Viikonloppuni humahti osittain Vasemmistoliiton kuntavaaliristeilyllä. Sain siellä tilaisuuden esittää kutsun vasemmistoliittolaisille aktiiveille osallistua Suomen Työväen Urheiluliiton 11. liittojuhlaan kesällä 2009 Tampereella. Liittojuhlan suojelija on presidentti Tarja Halonen ja itse liittojuhlasta saa enemmän tietoa tapahtuman omilta nettisivuilta osoitteesta  www.tule2009.fi

 

Tässä sunnuntaina risteilyllä esittämäni kutsu vapaasti kirjoitettuun muotoon puettuna:

 

" Tervehdys, oletteko saaneet risteilyltä elämyksiä? Hienoa. Minäkin esitän teille nyt kutsun suureen elämysten juhlaan! Suomen Työväen Urheiluliiton 11.liittojuhla järjestetään vajaan 13 kuukauden kuluttua Tampereella, siis kesäkuussa 2009. TULe2009-liittojuhla tulee olemaan tämän vuosituhannen suurin ja vaikuttavin liikunnan, urheilun ja kulttuurin joukkotapahtuma Suomessa. Liittojuhla on koko kansan liikunnan ja kulttuurin juhla.

 

TULe2009-tapahtuma liikuttaa lapsia, nuoria, aikuisia, varttuneita, vähän liikkuvia, enemmän urheilua harrastavia, liikuntarajoitteisia, liikkumisessaan tukea tarvitsevia, ihan meitä kaikkia lähes 60 eri lajissa. Voit osallistua liikkumalla, kannustamalla, tukemalla, katsomalla, tuntemalla, aistimalla... Ennen kaikkea liittojuhla tarjoaa elämyksiä ja yhteisöllisyyttä.

 

Tällä kutsulla haastan Vasemmistoliiton aktiivit osallistumaan koko työväen liikunta- ja kulttuurijuhlaan, elämysten juhlaan, esimerkiksi osallistumalla upean pääjuhlan kenttäohjelmin, joiden harjoitteluun pääsee mukaan TUL:n seuroissa ympäri Suomen ensi syksystä lähtien.

 

Anna elämysten liekin syttyä sydämeesi nyt ja anna sen kasvaa johdattamaan Tampereelle kesällä 2009. Liittojuhla jättää aina kävijälleen elinikäisen elämysjäljen sydämeen.

Tampereella tavataan! "

 

 

 

Äitiydessä parasta on lapset. Lapset pitävät elämän järjissään, ohjaavat elämää. Lapset ovat paras ja kestävä perustelu suurimmalle osalle päätöksistäni ja valinnoistani. Lasten ansiosta olen monipuolisella tavalla kiinni suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen palveluissa. Lapsiperheenä käytämme ja tarvitsemme nyt ja tulevaisuudessa kuntapalveluja. Lapsiperheenä olemme (suur)kuluttajia ja sitä kauttakin aktiivisia osallistujia, kansalaisia.

Lapsi palauttaa nopeasti ikävän, kiireisen tai vaativan työpäivän jälkeen ajatukset ja arvot taas oikeille raiteilleen. Äiti ei sanana kärsi koskaan inflaatiota. Lasten ansiosta elämässä on jatkuvuutta. Lasten ansiosta meidän perhekin on osa sukupolvien ketjua. Itse olen äidilleni aina lapsi - aikuisenakin. Ja niin tulee taas olemaan omien lapsien kohdalla.

 

Tänne Vihtiin suunnitellaan Ideapark-ostoskeskusta, joka olisi valmistuessaan Suomen kolmas Ideapark. Hanke on vastatuulessa etupäässä asuntoministeri Jan Vapaavuoren voimakkaasta julkisesta vastustuksesta ja perusteluista, miksi Vihtiin suunniteltuun paikkaan olisi erittäin huono kyseinen ostoskeskus rakentaa. Ministeri Vapaavuori tyrmää hankkeen väittämällä paikkaa erittäin typeräksi, koska se ei ole kaupunkikeskuksessa tai aluekeskuksessa. Minulla ei ole ollut suuria intohimoja ottaa kantaa Vihdin Ideapark-hankkeeseen ylipäätäänsä, mutta nyt minä olen tyrmistynyt kyseisen ministerin käyttäytymisestä.

