. Lisää jauhoja ja vaivaa pehmeäksi taikinaksi (ei liian kovaksi).

6. Kauli taikina heti noin 2 cm:n paksuiseksi levyksi. Ota muotilla pyöreitä munkkeja.

7. Kohota noin 1 - 1,5 tuntia

8. Kuumenna paistinrasva kattilassa ja kypsennä munkit.

9. Valuta talouspaperilla ja sokeroi lämpimänä.

 

Nam, herkuttele. Taikinasta tulee aimo annos munkkeja, riittää jopa pakastettavaksi.

Itse tein munkkirei'istä pyöreitä pikkumunkkeja; 2-3 munkkireikää pyöritin yhdeksi palloksi. Niistä tuli kivoja suuhun mentäviä pikkumunkkeja, niin lapsille kuin aikuisillekin.

 

 

 

 

Meillä on pian uusi hallitus. Mikään yllätys ei hallitusneuvottelija Vanhasen paljastama kokoonpano ollut. Mielenkiintoisen asiasta tekee se, miten vihreät saavat arvonsa sopimaan hallitusohjelmaan. Luulenpa, että osa ns. rivivihreistä ei ole niin kovin mielissään omista hallituskumppaneistaan. Aika näyttää.

 

Aika näyttää myös sen, mihin oma puolueemme tästä suuntaa. Yksinkertaisesti en ole jaksanut, kyennyt kirjoittamaan vaalien jälkeisiä tunnelmiani ja ajatuksiani, enkä tee sitä tyhjentävästi vieläkään. Vaalitulos oli tyrmistyttävä. Eniten harmittaa naisten pieni osuus omassa eduskuntaryhmässäni. Ja kaikki kunnia ikääntyville miehille, mutta kyllä meidän puolue näyttää kovasti ukkoontuneelta ikäpuolueelta. Eduskuntaryhmä on kuitenkin se poppoo, joka tekee näkyvintä politiikkaa, joten muun puoluejohdon harteilla on nyt paljon, jotta puolueessa pysyvät kaltaiseni naiset ja myös miehet. Tekihän Varsinais-Suomen piirin toinen varapuheenjohtaja jo omat johtopäätöksensä vaalituloksesta ja erosi tehtävästään...

 

Oma tulokseni oli kutakuinkin odotetunlainen. Tuoreena muutaman kuukauden ikäisenä uusmaalaisena ja erittäin pienellä vaalibudjetilla ei ihmeitä tehdä Uudenmaan kaltaisessa ja kokoisessa vaalipiirissä. Tarkoitus oli olla ensikertalainen tässä vaalipiirissä vaikka kokemus olikin jo toinen, kun edellisissä vaaleissa olin ehdokkaana Varsinais-Suomessa. Omat realiteetit olivat tiedossa kampanjaan lähtiessä (kaksi pientä lasta, uusi kotikunta, uusi maakunta, ilman perheen turvaverkostoa, ilman kunnollista tukiryhmäverkostoa, vähäinen vaalibudjetti), joten voin pienen hartiavoimin töitä tehneen tukiryhmäni kanssa todeta antaneemma kaikkemme, mitä tässä tilanteessa pystyimme. Minä näen politiikan pitkäjänteisenä työnä. Kokemus näissä vaaleissa oli opettavainen, eikä vähiten Suomen suurimman vaalipiirin takia. 

 

Nyt hengähdän, kuulostelen, tuumin ja pohdin ja teen omat päätökseni jatkon suhteen - tulevien vaalien ja oman poliittisen roolini suhteen - kaikessa rauhassa ajan kanssa.