Kampaajasuhde on naiselle merkityksellinen. Jos kampaajaa joutuu jostain syystä vaihtamaan, on pienen stressin paikka löytää taas uusi, jonka kanssa pääsee samalle aaltopituudellelle hiusten käsittelystä. Minä löysin pienen kokeilun (Helsinki) jälkeen vakiokampaajan lähempää kotia, Nummelasta. Nyt reilun vuoden asiakassuhteen jälkeen kampaajani on jäämässä äitiyslomalle, eikä välttämättä tule takaisin enää tähän samaan paikkaan. Samaisesta viiden kampanjan firmasta oli kaksi lopettanut edellisellä viikolla. Toinen vasta puolen vuoden työkokemuksen jälkeen oli päättänyt vaihtaa kokonaan alaa. Toinen lähtijöistä oli siirtynyt nauttimaan palkanmaksua toiselta saman alan työnantajalta. 

 

Vastavalmistunut kampaaja saa matalaa palkkaa. Työajatkaan eivät ole herkullisimmasta päästä, kun teet vieraan palveluksessa töitä. Esimerkiksi kahden peräkkäisen vapaapäivän saaminen voi olla mahdollista vain kerran kuukaudessa. Vastavalmistunut uskaltaa harvoin vuokrata omaa kampaajatuolia, koska siinä on riskinsä ennenkuin on saanut oman asiakaskunnan. On myös oma osaamisensa hoitaa talouspuoli. Minulle tuli täytenä yllätyksenä, että kampaaja-alalla alkaa olla pula työntekijöistä. Uudellamaalla on parhaillaan useita kymmeniä alan paikkoja auki. Työvoimaa ei ole tarjolla ja vastavalmistuneista tietty prosentti jättää leikin kesken vain muutaman kuukauden tai parin vuoden "työkokeilun" jälkeen.

 

Kun kyseessä on suhteellisen naisvaltainen ala, ei vastavalmistuneen palkkakuopasta pidetä meteliä. Ei siis ole ihme, jos parturikampaaja miettii alanvaihtoa metallipuolelle, missä vastavalmistunut tienaa kuukaudessa sen, mitä parturikampaaja vuosien työssäolon jälkeen kahdessa kuukaudessa. 

 

Kummalliseksi on mennyt maailmanmeno. Tee kaikki itse ja maksa siitä. Pankkipalvelut on netissä. Tästä itsepalvelusta maksat kuukausittain palvelumaksua. Siis itseäsi palvelet ja palvelumaksu menee pankille. Osta lentolippu netissä ja maksa siitä 15 euroa ns. käsittelymaksua. Kenelle se menee? Fyysisesti siis "tietokoneelle" vai nettiavaruudelle? Käytännössä tietysti lentoyhtiölle. Jos tulee ongelmia, et voi soittaa ainakaan suoraan mihinkään. Automaatti sanelee sinulle tiettyjä ohjeita nauhalta. Entäs sitten, kun yksikään valmiiksi saneluista vastauksista ei vastaakaan kysymykseesi, jonka halusit esittää. Lähetät sähköpostia annettuun osoitteeseen ja saat vastauksen joskus 1-2 päivän kuluttua. Niin, jos saat.

Harkimon uusista (tulevista) käteisnostoautomaateista saa nostaa rahaa maksamalla pari euroa. Tarvitset kymmenen euroa. Tililtäsi lähtee kaksitoista. 

Ravintoloissa on parhaimpaan (lue: kiireisimpään) lounasaikaan liian vähän henkilökuntaa. Odotat ensin, että sinulta tullaan kysymään tilaus. Ruoka tulee pöytään suhteellisen nopeasti, sen jälkeen alatkin katseellasi kalastella tarjoilijaa tuomaan lasku. Kun tämä katsekalastelu tai käden huitominen ei onnistu, marssit itse tiskille maksamaan. Jos kassan takana vaikka sattuisi olemaan tarjoilija paikalla. Tulit ravintolaan nimenomaan siksi, että sieltä saat palvelua. Millaista, sitähän ei välttämättä ole ajateltu.

Tarvitset asiantuntemusta kodinkoneliikkeessä. Myyjiä pyörii ja hyörii tietokonekassojen saloihin keskittyneenä - kaiketi työhönsä liittyviä asioita hoitamassa toki. Onkohan koulutuksessa tai työhönohjauksessa muistettu mainita, että vilkaiskaa välillä ympärillenne? Jos vaikka liikkeessänne olisi fyysisesti joku potentiaalinen ostaja-asiakas läsnä. 

 

Mistä sitä palvelua nykyaikana saa? Muualta kuin persoonattomasti tietokoneelta. Sieltähän avautuu koko maailma. Ja rahakin kelpaa koneelle moneen eri paikkaan.

 

 

 

Helmikuu meni talvea odotellessa ainuttakaan blogitekstiä kirjoittamatta. Kurkkailen säännöllisesti noin kymmenen blogistin tekstejä ja harvemmin käyn tarkistamissa noin kymmenen muun kirjoittajan sivuja. Vain kaksi näistä sivustoista päivittyvät päivittäin tai pari kertaa viikossa. Suurimmalla osalla on viimeisimmistä kirjoituksesta viikkoja, jopa kuukausia. Kirjoittamattomuudelle on varmasti syynsä meillä itse kullakin.  

 

Blogeja on muuten hirvittävästi, työpäivän saisi hyvin täyttymään lukemalla eri ihmisten blogeja. Näitä nykyajan päiväkirjoja. Omaan kirjoitustahtiini vaikuttaa merkittävästi se, etten enää iltaisin säännöllisesti avaa tietokonetta. Olen vuoden alusta yrittänyt vähentää työpäivän jatkamista kotona, koska siihen se tilanne aina ajautui. Kun koneen avaa, kurkkaa sähköpostiin ja "työt" alkavat. Toisekseen en halua olla koneen, enkä sen puoleen sähköpostinkaan orja. Alkoi välillä tulla jo sellainen olo, että on ihan koukussa tähän tekniikkaan. Sitä riippuvuutta en sentään halua. 

 

Pystyn hyvin olemaan siis päiviä lukematta sähköpostia. Jatkossa pyrin lomanikin pysyttelemään erillään sähköpostista. Tekee hyvää itselle ja erityisesti perheelle, että on myös henkisesti läsnä silloin kun on vapaalla. Paremmin se onnistuu, kun ei tahallisesti hae ajatuksilleen töiden suuntaa. Minunkin työni on sellaista, ettei pöytä (sen paremminkin kuin pääkään) ole koskaan tyhjä. Aina on lukemattomia asioita, projekteja kesken. Nykypäivän työtahti ei ole tervettä, ainainen kiire ja riittämättömyyden tunne luovat sellaista ristiriitaa, ettei sitä jaksa, ellei sitä halua olla työnarkomaani. Minä en halua. 

 

Liekö kasvukriisiä vai tietynlaista väsymistä tähän tilanteeseen. Vai olisiko peräti tervettä itsestään ja perheestään huolehtimista, ettei enää annakaan kaikkeansa työlle? Sellaiseen suuntaan elämä oli mielestäni liikaa lipumassa. Sain mukavan liikuntarytminkin jo päälle tuolta marraskuun lopulta. Sitä vain koko ajan haittaavat säännölliset "nuhaviikot". Nuorimmaiseni oli nyt kolmannessa nuhakuumeessaan ja taas on minun vuoroni viettää nuhaviikkoa. Tänään se alkoi - siis kolmannen kerran tänä lumettomana talvena. Ja se ottaa niin päähän! Olen viimeksi ollut tällainen nuhastelija joskus peruskoululaisena!