Vaalit lähestyvät vauhdilla. Nyt vaalikampanja todellä käynnistyy, kun numeroa esitellään kuntalaisille. Vihdissä ollaankin tänä syksynä erityisasemassa, kun kuntalaisilla on mahdollisuus äänestää sähköisesti. 

Tässä infoa asiasta kunnan sivuilta (www.vihti.fi) kopsattuna:

 

Sähköistä äänestämistä kokeillaan vuoden 2008 kunnallisvaaleissa kolmessa Uudenmaan vaalipiirin kunnassa, Karkkilassa, Kauniaisissa ja Vihdissä. Kokeilukuntien äänioikeutetut voivat äänestää sähköisesti kyseisten kuntien yleisissä ennakkoäänestyspaikoissa sekä vaalipäivän äänestyspaikoissa. Kummassakin tapauksessa äänestäminen tapahtuu aiempien vaalien tapaan äänestyspaikalla vaaliviranomaisen valvonnassa. Myös sähköistetyissä äänestyspaikoissa äänestäjä voi halutessaan edelleen äänestää perinteiseen tapaan äänestyslipulla. Etä-äänestys internetin välityksellä ei ole mahdollista.

 

Sähköisellä äänestämisellä voidaan nopeuttaa äänestysmenettelyä, parantaa vaalivarmuutta, vähentää viranomaistyötä ja säästää kustannuksia. Sähköisen äänestäminen ei vaaranna vaalitoimituksen luotettavuutta. Järjestelmä sisältää keskitetyn sähköisen vaaliuurnan, jonne annetut äänet kirjautuvat salattuina. Tietoa äänen antajasta ja siitä, ketä on äänestetty, ei voida yhdistää.

Sähköisestä äänestämisestä on säädetty laissa vaalilain muuttamisesta (880/2006), joka on voimassa vuoden 2008 loppuun saakka. Sähköisen äänestyksen mahdollisesta laajentamisesta sekä sääntelyn mahdollisesta ulottamisesta pysyvästi koko maahan säädetään aikanaan uudella lailla.

 

 

Olen sitoutunut lasten ja nuorten valtuutetuksi. Korostan päätöksissäni ja valinnoissani lasten ja nuorten hyvinvointia ja oikeuksia.

"Lapset ja nuoret ovat kuntalaisia jo tänään. Lisäksi he ratkaisevat kuntasi tulevaisuuden. Lasten oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia." (www.alli.fi)

 

 

 

 

 

 

Eilinen jää suomalaiseen historiaan murheellisena, kammottavana päivänä. Blogit, keskustelusivut, lehtien mielipidepalstat, uutiset ovat täynnä Kauhajoen tragediaa. 

Ainoa, mitä oikeasti tässä olisi voinut olla tehtävissä, olisi ollut käsiaselain tiukentaminen heti Jokelan tapauksen jälkeen. Jos ampuja Saari ei olisi koskaan saanut asettaan...

 

Ampuja Saaren elämässä on jossain vaiheessa täytynyt tapahtua jotain, mikä sai hänet näin äärimmäiseen tekoon. Esimerkiksi lapsuusajan traumoista voi putkahtaa äärikäyttäytymistä juuri aikuistumisen kynnyksellä. Tämä "äärikäyttäytyminen" voi olla syömishäiriöitä, alkoholismia ja muita erilaisia riippuvuuksia. Onneksi tällaisiin veritekoihin Suomessa päädytään harvoin. Vai päädytäänkö sittenkään? Kyllähän meillä on väkivaltarikoksia jatkuvasti...päivittäin jossain puolella Suomea. Jokainen väkivallanteko on liikaa.

 

Varhainen puuttuminen, ongelmien ennaltaehkäisy on ensiarvoisen tärkeää. Juuri näihin keinoihin tuntuu yhä vähemmän olevan poliittista tahtoa. Resursseja ennaltaehkäiseviin toimiin ei kunnissa kyetä riittävästi budjetoimaan. Ennaltaehkäisy on "kallista", koska tulokset eivät näy heti, vaan vuosien päästä. Elämänkaarta edettäessä niitä ennaltaehkäisevän tai varhaisen puuttumisen paikkoja ovat neuvolat, päivähoidon toimet, koulussa oppilashuoltotoiminta (koulupsykologit, kuraattorit, opinto-ohjaajat) ja kouluterveydenhuolto, nuorisotyö, opiskeluaikana opiskelijoiden terveydenhuolto jne. 

 

Terveys- ja sosiaalitoimen budjetit ovat yleensä kaikista huonoimmin hallittavissa nykyisin kuntatalouksissa. Ja tällöin säästetään nimenomaan ennaltaehkäisevästä resurssoinnista.

