Aika ajoittain julkisuudessa ja lehtien mielipideosastoilla kiihtyy keskustelu lapsen parhaasta ja äitien oikeuksista. Käydään debattia siitä, mihin asti lasta kuuluu hoitaa kotona, mikä on lapsen paras, onko äidin parasta ajatteleva nainen itsekäs, ura vastaan kotiäitiys ja niin edelleen. Äitienpäivän tienoilla naistenlehdissä ja muissakin lehdissä oli juttuja äideistä monenlaisista näkökulmista tarkasteltuna. Niitä lukiessa omatkin ajatukset kääntyivät jälleen näihin elämän perusasioihin: syntymään, lapsiin, perheeseen ja leipään eli työhön.

 

Nämä julkisesti käydyt debattiaiheet ovat suurelta osin sellaisia, jotka kunkin perheen tule itse ratkaista omista lähtökohdistaan. Toinen ei voi vierestä tai ulkopuolelta sanoa, mikä on juuri teidän perheen tapauksessa oikea ratkaisu. Eikä toisekseen sama sabluuna sovi kaikille perheille. Suvaitsevaisuuden soisi siis kantautuvan myös näihin perheasioihin. Lapset ovat jo vauvoista lähtien erilaisia. Meidänkin esikoinen oli rauhallinen, tyytyväinen, pitkään imetetty, hyvin yönsä jo parin kuukauden ikäisestä nukkunut lapsi. Perheemme toinen tulokas sen sijaan oli elämänsä ensimmäiset kuukaudet lähes täydellinen vastakohta. Meidän perheessämme kummankin lapsen kohdalla tehtiin erilaiset vanhempainvapaa-ajan ratkaisut. Ratkaisuissa ajateltiin kaikkia perheen jäseniä. Emme tyrkytä malliamme muille, voimme vain kertoa omista kokemuksistamme meidän ratkaisuissamme.

 

Entinen opetusministeri Tuula Haatainen piti keskustelua yllä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Nykyinen kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin on julkisesti ilmoittanut olevansa feministi ja pitävänsä itse huolta siitä, että lapset näkevät isäänsä kotona ministeriaikanakin. Nämä ovat loistavia valtakunnan ylimmän tason signaaleja asioihin. Niissäkin pitää olla monipuolisia, kaikille perheille sopivia ratkaisuja. Selvää on, että yhteiskunta vaikuttaa kuitenkin pitkälti perheen tekemiin valintoihin. 

Se kotiäiti, joka on kaikkien perheen lasten kohdalla ollut kouluikään kotona, ei voi tulla omalla esimerkillään "syyllistämään" sitä perhettä, jossa näin ei ole voitu menetellä esimerkiksi taloudellisista syistä. On harvoja perheitä, joissa pelkästään toisen vanhemman tuloilla tullaan hyvin toimeen. Toimeentulo riippuu asuinpaikasta, asuinmuodosta, isän palkasta, lasten lukumäärästä, kunnan palveluista, turvaverkostosta, lukemattomista muista asioista. Tärkeintä perheen hyvinvoinnin kannalta on ja tulee olla se, mihin ratkaisuun perhe ikinä lasten ollessa pieniä päätyykään, ratkaisun tulee olla siten kestävä, että perheessä säilyy turvallinen olo kaikilla perheen jäsenillä. Huonoa omaatuntoa on varmasti vaikea kenenkään itseltään salata, mutta jos potee huonoa omaatuntoa tai riittämättömyyttä, se helposti heijastuu tavalla tai toisella perheeseen. Paras mahdollinen tilanne olisi, että työssäkäyvä pienten lasten äiti voi tehdä työnsä hyvillä mielin ja olla kotona hyvillä mielin. Näinhän se kuuluisi mennä          , kun ratkaisuun on päädytty!

 

Vaikka meillä Suomessa ollaankin perheasioiden osalta nykysukupolven osalta erittäin pitkällä näissä tasa-arvoasioissa, nähdään helposti silti yhä äiti ensimmäisenä aikuisena, joka jää sairaan lapsen kanssa kotiin, tai jonka ratkaisua palata nopeasti lapsen syntymän jälkeen työelämään vieroksutaan. Perheen isä pääsee näissä arvioinneissa helpommalla. Tietynlaista kruunua mies saa ympäristössä siitä ratkaisusta, jos jää pienten lasten kanssa kotiin esimerkiksi vanhempainrahakaudella tai hoitovapaalla.

