Omasta menestyksestä ja Vihdin Vasemmistoliiton puolesta voi olla tyytyväinen ja onnellinen. Muuten maan poliittinen kartta ei sydäntä hivele...

 

Vihdin tulokset voi näppärästi lukea vaikka Ylen nettisivuilta klikkaamalla tästä:

 

 

 

 

Kiitos kaikille minua äänestäneille vihtiläisille. Otan nyöränä tehtävän vastaan ja teidän tuellanne aloitan työni Vihdin valtuustossa. Toivon aktiivisuutta ja yhteydenottoja teiltä, koska kuntalaisten ääntä kuunnellen tätä työtä tehdään. Hyviä eväitä olen saanut nyt alkuun ja vaalikampanjani kärkiaiheet ovat osoittautuneet juuri sellaisiksi, jotka koskettavat kuntalaisia.

 

Olen lähes sanaton. Tästä on hienoa ponnistaa uuteen alkuun :)

 

 

Vaalikampanjani aktiivinen osa on nyt tehty. Huominen (myrsky) päivä on rauhoitettu äänestämiselle ja perheelle. Nummelan torilla oli tänään liikkeellä ihmisiä, jotka eivät vielä olleet ehdokastaan löytäneet. Toivottavasti he löysivät sellaisen minusta, joka ainakin olisin muutosta ja uutta asennetta & näkökulmaa Vihdin valtuustoon tuova henkilö. Ainakin puheille uskaltautuvista kuntalaisista suurin osa on kypsä nykyiseen tilanteeseen ja nykyiseen kehityssuuntaan. Ja sehän on tietysti nykyisten, istuvien valtuutettujen aikaansaamaa.

Kokemuksella on aina paikkansa ja sellaista minä en tuoreena (2,5 vuotta) vihtiläisenä tietenkään voi tarjota. Sen sijaan voin tarjota kokemusta kunnallisesta päätöksenteosta toimiessani Turussa varavaltuutettuna ja ennenkaikkea ison kaupungin opetuslautakuntatyö teki minusta nykyisen kuntavaikuttajan: uskallan esittää, ehdottaa, sanoa mielipiteeni, ottaa asioihin kantaa, selvittää asiat perusteellisesti ja tehdä päätökseni asioihin perehtyen, kuntalaisia, asukkaita kuunnellen. 

Kampanjani on ollut lyhyt ja ytimekäs, mutta intensiivinen ja miellyttävä. Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille juttusille tulleille kuntalaisille. On ollut ilo taas kohdata ja keskustella.

Huominen on minun mahdollisen valtuustokauden osalta teidän käsissänne.

 

 

Eilisen Kansan Uutiset-lehden uutisoiman tilaisuuden annista (ja eilisen blogin jatkoksi) lisälukemista oheisesta linkistä:

 

 

Olin eilen Keravan Vasemmistoliiton vaalitilaisuudessa "Sydämesi puolella. Liikunta". Pidin osallistujille pienen alkuvenyttelyn ja alustin aiheesta "Mitä liikunta merkiksee terveydelle?". Sen lisäksi toin esiin faktoja, miten liikunta kaiken kaikkiaan vaikuttaa kansantalouteen ja kerroin TUL:n sekä Vasemmistoliiton liikunnan vaaliteemoista. 

Tilaisuus oli onnistunut. Väkeä oli paikalla ja keskustelu oli erittäin aktiivista. Keravalla on toimintaa!

 

Tämän päivän Kansan Uutiset kirjoitti tilaisuudesta näin:

 

TUL:n Virta muistuttaa

 

TUL:n kehittämisjohtaja Sari Virta (vas) kehottaa kaikkia urheiluseuroissa toimivia ja aktiiviliikkujia äänestämään päättäjiksi liikunnan terveydellisen ja taloudellisen merkityksen ymmärtäviä henkilöitä. 

- Liikunnan, liikkujien ja seurojen tulevaisuudesta on huolehdittava, koska kuntien yhdistymisessä ja talousahdingossa liikuntapalveluja ei mielletä peruspalveluihin kuuluvaksi, Virta sanoi keskiviikkona Keravalla Vasemmistoliiton vaalitilaisuudessa.