 

Mielestäni Vapaavuori on ennenkin käyttäytynyt erittäin helsinkikeskeisesti omissa perusteluissaan ja toimissaan, ja tämä vain vahvistaa miehestä saamaani mielikuvaa. Toisekseen, Vapaavuori ei ole tainnut paljon Helsingistä poistua, koska hän ei pidä suunniteltua aluetta aluekeskuksena. Perinteisessä merkityksessä Vihti ei varmasti sitä olekaan. Mutta pieneltä alueelta saadaan äkkiä laaja asukasmäärä, jonka ulottuville kyseinen Ideapark on suunniteltu sijoitettavaksi. Sopii Vapaavuoren tulla vaikka viikoksi ajamaan aamuisin esimerkiksi Lohjalta Helsinkiin, niin hän näkee, millainen työmatkaliikenne (lue: ruuhka) valuu täältä kehyskunnista sinne pääkaupunkiin. Vapaavuori varmaan haluaa, että kaikki lapsiperheiden ja muiden kuluttajien rahat jäävät työmatkan aikana myös työmatkan varrelle, joko Helsinkiin tai Espoon ja Vantaan kauppakeskuksiin.

 

Innostuipa Vapaavuori politisoimaan Ideaparkin vastustamisessa yksityisautoilun lisääntymiselläkin. Tämä on yksityisautoilua aiemmin kannattaneen ministerin suusta jo selvää hurskastelua. Niin kauan kuin joukkoliikenne on nykyisessä jamassa Länsi-Uudenmaan kunnista pääkaupunkiseudulle, on aivan turhaa elämöidä työpaikkoja lisäävän ja elinkeinoelämää vilkastuttavan hankkeen yksityisautoilua lisäävillä seikoilla. Mihin tahansa Suomeen rakennettuna Ideaparkin tapaiset ostoskeskukset lisäävät yksityisautoilun lisäksi myös tavaraliikennettä eli erityisesti rekkaliikennettä. Vihdin Ideapark ei varmasti selviä nykyisellä tieverkostolla ruuhkauttamatta tiettyjä liikenteen solmukohtia täällä päässä Turun moottoritietä, mutta asia on käsittääkseni suunnitelmissa huomioituna ja näin työstön alla. Sen sijaan ministeritason ihmiseltä odottaisin maltillisempaa kommentointia, kestävämpiä perusteluita ja helsinkikeskeisyydestä luopumista. 

 

Mielestäni on kustannustehokkainta (mikä sanahirviö perheestä puhuttaessa!) käydä ostoskeskuksessa hankinnoilla, kun saat saman katon alta lasten vaatteet, vanhempien urheiluvarusteet, uudet tyynyt makuuhuoneeseen, puutarhakalusteet, pihapensaat, synttärilahjat viiskymppisille, rippilahjat kummilapsille ja ruokatarvikkeet. Siinä ei yksityisautoilu saastuta muuta kuin yhden ajokerran. Koko perheen ostosreissuna tämä on kätevin tapa, kun lapsia ei tarvitse kuin kerran ottaa turvaistuimista pois ja "pakata" autoon takaisin. Koko perhe viettää ostosreissulla aikaa yhdessä. Tämä on paras tapa silloin, kun ostoslistalla on muutakin kuin lähikaupasta saatavat elintarvikkeet.

 

Tämä ei ole puolustuspuhe (kirjoitus) ostoskeskuksille, tykkään kovasti asioida pienyrittäjien pikkuputiikeissa. Mutta sellaisiahan löytyy toki näistä ostoskeskuksistakin. Tässä elämänvaiheessa on vain tullut todettua ostoskeskusten käytännöllisyys. Perheemme ei kuitenkaan mene niihin kuin pakosta, yhteiset reissumme yleensä suuntautuvat ulkoiluun ja retkeilyyn. 

 

Kävipä Vihdin Ideaparkin tulevaisuudessa miten tahansa, se ei minun elämässäni ole sillä sijalla, että se hetkauttaisi. Perheemme pärjää ilman Ideaparkkiakin. Sen sijaan toivon, että jatkossakin pystyn olemaan lapsilleni se paras mahdollinen äiti kaikkine tunteineen mitä ihmissuhteisiin yleensäkin liittyy. 

 

 

Näin kauniina kevätpäivänä ei kamalasti innostanut lähteä vielä täyden työviikon päätteeksi töihin lauantaiaamunakin. Mutta lähdettävähän se oli, ei ollut vaihtoehtoja.

Kävi niin, kuin usein tahkeasti ja vähän tympeällä mielellä lähdettynä käykin. Päivästä tulikin antoisa. TUL:n töissä on kyllä kaksi asiaa ehdottomasti ylitse muiden: samanhenkisten ihmisten kanssa toimiminen eli se TUL-aate yhdistettynä liikuntaan & urheiluun ja yhteisöllisyyden tuoma innostus kehittää tulevaisuutta lasten ja nuorten parhaaksi. Tänään se oli erityisesti agendalla, koska osallistuin TUL:n nuoriso- ja urheiluvaliokunnan suunnittelu- ja työskentelypäivään. 