 

Tasa-arvoisen Suomen aikaansaannoksia ovat muun muassa peruskoulu ja kunnallinen päivähoitojärjestelmä. Yhteiskunnan laajat muutokset heijastuvat päätöksiin ja ratkaisuihin. Minä näen erittäin suurena nykyajan ja tulevaisuuden haasteena nimenomaan lapsiperhe-elämän ja työelämän yhteensovittamisen. Meillä ollaan jo nyt siinä tilanteessa, että työssäkäyvät aikuiset tekevät liian pitkiä työpäiviä, voivat työssään huonosti, kenties uupuvatkin. Osa uppoutuu niin työn ja uran vietäväksi, että siirtää ratkaisua perheen perustamisesta ja lopulta saatetaan olla tilanteessa, ettei perhettä ehditty koskaan perustaa. Suomi ei kestä alhaisia syntyvyyslukuja. Suomen tulevaisuuden kannalta on ehdottoman tärkeää, että yhteiskunta huomioi lapsiperheet. Nykyhallituksen ohjelma on aivan liian köykäinen lapsiperheiden osalta. Etuudet tai muutokset, joita hallitusohjelmaan on kirjattu, eivät tue riittävästi perheen ja työn yhteensovittamista. Perheen - sen kaikkien jäsenten hyvinvointi on tae suomalaiselle menestykselle.

 

 

Joskus riittävä etäisyys auttaa kirkastamaan ajatuksia. Keskityin eduskuntavaalien jälkeen perheeseen, kotiin ja työhön. Annoin itselleni aikaa tehdä tiliä selväksi puolueeseen, puolueen tilanteeseen, vaalitulokseen ja koko yhteiskunnan tilanteeseen. Meni päiviä, etten katsonut välttämättä yksiäkään uutisia. Sieltä se tuttu "taisteluhenki" sitten taas alkoi nousta rinta rinnan oman lisääntyneen vapaa-ajan kanssa. Juoksulenkit ovat minulle parasta energian ja ajattelun lähdettä. Samanaikainen fyysinen rasitus ja tietoisuus täysin omasta ajasta saa näköjään aivotyöni huippuvauhtiin. Jo reilun puolen tunnin lenkin aikana ehdin tehdä monenlaista tiliä ja selvitystä pääkopassani. Monet kerrat juuri juoksulenkki on ollut minun pelastukseni, kun on pitänyt ratkoa asioita, tehdä päätöksiä, valmistella puheita tai päästä irti stressistä, väsymyksestä, huolista. 

Tässä sitä sitten ollaan. Kiitos niille ihmisille, jotka luottavat minuun ja ovat olleet vaikuttamassa siihen, että asetuin ehdolle tulevan puoluekokoukseen henkilövalintoihin, varapuheenjohtajakisaan.

 

* * * * * * *  

 

Vasemmistoliiton tiedote 7.5.2007

Julkaisuvapaa klo 16

 

KEHITTÄMISJOHTAJA SARI VIRTA EHDOLLE VASEMMISTOLIITON VARAPUHEENJOHTAJAKSI

 

Kehittämisjohtaja, filosofian maisteri Sari Virta, 38, asettuu ehdolle Vasemmistoliiton varapuheenjohtajaksi Helsingissä 15.-17. kesäkuuta pidettävässä puoluekokouksessa.

 

Virta haluaa puolueensa sanoman tulevaisuudessa tavoittavan kaikki kansanosat, myös ne heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, joilla usko poliittiseen toimintaan on mennyt.

 

- Edessä oleva puoluekokous ja uusi puolueohjelma tulevat siinä mielessä hyvään aikaan, että nyt onkin tehtävä muutoksia. Meidän on saatava omat rivimme vastaamaan suljettujen ovien huutoon. Ketään emme voi kotoa hakea asiaamme kuulemaan. Meidän on itse löydettävä ne keinot, joilla tavoitamme kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, syrjäytyneet ja uskonsa poliittiseen järjestelmään menettäneet kansalaiset, Virta toteaa.

 

- Meidän on terävöitettävä omaa ohjelmaamme ja sanomaamme tavoittamaan sekin kansanosa, joka kaikista eniten tänä päivänä kärsii. Meitä aktiivisia puolueihmisiä tarvitaan vaikuttamaan niiden puolesta, jotka eivät siihen itse kykene. Mutta kabinettipolitiikalla se ei onnistu, Virta muistuttaa.

 

Sari Virta oli kevään eduskuntavaaleissa Vasemmistoliiton ehdokkaana Uudeltamaalla. Tällä hetkellä Virta työskentelee Suomen Työväen Urheiluliiton kehittämisjohtajana eli hän on Työväen Urheiluliiton "kakkonen" pääsihteerin jälkeen.

 

Vuosina 1998-2005 Virta toimi TUL:n Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtajana Turussa. Ennen siirtymistään urheilujärjestötyöhön Virta työskenteli neljä vuotta psykologian ja uskonnon opettajana mm. Liedon yläasteella ja lukiossa. Virta on valmistunut Turun Yliopistosta filosofian maisteriksi aineenopettajan pätevyydellä 1995.

 

Virta muutti perheineen Uudellemaalle Vihtiin keväällä 2006. Turussa asuessaan hän oli kunnallisissa luottamustoimissa mm. opetuslautakunnan jäsenenä ja varavaltuutettuna. Uusi työkuvio toi perheen kuitenkin pääkaupunkiseudulle. Virran perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi kaksi pientä lasta.