Elämäämme leimaa jatkuvasti lisääntyvä kiire, yhteisöllisyyden puute, itsekkyys, välinpitämättömyys ja lyhytjännitteisyys. Syrjäytynyt nuori löytää yhteisönsä netistä. Miksi esimerkiksi nettiyhteisöissä saa olla ihmisvihaaja-ryhmiä? Minun käsityskykyyni ei millään yllä se, että ihmisvihaajaryhmät ovat "sallittuja", ainakaan niitä ei suljeta, poisteta. 

 

Kauhajoen tapahtumat ylittävät käsityskyvyn. Niin monta turhaa kuolemaa. 

Kauhajoen tapahtumat herättävät kysymyssarjan. Milloin ampuja Saaren elämässä on ollut sellaisia kohtaamisia, joissa olisi voitu huomata avun tarve, puuttumisen paikka?

Kauhajoen tapahtumat saavat aikaan toimintaa. Minä toivon, että aselakia tiukennetaan. Minä toivon, että ennalta ehkäisevään ja varhaisen puuttumisen resurssointiin löytyy poliittista tahtoa.

 

Metallinpaljastimet koulujen porteille evät voi olla vaihtoehto sille, että järjestämme ihmisen kohtaamisen paikat kuntoon. Koulut tarvitsevat paljon enemmän opetusvälineitä ja tuntikehysresurssointia kuin metallinpaljastamia. Metallia porteille ei tarvita, kun askelmat varhaisessa puuttumisessa ovat kunnossa lapsuudesta aikuisuuteen.

 

 

 

Ensimmäinen toripäivä takana, siis vaalikampanjassa. Oli kiva tavata ihmisiä kauniissa syyssäässä ja idyllisen kirkonkylän markkinoilla. Kirkontorni näkyi kauniissa ruskassa olevien puiden takaa. Silmä ja sielu lepäsi ja ulkoilma tuuletti ihanasti viikon työkiireistä pölyttyneitä aivoja.

 

Juttelin Vihdin kirkonkylän markkinoilla vanhemman naisihmisen kanssa. Hän on asunut kirkonkylällä nyt neljä kuukautta ja ihastunut sen kauneuteen sekä ystävällisiin ihmisiin. Mutta varjopuolena oli kuitenkin jo joutunut toteamaan, etteivät kaikki asiat ole Vihdissä hyvin.

Vihdissä on täyttämättä useampi lääkärinvirka ja se tuntuu. Kirkonkylän terveyskeskuksessa ei lääkärinpalveluja saa muuta kuin tuntikausien odottamisen jälkeen. Aikuinen sen jotenkin kestää. Mutta entä lapsi. Tälle rouvalle oli todettu, ettei omalta terveysasemalta saa palvelua, pitää ottaa yhteys Nummelaan, missä yli neljän tunnin jonottamisen jälkeen pääsi lääkärin vastaanotolle. Sama virsi toistui pari päivää myöhemmin, kun rouvan 17-vuotias lapsen lapsi oli kipeänä. Kirkonkylältä ei saanut aikoja, Nummelaan ohjattiin. Pojan vanhemmat veivät lapsensa lopulta yksityiselle!

 

Tähän on tultu. Mistä johtuu, ettei Vihti saa lääkärinvirkojaan täytettyä? Tavoitteena tulee ilman muuta olla, että kunta saadaan hyväksi työnantajaksi. Vetovoimaiseksi.

Jokaisen kuntalaisen on päästävä lääkäriin jonottamatta. Henkilökuntaa on palkattava riittävästi. Ihmisen peruspalveluista puhuttaessa ei voida samassa lauseessa puhua tulosvastuusta laadun kärsimättä. Kuntapalveluihin tarvitaan palveluvastuuta. Terveydellä ei ole kenenkään varaa leikkiä.

 

 

Näin vastaan tulevassa TUL-lehdessä toimittajan esittämiin kysymyksiin:

 

1. Näiden kuntavaalien on sanottu olevan äärimmäisen tärkeät kunnallisille liikuntapalveluille ja seuroille. Onko näin ja jos on, niin miksi vaalit ovat tärkeät?

 

Liikuntaväen asemasta on huolehdittava, koska nykyisessä kuntien yhdistymis- ja talousahdinkotilanteessa liikuntapalveluja ei mielletä ensimmäiseksi peruspalveluihin kuuluvaksi. Valitsemalla päättäjiksi myös liikuntaihmisiä varmistetaan liikuntapalvelujen ja urheiluseurojen elinehtoja. En voi ymmärtää, etteivät liikunnan laaja-alaiset ja monipuoliset terveysvaikutukset mene poikkihallinnollisesti kuntapäättäjien päähän. Taistelua ei tarvittaisi, kun kaikki ymmärtäisivät, että liikuntaan sijoitettu euro tulee moninkertaisena kunnan kassaan takaisin.