Kuntien yhteenlasketut liikuntamenot ovat valtiota suuremmat. Kuntavaalit ovat myös liikuntavaalit, koska kunnissa tehdään päätöksiä, jotka kohdistuvat yksittäiseen ihmiseen ja seuroihin.

- Seuraavalla valtuustokaudella kunnissa pitäisi ehdottomasti laatia liikuntastrategia, jossa liikuntatoimi on vetäjänä, mutta mukana ovat myös sosiaali- ja terveyspuoli sekä koulu- ja nuorisotoimi, Virta sanoi.

Virran mielestä päättäjien valtuustoissa ja lautakunnissa sekä johtavien viranhaltijoiden olisi ajateltava poikkihallinnollisesti ja eri toimialojen pystyttävä parempaan yhteistyöhön.

- Esimerkiksi kevyenliikenteen väylää ei pidä nähdä vain kulkuväylänä, vaan se myös erinomainen liikuntapaikka. Samoin koulujen ja päiväkotien pihojen pitäisi olla ihmisiä lähellä olevia lähiliikuntapaikkoja, Virta sanoi.

TUL:llä ja Vasemmistoliitolla on omat liikuntapoliittiset tavoitteensa kuntavaaleissa. TUL pitää tärkeänä liikuntapaikkojen maksuttomuutta, koululiikunnan kehittämistä, kunnallisen liikuntahallinnon vahvistamista ja liikunnan parempaa huomioimista yhdyskuntasuunnittelussa.

- Vasemmistoliiton mielestä liikunnan lisääminen ennaltaehkäisevänä kansanterveystyönä on kuntien liikuntapolitiikan tärkein tehtävä. Sitä edistetään parhaiten luomalla kuntalaisille yhdenvertaiset ja tasa-arvoiset mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen perusliikuntamuodoissa.

- Kuntalaisten liikunnan lisääminen on halpaa lääkettä suomalaisiin kansansairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, liikalihavuuteen sekä lievempiin mielenterveysongelmiin, Virta sanoi.

Virta on itse ehdolla Vasemmistoliiton listalla kotikuntansa Vihdin valtuustoon.

 

 

Omaishoitajat järjestivät mielenilmauksen eduskuntatalolla viime viikolla. Meidän hyvinvointiyhteiskuntaamme on ensin vuosikymmeniä rakennettu loistoonsa ja nyt sitä pala palalta murennetaan. Pienet ja inhimilliset teot ja asiat tuntuvat tänä päivänä vaativan suunnattomia ponnistuksia. Jos ajatellaan, miten halvaksi kotona hoitaminen laitoshoitoon verrattuna tulee, on erittäin valitettavaa, ettei esimerkiksi omaishoitajien lakisääteisiä kuukausivapaita kaikissa kunnissa pystytä järjestämään. Tai pystytään, mutta kotona hoidettava potilas pitäisi omaishoitajan loman tai vapaapäivän ajaksi viedäkin laitoshoitoon! Mitä järkeä siinä siis on? Kotiin lomittaminen tulisi edelleenkin edullisemmaksi, kuin laitoshoitona toteutettava sijaishoito. Edelleen kunta pystyisi hoitamaan ainakin taloudelliselta resurssiltaan omaishoitajien lomituksia paremmin, jos sijaishoitokin tapahtuisi kotona, eikä laitoksessa.

 

Meiltä on myös vähä vähältä poistettu kotiapu. Jos pienten lasten vanhemmat tarvitsisivat kotiapua, sitä ei ole kunnan palveluna tarjolla. Helsingin Sanomien yleisöosaston kirjoitus herätteli tänään kotiavun palauttamiseen. Neljän lapsen äidillä oli omakohtaista kokemusta kahdeksan vuoden takaa, jolloin hänen kotikuntansa vielä tarjosi kotiapua. Silloin kolmannen lapsensa syntymän jälkeiseen masennukseen sairastunut äiti ei jaksanut huolehtia kotona olevista pienistä lapsista vauvan lisäksi,saati pitää kotia kunnossa. Hän sai kymmenen käynnin verran kotiapua ja ne riittivät hänelle. Hän pääsi terapiaan, lapset hoidettiin sen aikana ja kotona siivottiin. Perhe selvisi ja on sen jälkeen vielä kasvanut yhdellä lapsella. 