 

* * * * * * * *

 

 

Minun vappuni alkoi tänä aamuna vakaumuksensa puolesta kaatuneiden haudoilla Vihdin uudella hautausmaalla. Valmistellessani puhetta aamun tilaisuuteen, en voinut olla palaamatta noihin 90 vuoden takaisiin aikoihin. 

Työväen luokka oli tuolloin porvarien toimesta alistettu. Työläisistä ja torppareista otettiin kylmästi mehut irti. Palkat olivat riittämättömiä, nälkääkin nähtiin köyhimmissä perheissä. Kahdeksan tunnin työpäivää ei kunnioitettu, työpäivät venyivät kohtuuttoman pitkiksi. Täydellinen isäntävalta rehotti työelämän asioissa. 

Silloinen porvaristo oli häikäilemätön, mutta työväki ei pelännyt, eikä perääntynyt. Työväenluokalle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin taistella vapauden ja tasa-arvon puolesta. Lyhyt sisällissotavaihe vaatii paljon ihmisuhreja. Julmuudet jatkuivat sodan jälkeenkin, kun punaisia vainottiin ja teloitettiin.

 

Edellä kerrottu työväestön ahdinko voisi kuvata myös tätä päivää. Työläisen asema on pieni ja heikko, silloin kun osakkeenomistajat määrittävät työtehoja. Yhä harveneva työväki tekee kustannustehokkaasti yhä enemmän työtä. Voitto raavitaan nytkin selkänahasta. 

 

Varmasti tämän päivän vappupuheiden suosituin aihe on ollut tuore hallitusohjelma. Minä pohdin puheita kirjoittaessani, asummeko me kokoomuksen ja keskustan kanssa samassa Suomessa? Ja nykyisin emme taida asua samassa Suomessa vihreidenkään kanssa. Välittävätkö uuden hallituksen puolueet aidosti Suomen kansasta? 

Uusi hallitus on tainnut linjata välittämisen rajaksi 60 000 euron vuositulot. Sillä tasolla veronkevennykset alkavat vaikuttaa myönteisesti noin 200 euron verran kuukaudessa. 

 

Uusi hallitus tuottaa hyvää lähinnä jo valmiiksi hyvässä asemassa oleville. Miten sillä tavalla saadaan Suomi tasa-arvoiseen ja oikeudenmukaiseen tilaan? Kuitenkin nämäkin sanat on porvarihallituksen ministereiden suusta kuultu. Erityisesti Vanhasen enkeleiden eli naisministereiden odotetaan ajavan pehmeitä arvoja. Nähtäväksi jää. 

 

Sata vuotta sitten köyhät eivät antaneet periksi, vaan tungeksivat vaaliuurnille ja vaikuttivat siihen, että työväenpuolueet saivat eduskunnassa niin paljon valtaa, että pystyivät parantamaan köyhien asemaa. Tuolloin saatiin aikaan lapsilisät, sairaus- ja työttömyyspäivärahat, työehtosopimukset, eläkerahastot ja myöhemmin 1970-luvulla kansanterveysuudistus ja peruskoulu. Nämä ovat olleet aivan ratkaisevia asioita tasa-arvon ja pienituloisten ihmisten mahdollisuuksien kannalta.

 

Kautta historian ihminen on noussut kriisiaikoina taistelemaan. Vaikeina ja haastavina aikoina toiminta on työväen keskuudessa ollut yleensä vahvaa ja innovatiivista. Näin uskon nytkin tapahtuvan. Suunta on vain ylöspäin. Työväenliikkeen tulee nyt uudistua.

Meidän on saatava omat rivimme samaan linjaan vastaamaan suljettujen ovien huutoon. Ketään emme voi kotoa hakea asiaamme kuulemaan. Meidän on itse löydettävä ne keinot, joilla tavoitamme kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, syrjäytyneet ja uskonsa poliittiseen järjestelmään menettäneet kansalaiset.

 

Nuoret ovat vahvasti ja kuuluvasti tuoneet julki nousemistaan puolueen johtoon. On hyvä, että nuoret haluavat olla vaikuttamassa Vasemmistoliiton uuteen suuntaan ja politiikan sisältöön. Puolueemme tulee kuitenkin olla kaikenikäisten puolue. Soisin siis tätä nuorten innostusta tarttuvan myös perheellisiin, ruuhkavuosia eläviin, kolkyt ja risat- ikäisiin. Samoin nelikymppisiin. En halua, että tietty sukupolvi jää kokonaan syrjään puolueessamme. Claes Andersson on todennut, että ”on tärkeää, että meillä on sellainen puolue kuin vasemmistoliitto”.

 

Täysikuu mollottaa tätä kirjoittaessa taivaalla, vappupäivä taittuu pian huomisen ja arjen puolelle. Osaltani oli mielenkiintoinen ja antoisa päivä, joka alkoi vappupuheella ja sellaiseen päättyikin Nummi-Pusulassa, missä oli oikein lämminhenkinen vappujuhla. Molemmat vappupuheeni on luettavissa "Kirjoituksia"- sivulla.

 

Vihdin uusi hautausmaa 1.5.2007 klo 9.30