Onneksi on vapaaehtoisia, talkoolaisia ja näitä puurtajia ja asiaansa uskovia. Yhteiset tavoitteet auttavat ja yhteinen tahtotila vahvistaa ja voimistaa sitä omaa arjen työtä. Ja eihän näitä tilaisuuksia voi pitää "varsinaisella" työajalla, kun nämä luottamusihmiset ovat päivätyössä.

 

Erityisesti minua harmittaa viikonlopputyöt nyt, kun puutarhassa on menossa "draivikausi". Tämä on nyt se kesä, kun meidän pihalle istutetaan. Kantapään kautta välillä. Uusiksi menee kaivuut ja maan siirrot välillä. Mutta mitäs pienistä, kun eivät pienetkään meistä. Olenpahan ainakin saanut olla ulkona,  huhkia lapion varressa ja huomata, että kropassa tuntuu ja tutisee. 

 

Olen äärettömän huono kasveissa. Toki tunnen yleisimmät suomalaiset puut, marjat, kukat, pensaat jne. Mutta auta armias tätä perennojen, kähköjen ja pensaiden maailmaa. Kuka ne kaikki nimet on keksinyt? Ovat niin pitkiäkin, että alkua ei enää muista, kun loppua vielä sanoo. Monta yllätystä on eteen tullut, kun pihasuunnitelman kasviluettelon mukaisesti menen puutarhalle ja nimen perusteella olen luonut oman mielikuvani kasvista ja sitten puutarhalla saankin yllättyä iloisesti. "Ai, tämä on tän näköinen kasvi?". 

Muutama kasvi on sitten ihan väärin istutettu tai vääränlainen multa on istutuskuopassa. Mutta katsotaan nyt, kuoleeko, kituuko vai miten kasvi käyttäytyy. Ihan ensi töikseni en aio alkaa kasveja kaivamaan ja uusiksi istuttamaan. 

 

Kyllä tämä tästä, koska otan tämän mitä parhaimpana hyötyliikuntana. Mutta en yhtään panisi pahakseni, jos äitienpäivälahja olisi vaikka hierontalahjakortti! Sitä odotellessa...

 

 

Kohta viisivuotias esikoisemme on oivaltanut talven aikana käsitteen epäreilua. Se on tätä nykyä meidän perheessä usein kuultu sana. Onhan se epäreilua, kun aamulla on pestävä hampaat. Sekin on epäreilua, kun äiti ei anna lukea ruokapöydässä. Epäreiluksi menee vaatteiden pukeminenkin hoitoon lähtiessä, kun paljon reilumpaa olisi lukea kirjaa olohuoneen sohvalla.

Tilanteeseen kuin tilanteeseen sopii todeta "epäreilua". Nyt kaksivuotiaammekin on hoksannut, missä kohtaa kannattaa kommentoida tilannetta epäreiluksi. 

Minä olen aloittanut takaisin kommentoinnin "elämä on". Ja siinä sivussa kerron vanhemmalle reiluutta kaipaavalle lapsellemme elämän muista epäreiluista asioista. Kovin reilua ei ole sekään, kun kaikilla maailman lapsilla ei ole mahdollisuutta pestä joka aamu hampaitaan. Epäreilua on sekin, kun maailmassa on lapsia, jotka eivät voi nauttia säännöllisistä ruoka-ajoista. Ja elämä olisi paljon reilumpaa, jos kaikilla lapsilla olisi ehjät ja lämpivät vaatteet aina kelin ja olosuhteiden mukaan. Eettisyyttä voi ujuttaa, saa nähdä, milloin se alkaa kantaa hedelmää...

 

Epäreiluja asioita tulee eteen päivittäin. Päivittäin on myös monia tilanteita, joissa ei edes havahdu epäreiluuteen, vaikka tarvetta olisi. Ehkä se on terve defenssi eli puolustusmekanismi, koska onhan elämässä kaikki mahdollisuudet kuormittua epäreiluuden alle. Pitäisi vastaavasti myös osata nauttia elämästä ja pienistä asioista, jopa onnesta ja onnellisuudesta, eikä alitajunnassa "hävetä" tai nolostella omia hyviä asioitaan, joita on elämässään saavuttanut tai toteuttanut. Meillä on tapana "kätkeä" onnea ja omaisuutta, ettei naapurikateus nosta päätään.

 

Osallistuin tiistaina SAK:n arvoseminaariin, missä työstettiin avoimen tilan-menetelmällä ryhmätyönä arvojen muuttumista ja visioitiin SAK:n tulevaisuuden tilaa arvojen kautta. Seminaarin alustaja, arvotutkija VTT Martti Puohiniemi toi ansiokkaasti esiin arvopohdintaa. Tiettyjen arvojen voi sanoa olevan jopa universaaleja, kuten terveys. Kun ihmisellä on yhteinen arvopohja toisen kanssa, samat asiat tuntuvat reilulta ja samat epäreilulta. Vai meneekö se siltikään näin helposti? Ei ainakaan välttämättä sukupuolten välillä. 