 

Kotiapu olisi lapsiperheille usein ennaltaehkäisevän toiminnan luonteista. Erityisesti aikana, jolloin perheet asuvat siellä missä on työt ja turvaverkosto saattaa olla satojen kilometrien päässä. Säästyisimme tässä maassa monelta murhenäytelmältä, kun kotiapu ja omaishoito olisivat inhimillisesti katsottuna hyvässä kunnossa. Tunnen uupuneita vanhempia ja rikkoontuneita perheitä, tiedän uupuneita omaishoitajia ja sairastuneita läheisiä. On lähimmäisen velvollisuus auttaa naapuria, sukulaisia, ystäviä. Mutta aina se apu ei riitä. Tarvitaan myös yhteiskunnan auttavaa kättä.

 

 

Vihdin lääkäripulaan ei ole luvassa helpotusta, ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Näin tilannetta arvioi kunnan johtava terveyskeskuslääkäri. Tilanne Vihdin osalta on sinänsä outo, että vastaavia "lääkärittömiä kuntia" on yleensä Itä- tai Pohjois-Suomessa. Muuttovoittoiselle kunnalle tilanne on haastava. Jo nykyiselle asukasmäärälle vähäinen lääkäriresurssi on pulmallinen. Täytyy vain toivoa, että nykyiset virassa olevat lääkärit jaksavat, koska heidän työnsä pakostakin kuormittuu tässä tilanteessa, missä kuntalaisia hoidetaan alimiehityksellä.

 

Terveyskeskuspalvelut ovat tärkeitä vanhuksille ja niille perhelle, joilla ei ole varaa tai mahdollisuutta ostaa palveluista yksityiseltä puolelta. Nummelan Mehiläinen on nykytilanteessa lisännyt aukioloaikojaan ja saanut uusia asiakkaita. Yksityiselle puolelle kuitenkin menevät ne, joilla on varaa. Ja varattomistakin ne, jotka eivät saa asiallista palvelua terveyskeskuspuolella. 

 

Kunta säästää, kun vanhus on kotihoidossa mahdollisimman pitkään. Kotihoidon palveluissa pitäisi vanhuksille olla aikaa keskustella ja ulkoilla. Mitä pitempään vanhuksen omatoimista kotona-asumista tuetaan, sitä edullisemmaksi se kunnalle tulee. Kotihoidonpalvelussa tulisi olla myös ennaltaehkäisevä luonne, eikä vain nykyinen "tulipalojen sammuttamisluonne". Vanhuksen kanssa tulisi ehtiä hieman jutella, keskustella, ulkoilla ja tarkastella vointia. Kotisairaanhoitoon voitaisiin liittää ns. vanhusten neuvolatoiminta. Vanhusneuvolatoiminnassa vanhuksille suoritettaisiin säännöllisin väliajoin terveystarkastus, käytäisiin keskustelutuokiossa läpi kuulumisia ja muita elämänhallintaan liittyviä asioita. Neuvolatoimintaan voitaisiin liittää myös omaisten tai lähimpien kanssa käytävä keskustelu vanhuksen tilasta ja hoivasta. 

 

Vihdissä voitaisiin olla edelläkävijöitä ja aloittaa tällainen ennaltaehkäisevään toimintaan liitettävä toiminta pilottikokeiluna esimerkiksi tulevan Karviaisen alla.

 

 

Vihdissä on monipuolinen ja vireä urheiluseuratarjonta. Lajivalikoimaa riittää. Urheiluseurat tekevät arvokasta työtä lasten, nuorten ja tietysti aikuisväestönkin eteen. Liikunta on parasta ennaltaehkäisevää toimintaa moneen asiaan, luonnollisesti erityisesti monien sairauksien ehkäisemiseen. 

 

Liikunnan harrastamisen hinta ei saisi nousta esteeksi harrastamiselle. Useamman lapsen perheessä valitettavasti joudutaan usein pohtimaan, mitä lapset voivat harrastaa. Lajien harrastamisen hinnoissa on liian suuria eroja. Kalleimmat lajit ovat usein myös suosituimpia, kuten esimerkiksi jääkiekko. Syrjäytyminen voi alkaa jopa siitä, ettei lapsi pääse kavereidensa tavoin harrastamaan samaa lajia sen kalleuden takia. Kaveriporukka vaihtuu tai muuttuu tästä syystä.