 

2. Tarvitaanko kunnissa oma liikuntahallintonsa henkilökuntineen? Miksi?

 

Kyllä tarvitaan. Mielestäni vain omalla liikuntahallinnolla turvataan liikuntamahdollisuuksien  tasavertainen toteutuminen kunnassa. Liikkumisen ja harrastamisen olosuhteet on turvattava kaikenikäsille, erityisryhmille ja vanhuksillekin. Liikuntamahdollisuuksien on oltava monipuoliset, jotta asukkaat voivat kykyjensä ja taitojensa mukaan liikkua. Kunnassa tulisi olla ns. jokanaisen (-miehen) liikuntastrategia, jossa liikuntatoimi on vetäjänä, mutta jossa mukana on terveys- ja sosiaalipuoli, koulu- ja nuorisotoimi. Erikseen sitten voi olla huippu-urheilun mukaisia suorituspaikkoja, jos se kunnan imagoon istuu. Tärkeintä on turvata kuntalaisten liikkumisen olosuhteet.

 

3. Mitkä ovat kunnallisen liikunnan suurimmat haasteet seuraavan valtuustokauden aikana?

 

Yksi haaste on säilyttää liikuntapaikkojen maksuttomuus, ainakin ehdottomasti lasten liikunnassa, mutta minä näkisin sen tärkeänä koko elämänkaarella. Toinen haaste on saada kunnan eri toimintasektorit tekemään yhteistyötä liikunnan mahdollisuuksien ja olosuhteiden eteen, koska tällä hetkellä liikunta nähdään liian kapeana vain yhdelle toimialalle kuuluvana vastuualueena. Kolmas haaste on turvata liikunta- ja urheiluseurojen toimintaedellytykset: arvokasta vapaaehtoistyötä kuntalaistensa hyvinvoinnin eteen tekevät seurat ovat liian tiukoilla nykypäivänä monissa kunnissa.

 

 

Eilisessä vanhempainillassa esikoisemme päiväkodissa sain kuulla ilouutisen. Päiväkodin tämän toimintakauden teema on liikunta. Haasteellisuutta riittää ja mielikuvitusta vaaditaan, sekä ylimääräistä työtä saa päiväkodin henkilökunta tehdä, kun päiväkodista puuttuu salitila. Ensimmäistäkään isompaa kokoontumistilaa ei kolmen osaston ja noin 70 hengen tiloissa ole.

Onneksi hoitohenkilökunta on luovaa ja liikunnan iloa lapsille tuotetaan pihalla, lähikentillä ja talveksi toivotaan pakkasta ja lunta, jotta kaikki suunnitelmissa oleva voitaisiin toteuttaa. Pääsevät lapset sitten ainakin kaksi kertaa luistimille jäähallista varatun vuoron turvin, jos sitä luonnonjäätä ei saada lähikentälle ensi talvenakaan.

 

Luontaisesti koko ajan liikkeellä olevalle lapselle olisi tärkeää päästä myös ohjatussa (päiväkoti) ryhmässä välillä kunnolla hyppimään, juoksemaan, kimpoilemaan ja purkamaan energiaansa. Sellaiseen ei lapsemme päiväkodissa ole mahdollisuutta kuin vain ulkoiluhetkinä. Ja mitäs tehdään sateisina viikkoina?

 

Kunpa meillä ymmärrettäisiin kaavoituksessa ja yhdyskuntasuunnittelussa huomioida päiväkoti- ja kouluympäristöt sekä muut laitoshoitopaikat niin, että lähimpään saliin ei tule kohtuuttomia matkoja. Ihanteellisintahan tietysti olisi, että päiväkodin omissa tiloissa on yksi suurempi sali, missä leikitään, liikutaan, pidetään laulutuokioita, juhlitaan juhlahetkiä ja pidetään vaikkapa näyttelyjä lasten töistä. Vaikka ulkona voi toteuttaa (ja tuleekin toteuttaa) liikunnallisia taitoja edistäviä ohjattuja tuokioita lapsille, on aidattu pihapiiri monen päiväkodin ainoa mahdollisuus siihen, eikä sekään palvele toiminnallisesti kaikkia liikkuvan lapsen tarpeita.

 

Ja jos päiväkodissa ei kyetä lasta liikuttamaan, alkaa liikuntaharrastuksiin kuskaaminen "liian aikaisin". Lapsi ehtii haalimaan itselleen harratuksia sitten, kun hän itse osaa niitä tahtoa.

 

Tammikuussa meidän poika saa kotona opettaa meille muille perheenjäsenille, miten toteutetaan "pienen tilan liikuntaa", joka on päiväkodin liikuntateemana vuoden ensimmäisenä kuukautena.