Helsinki suunnittelee ruuhkamaksuja yksityisautoilijoille. Toivottavasti ruuhkamaksut luokitellaan sen mukaan, millaisten julkisten liikenneyhteyksien päästä autoilija Helsinkiin saapuu. Minun oikeudentajuuni menee paremmin ruuhka- ja tiemaksujen kerääminen siellä, missä joukkoliikenne on kattavaa ja riittävää, mutta silti yksityisautoillaan. Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne on ongelmallinen. Sehän toimii vain osittain, kun tarkastellaan nykyistä asutusta ja työssäkäyntiä eli työmatkaliikenteen reittejä. 

Me asumme Vihdin Ojakkalassa, maalla. Julkinen liikenne on toki ulottuvillamme, jos oikein järjestelisimme. Ne järjestelyt vain tarkoittaisivat sitä, että lasten hoitoon vieminen ja itsensä töihin saattaminen veisikin sitten päivästä keskimäärin neljä tuntia. Siihen päälle noin kahdeksan tunnin työpäivä. Mitä se tekeekään? Jokainen osaa laskea: arjestamme kuluisi tähän 12 tuntia. Tulisi siinä lasten hoitopäivällekin mittaa! 

 

Minulle on todettu, miksi asutte niin kaukana Helsingistä (työpaikoista). Ensinnäkään, emme halua asua Helsingissä, emmekä kehä kolmosen sisäpuolella. Toisekseen, nykyisellä asumisentasolla saisimme paljon "heikomman" (=yksipuolisen, pienemmän, kaupunkiososuhteet) tilalle. Kolmanneksi,  pitääksemme edes löyhänkin siteen turvaverkkoon (yhteen isovanhempaan), on käytännöllistä asua Helsingistä länteen, valmiiksi Turkuun päin.

Minulle 120 kilometrin päivittäinen työmatka on tämänhetkisen elämäntilanteen sanelema tosiasia. Paljon mieluummin istuisin tuon matkamäärän junassa tai bussissa hyödyntäen matka-ajan työntekoon, lukemiseen tai vaikka nukkumiseen (pienten lasten äitinä jatkounille olisi välillä tarvetta). Minulle ei siis tarvitse tulla kehumaan joukkoliikenteen "etuja". Kyllä minä ne varsin hyvin tiedän. Tiedostan ympäristöasiat. Tiedostan. Muussa elämässä yritän toimia mahdollisimman ekologisesti. Yksityisautoilu on kuitenkin meidän perheemme ainoa mahdollisuus hoitaa nykyiset työsuhteemme ja saada leipää perheelle.

Onhan niitä vaihtoehtoja: tehdä etätöitä, hakea kokonaan uutta työtä, hankkia lapsille hoitaja kotiin... Maailmahan on täynnä vaihtoehtoja!

 

Yksityisautoilun suurimmat vastustajat ja äänekkäimmät syyllistäjät unohtavat yhden tärkeän seikan: suvaitsevaisuuden ja sallivuuden. Oma auto on Suomen kaltaisessa maassa välttämätön hyödyke suurelle osalle kansaa. Joukkoliikenteen kattavuus kun ei ole vain ruuhka-Suomen ongelma. Harvaan asutuilla kyläteillä julkinen bussivuoro alkaa olla yhä harvinaisempi näky. 

Toistuvaa luettavaa lehtien palstoilla on myös dieselauton käyttäjien syyllistäminen. Eivät kaikki dieselautoilijat ole osakkeenomistajia tai pörssikeinottelijoita. Tavallinen duunarikin voi hyötyä siitä, että hänellä on vähäpäästöinen dieselauto, joka tulee kotitaloudessa edullisemmaksi kulkuvälineeksi silloin, kun niitä ajokilometrejä oikeasti kertyy kymmeniätuhansia vuodessa. Käsi sydämelle: kuka on niin hurskas, että bensa-autolla keräilee (kalliimpia) kilometrejä tonnikaupalla yksinomaan sen vuoksi, että dieselauto on jotenkin "huonomman" ihmisen auto? 

 

Niitä ruuhkamaksuja odotellessa on varmaankin alettava neuvottelemaan työnantajan kanssa siirtymisestä säännölliseksi etätyöläiseksi...

 

 

Uutta vuotta ollaan eletty jo kolmisen viikkoa. Mikään ei ole niin kuin ennen, ainakaan talvessa. Vettä sataa aika ajoittain kuin saavista kaatamalla. Lasten mukana tulee ulkoa sisälle ämpärikaupalla hiekkaa. Toppavaatteiden alle ostetut lämpimät fleecehaalarit lojuvat kaapissa käyttämättöminä. Hiihtämään ei pääse. Luistelemaankin vain jäähalliin, jonka yleisövuorot ovat sellaiseen aikaan, ettei ainakaan työssäkäyvät vanhemmat ehdi koskaan lapsiaan hallille viedä. Lohdutonta listaa...

 

Naurattamaan ei pääse myöskään se tieto, että yhdeksän kymmenestä kunnasta tarjoaa peruskoulussa pitkänä kielenä ainoastaan englantia. Kielten opetus kouluissa on radikaalisti vähentynyt. Vaihtoehtoja ei enää tarjota. Tämähän onkin loistavaa strategiaa kansainvälistyvässä maailmassa. Pisa-tulokset eivät voi kohta olla Suomen kohdalta mairittelevia. Ihmettelen niitä tuloksia tässä säästämisen kurjimuksessa vähän muutenkin.

 

Koska sanottavani ei ole tämän riemullisempaa, päätän blogini tältä päivältä ja tämän vuoden avauksena tähän. Tiedän, että tulee valoisampiakin ajatuksia. Niitä odotellessa...