 

Kunnan tehtävänä on luoda liikunnan puitteet. Urheiluseurat toteuttavat liikuntatoimintaa, eivät toimi liikuntapaikkojen rakentajina tai ylläpitäjinä. Minä näen tärkeänä, että vihtiläisten liikunta - ja urheiluseurojen toimintaa tuetaan. Kunnan omistamat tai hallinnoimat liikuntapaikat tulee säilyttää urheiluseuroille maksuttomina , ainakin ehdottomasti lasten liikunnassa, mutta tärkeää se olisi koko elämänkaarella.

 

Liikunnan merkityksestä kaikkien väestöryhmien terveyden ja hyvinvoinnin edesauttajana ja ylläpitäjänä ollaan tänä päivänä lähes liikuttavan yksimielisiä. Liikunnan positiiviset vaikutukset näkyvät viiveellä, eivät heti, joten päätöksentekoon asti liikunnan kansantaloudellinen merkityskään ei usein auta. 

 

Pienillä taloudellisilla satsauksilla saadaan se tärkein väestön osa eli lapset ja nuoret liikkumaan omaehtoisesti. Rakennetaan lähiliikuntapaikkoja asutuksien läheisyyteen, asutuksen keskelle. 

Tehdään koulupihoista ja päiväkotien leikkikentistä kaikkien kuntalaisten liikuntapaikkoja. Liikkuva koulupäivä on hyvä tavoite, jonka eteen Vihdissä on paljon tehtävissä pienillä teoilla ja ennen kaikkea poliittisella tahdolla. Tarvitaan liikuntamyönteinen päätöksentekokulttuuri ja se saadaan Vihtiinkin, kun valitaan liikuntamyönteisiä päättäjiä.

 

 

Vaaliesitteitä luukutetaan tällä hetkellä ympäri Suomen. Ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona, joten nyt on oikea hetki laittaa nimeään ja erityisesti numeroaan näkyviin.

Minä aloitan nyt ns. vaaliblogin ja kirjoitan esitteeni mukaisista vaaliteemoista muutaman sanan.

 

Minulla on tavoite, ihannekuva siitä, millainen kotikuntani tulisi olla. Minun Vihtini muun muassa huomioi lapset:

- on neuvolaystävällinen

- tarjoaa turvallisen päivähoidon

- huolehtii perhepäivähoitajistaan

 

Sosiaali-ja terveysministeriö on antanut suosituksensa kunnille neuvolatoiminnasta. Sen mukaan lapselle tulee tarjota 22 neuvolakäyntiä ennen kouluikää. Valitettavasti suositusten mukainen neuvolamäärä toteutuu Suomessakin vain kourallisessa kuntia. Jos lapsi on kunnallisessa päivähoidossa, ovat hoitajat ja neuvolan henkilökunta niitä ammattilaisia, jotka pystyvät havaitsemaan lapsen kehityksessä mahdollisia erityistarpeita. Varhainen puuttuminen on samaa kuin laittaisi rahaa pankkiin. Ei Suomessakaan hoideta asioita kiitettävästi silloin, jos lapsi esimerkiksi pääsee koulussa etenemään yläluokille ennen kuin lukihäiriö huomataan. Valitettavasti tämä on totta ja tiedän tapauksia. Ja tämä lukihäiriön huomaamattomuus on sitten jo päässyt aiheuttamaan moni muita ongelmia lapsen elämässä.

 

Päiväkodeissa hoitoryhmät ovat valitettavan suuria, kun nykyiset suositukset (ja laki) sen sallivat. Lapsen kehittymisen kannalta tarpeeksi pieni ryhmä ja oikea määrä aikuisia luo pohjaa koulunkäynnille, missä opitaan toimimaan astetta suuremmissa ryhmissä ja omatoimisemmin. Perhepäivähoito on kodinomaista hoitoa ja sen tulee säilyä todellisena vaihtoehtona perheille, kun he valitsevat lapsensa hoitomuotoa. Perhepäivähoitajat vähenevät joka kunnassa, kun nykyiset hoitajat jäävät eläkkeelle. Ala ei pienipalkkaisuutensa vuoksi houkuttele. On myös kunnan asia, kuinka se perhepäivähoitajiaan kohtelee ja millaista korvausta hoitaja saa työstään ja nimenomaan kotona tekemästään pitkästä työpäivästä.