 

Mutta olisihan elämä paljon reilumpaa, jos kaikilla olisi samat arvot, jotka ohjaisivat toimintaamme. Vai meneekö tämäkään näin suoraviivaisesti? Onneksi elämä on. Monenkirjavaa. Erilaisuutta. Monikansallisuutta. Persoonallisuutta. Eri-ikäisiä. Erivärisiä. Ärsyttäviä ja ihania. Mustaa ja valkoista. Pimeää ja valoisaa. Kesää ja talvea. Rakkautta ja vihaa. Tietoa ja tunnetta. 

 

Puohiniemeä lainaten: "Kun arvoissa yhdistyy tieto ja tunne, päästään pitkälle!". Minä yritän siirtää tietoa ja tunteita ja arvoja lapsillemme. Ja niinhän minä siirränkin. Kyllä elämä on. Epäreilua, koska vanhemmilla on lapsiinsa tekijänoikeus ja sitä kautta isomman valtaa. Kyllä elämä on. Reilua, koska lapset kasvattavat myös aikuisia.

 

 

Minun vappuni oli tänä vuonna lyhyt ja ytimekäs. Olin Lohjan torilla vappujuhlassa puhujana. Vappujuhlan jälkeen ajelin kotiin, välimatka Vihdin ja Lohjan välillä on reilut 20 kilometriä.

 

Vanhin lapsemme kärsii pahasta siitepölyallergiasta. Koivuallergikkona hän on aivan tukossa myös lepän ja pähkinäpensaan kukinnan aikaan. Tänään hän on aivan tukkoinen, silmät kutiavan punaiset ja kuumekin otti vallan pienestä vappujuhlijasta. Muu vappukiertely perheen kera jäi siis tekemättä ja puutarhatyöt kutsuvat. Työtä työn päivänä :)

 

Tässä puhereferaatti. Koko puhe on luettavissa sivulla Kirjoituksia.

 

Sari Virta Lohjalla:

 

Hallitus yrittää

huijata kansaa

 

 

Lohjalla vappuna puhuneen TUL:n kehittämisjohtaja Sari Virran (vas) mielestä asiat Suomessa ovat kaukana ihanteellisesta. Tiedotusvälineissä paljon esillä olevien hallituspuolueiden edustajat yrittävät Virran mukaan kuitenkin toista vakuuttaa.

- Kansaa ei kuitenkaan huijata. Sosiaalisesti oikeudenmukaisena esiintyvä hallitus suunnittelee päivähoitomaksujen korotuksia, joiden vaikutukset tuntuvat eniten jo valmiiksi heikommassa oleviin eli pitkäaikaistyöttömiin, monilapsisiin perheisiin, yksinhuoltajiin ja eläkeläisiin. 

- Jostain syystä tämä ei yllätä, mutta surulliseksi ja vihaiseksi se sosiaalisen oikeudentajun omaavan ihmismielen saa, Virta sanoi.

Hallituksen suunnitelmat ajavat julkiset palvelut kriisiin, koska kunnat eivät hyödy palvelumaksujen korotuksista.  Hallitus on leikkaamassa korotusosuuden pois kuntien valtionosuuksista.

- Palvelumaksuissa mennään köyhän taskulle ja otetaan valtion kassaan yhteensä 65 miljoonaa euroa. Sehän on hirvittävän iso summa, Virta sanoi.

Virran mukaan rauhan ajan Suomeen on syntymässä pommi. 

- Hallituspuolueista väitetään, että pienituloiset ja yksinhuoltajat on huomioitu korottamalla erilaisia tukia, ja etteivät palvelumaksujen korotukset kosketa kaikkia. Vakuuttelut eivät pidä paikkaansa. Kaikki perheet, kaikki kuntalaiset, myös eläkeläiset ja työttömät joutuvat maksamaan palvelumaksujen korotuksia.

Yhtä asiaa hallitus ei ihmisiltä voi kuitenkaan viedä. Ihmisillä on taito unelmoida ja niin kauan kuin on toivoa, on myös elämää.

- Hallituksen ohjaamassa Suomessa tarvitaan vahvaa vasemmistopolitiikkaa, kuuluvaa ja oikeaa vaihtoehtoa tarjoavaa oppositiopolitiikkaa. Suomessa tarvitaan molempia vasemmistopuolueita.

- Vasemmistopuolueiden on aika vahvistaa heikkoja lenkkejä ja saada syrjäytyneillekin luotua ihmisarvoisen elämän mahdollisuudet. Tarvitaan poliittista tahtoa ja pyyteetöntä työtä ajaa näitä asioita oikeaan suuntaan, sanoi Virta.