 

 

Lähes ennätyslyhyt Vihdin valtuusto tehtaili tämän viikon maanantaina valtuustoaloitteita. Tätä samaa on tapahtunut kautta Suomen. Merkillistä, että vaalien lähestyessä ollaan erityisen aktiivisia ja tehdään valtuustoaloitteita enemmän kuin muissa valtuuston kokouksissa. Vihdin Uutisten verkkolehti uutisoi tehdyt aloitteet. Yksikään niistä ei koskettanut lapsiperheitä tai lasten oloja, kuten ei myöskään nuorten.

 

Eniten huolta valtuustoaloitteissa kannettiin vanhuksista ja vanhushuollosta, yksi näistä oli omaishoitajien lomitusta koskeva. Pari aloitetta koskivat kunnan kiinteistöpuolta. Yksi liittyi liikenneasioihin ja yksi luottamushenkilöiden matkakorvauksiin. Kaikki toki tärkeitä asioita, mutta silti ihmetyttää, ettei nykyisten valtuutettujen huolena ole lainkaan kunnan lasten asiat.

 

Suomen suurin painettu sanomalehti ihmetteli kolumnistinsa suulla viime viikolla vähän samaa asiaa: kirjoittaja oli tutkinut suurimpien puolueiden kunnallisvaaliteemojen kärkiasioita. Etusijalla on terveydenhoito ja erityisesti vanhushuolto. Muitakin asioita tulee ennen kuin lapsiperheiden asioihin tullaan.

 

Vaalikampanjassani lupaan, että valtuutettuna Minun Vihtini huomioi lapset, muistaa koululaisensa, tukee nuoria, arvostaa vanhuutta, liikuttaa terveydeksi ja kunnioittaa luontoa. Minun ihannekunnassani päätöksenteko on avointa ja se tuodaan lähelle asukkaitaan. Toivottavasti pääsen vaikuttamaan Vihdissä ja tuomaan Turusta hankkimaani kunnallisen päätöksenteon kokemusta uusilla ja raikkailla näkökulmillani. 

 

 

Päiväkodissa odotti eilen paksuhko kunnan logolla varustettu kirje. Se sisälsi yllätyksen, jonka olin jo tyystin unohtanut: perheemme päivähoitomaksupäätöksen. 1.8.2008 alkaen (takautuvasti siis) päivähoitomaksumme nousevat kuukaudessa 63 euroa. Vuodessa se tekee 693 euroa. Moni muukin maksu on noussut ja moni asia kallistunut. Elämä on...kallista.

 

Päivähoitomaksun korottamisen maksaisi itse asiassa todella mielellään, jos maksusta ohjautuisi edes jotakin "hyvää" päiväkotiin tai perhepäivähoitajien palkkaan. Esikoisemme aloitti nyt syksyllä päiväkodissa, joka on alunperin rakennettu selkeästi pienemmälle lapsimäärälle. Jokainen liikenevä neliö on päiväkodin arjessa käytössä. Eteisen hiekkaisella lattialla on päivittäin yksi monesta leikkipisteestä. WC:ssä on maalaustelineet vesiväritöitä varten. Toinen wc-tila toimii käyttötarkoituksensa lisäksi myös varastona. Henkilökunnan "toimistopiste" on keskellä kaikkea...

 

Valitettavasti päivähoitomaksu uppoaa kunnan pohjattomaan kassaan, eikä siitä ole luvassa mitään varsinaiseen päivähoitoon. Nuorempi lapsemme on nyt ainakin vielä tämän vuoden perhepäivähoitajalla. Ihanan hoitotädin soisi saavan työstään nykyistä parempaa korvausta. Hoitajamme ensimmäinen lapsi tulee aamulla jo 5.30 ja viimeiset haetaan klo 17. Tulee siinä päivälle mittaa. 

Mielelläni soisin, että maksukorotuksesta osa menisi perhepäivähoitajan kuukausipalkkaan ja osa päiväkodin resurssointiin. 

 

Hoitohenkilökunta on kyllä ihanaa. He eivät oloistaan tai olosuhteitaan valita, vaan he keskittyvät tärkeimpään: lasten hyvinvointiin.

 

 

Lokakuu on täynnä erilaisia teemapäiviä. Tämä koko viikko on Energiansäästöviikko. Viikon jokaiselle päivälle on oma säästöteemansa. Eilen se oli lämmitys, tänään liikenne, huomenna veden käyttö, torstaina laitehankinnat, perjantaina sähkön käyttö ja viikonloppuna materiaalitehokkuus ja jätteiden vähentäminen.

 

Toteutin tänään liikenteen osalta energiasäästöjä, kun pidin etäpäivän ja tein töitä kotona. Materiaalitehokkuus kyllä onnistuu lapsiperheessä, kun kierrättää tehokkaasti lasten vaatteita ja tarvikkeita. Huutonet on meidän perheen käytetyin nettisivusto, kun siellä myydään pieneksi jäänyttä tai tarpeettomaksi käynyttä vaatetta ja muuta tavaraa. Lisäksi tavaran tehokkaasta kierrätyksestä pitävät huolen pienet kummilapset ja sukulaisvauvat. 

 

Meidän lasten lelumäärät ovat maltillisia, joten siinäkin voidaan puhua materiaalitehokkuudesta. Tosin viime lauantaina törsäsin vastoin tapojani ja ostin ilman mitään merkkipäivää meidän touhukkaalle kohta 3-vuotiaalle leikkilieden. Se oli ihan "must"-ostos, koska löytyi Nummelan torille tulleelta vanhan tavaran kauppiaalta puusepän tekemä puinen leluliesi: söpö kuin mikä ja ennen kaikkea siis puuta, ei muovikrääsää. 

 

Perheessämme eletään kivaa aikaa, kun 5-vuotias esikoisemme keksii päivittäin leikkejä (sisällä ja ulkona), joita yhdessä leikitään. Viikonloppuna oltiin tervapataa (muistatko?) ja tänään piilotettiin esinettä ja kyllä kaikui "kuumaa, kylmää"-huudot. 

 

 

Sain tänään osallistua Vihdin nuorisovaltuuston vaalipaneeliin Vihdin Yhteiskoulussa. Paneelissa oli kahdeksan edustajaa ja kuulijana yhdeksäsluokkalaisia. Nuorisovaltuuston edustajat vetivät paneelin hienosti läpi kohdellen kaikkia panelisteja tasapuolisesti. Vastaukset kellotettiin tarkasti ja vastaus keskeytettiin napakasti, jos aikaraja kerran umpeutui.

 

Paneelin kysymykset olivat ajankohtaisia ja nuoriin liittyviä. Paikalla ollut yleisö (oppilaat) eivät itse paneelikeskustelussa saaneet esittää kysymyksiä, sen sijaan heiltä oli etukäteen kysytty kysymysaiheita ja niitä sitten nuorisovaltuutetut käyttivät paneelissa.

 

Odotettu kysymys oli äänetysikä. Punaista (ei) tai vihreää (kyllä) lappua nostamalla me panelistit ilmoitimme oman mielipiteemme siitä, pitäisikö äänestysikää laskea nykyisestä 18 ikävuodesta 16 ikävuoteen. Minä nostin punaisen lapun ja sain muiden panelistien tapaan perustella vastaustani minuutin ajan. Mielestäni äänestysikä on nykyisellään sopiva. Sen sijaan nuorten vaikuttamismahdollisuuksia tulee lisätä ja kehittää. Vihdissä ollaan siinä mielessä pitkällä, että nuorisovaltuusto on toiminut jo yli 10 vuotta ja sen toiminta on aktiivista. 

 

Yleisöltä eli 9-luokkalaisilta oppilailta kysyttiin tämä sama äänetysikä kysymys ja punaiset laput täyttivät salin, vain siellä täällä oli vihreitä lappuja.

 

 

Vihdin torilla tuli aamulla mieshenkilö halaamaan minua ja oli puoliksi kauhistunut: hän oli tehnyt eilen illalla jonkun monista vaalikoneista ja minä olin hänen tuloksissaan listalla "kolmanneksi huonoimmin sopivat ehdokkaat". Hän oli odottanut ihan toisenlaista tulosta.

 

Vaaliuurnille menee varmasti näissäkin vaaleissa moni, joka kirjoittaa vaalilappuun sen numeron, minkä jokin vaalikone antaa. Entä jos jokainen vaalikone antaakin eri ehdokkaan ja eri puolueista? Torimiehenkin "kymmenen sopivinta ehdokasta"- joukossa oli ollut useamman puolueen ehdokkaita. Kun saamaansa vaalikonetulosta alkaa oikein tarkkailla, saattaa huomata, että se prosentti, joka yhdistää sinua ja sinulle sopivinta ehdokasta, ei itse asiassa paljonkaan eroa siitä, joka erottaa  sinua ja sinulle huonoiten sopivaa ehdokasta. Vaalikoneissa eroja tekee esim. se, painotatko jonkun kysymyksen erittäin tärkeäksi tai vähemmän tärkeäksi. Tämä painotus vaikuttaa mielestäni liian paljon varsinaiseen tulokseen. Kannattaisi laittaa kaikki kysymykset menemään ns. "neutraali"-painotuksilla, jos haluaisi taktikoida. Mutta omatunto taas ei salli tällaista taktikointia. Valitettavasti vaalikoneissa voi taktikoida ja valitettavasti vaalikoneissa on kysymyksiä, jotka eivät lainkaan mittaa oikeita asioita tai vasta                         usvaihtoehdot saattavat olla liian rajattuja.

 

Vaalikoneissa ei ole kaikkien vihtiläisten vastauksia, joten siinä mielessä se sopivin tai epäsopivin ehdokas saattaakin olla ihan jotain muuta kuin mitä kone osoittaa. 

Ehdokkaaseen kannattaa tutustua henkilökohtaisesti ja kysyä tarkemmin juuri siitä sinulle tärkeästä asiasta tai asioista.

 

Eilen ilmestyneessä gallupissa suurimmat puolueet (kokoomus, sdp, keskusta) ovat kovin tasoissa, tulos sopii ns. virhemarginaalin sisään. Joten mikä tahansa näistä kolmesta voi vaalipäivän tulosten jälkeen olla Suomen suurin kuntapuolue. Gallupeissa Vihreät on Vasemmistoliiton edellä. Toivottavasti gallupit kumotaan ja äänestystuloksen jälkeen Vasemmistoliitto on vahvistanut asemaansa Suomen neljänneksi suurimpana puolueena. 

 

 

YLE-uutiset oli kartoittanut Uudellamaalla Tuusulan ja sen naapurikuntien tilannetta kouluterveydenhuollon resurssoinnista. Jokelan (Tuusulassa) tapahtumien jälkeen jokaisella suulla luvattiin satsata lasten ja nuorten hyvinvointiin ja lisätä rahoitusta esimerkiksi juuri kouluterveydenhoitoon.

 

No, mitä onkaan tehty. Jotain ehkä heti ja välittömästi Jokelan tapahtumien jälkiseurauksena. Muun muassa monessa kunnassa päivitettiin kriisiohjeistus ja koulut tekivät omansa, tai kaivoivat joskus tehdyn naftaliinista (tosin tällaisiin ampumistapauksiin varustettua kriisiohjeistusta ei monessakaan kunnassa vielä tuolloin ollut). Mutta kovin ovat puheiksi jääneet lupaukset ja monet lisäsatsaukset ovat vaihtuneet / vaihtumassa jopa säästöihin, joita kohdistetaan kouluterveydenhuoltoon.

 

Parhain tilanne on Vantaalla, missä yhtä koululääkäriä kohden esim. on suositusten mukainen oppilasmäärä. Järkyttävin tilanne on pääministeri Vanhasen kotikunnassa Nurmijärvellä, missä yhtä koululääkäriä kohden on yli 12 000 tuhatta oppilasta! Onko kunnassa siis vain yksi koululääkäri?

 

Naapurimme kouluttautui aikuisiällä terveydenhoitajaksi. Hän toimikin jonkun aikaa täällä Vihdissä muun muassa kouluterveydenhoitajana ja sijaisti myös neuvolassa. Me tutustuimmekin uuteen naapuriimme vastamuuttaneina vihtiläisinä pari vuotta sitten juuri nuorimman lapsemme neuvolakäynnillä. Eipä ole naapurimme enää terveydenhoitajana, koska hän turhautui tekemään kauan haaveilemaansa työtä. Ai, miksikö? Siksi, kun yhtä oppilasta kohden ei kerta kaikkiaan ollut tarpeeksi aikaa, saati että mitään ennaltaehkäisevää työtä olisi päässyt tekemään.