TUL:n kehittämisjohtaja Sari Virta vaatii lasten ja nuorten liikuntaan enemmän resursseja. Liedon Lujan 60-vuotisjuhlassa puhuneen Virran mukaan seuroissa tehtävä työ ei ole ainoastaan lasten ja nuorten ohjaamista sekä valmentamista, joten resursseja on suunnattava myös ohi huippu-urheilumenestyksen. 

 

- Ohjattu liikunta on myös syrjäytymisen ehkäisemistä sekä hyvän harrastuksen tarjoamista. Lasten ja nuorten liikuttamisessa on kyse myös terveyden edistämisestä, Virta sanoi. 

 

Virran mielestä kuntapäättäjien on talousahdingosta huolimatta nähtävä kauaskantoisesti taloudellisesti vaikean vaiheen yli ja jatkaa liikuntaseurojen tukemista ja kuntalaisten liikuntamahdollisuuksien lisäämistä. 

- On lyhytnäköistä periä lasten ja nuorten liikuntatilavuoroista käyttömaksuja. Seurat joutuvat nostamaan omia jäsen- ja kausimaksujaan korkeiden käyttömaksujen rahoittamiseksi ja näin kunta omilla toimillaan lisää asukkaittensa taloudellista epätasa-arvoa, Virta sanoi. 

 

Seuratyö on suomalaisen liikuntakulttuurin kehto. Ilman seuratyötä ei ole huippu-urheiluakaan, muistutti Virta. Huippu-urheilua pohtinut työryhmä löysi kehittämistä nykyisessä suomalaisessa urheilujärjestelmässä ja huippu-urheilun tuloksellisessa kehittämisessä. 

Virta painotti, ettei suomalaisia urheilun kansallissankareita synny kuitenkaan vain yksinomaan huippu-urheiluun satsaamalla. 

- Tulevat huippu-urheilijat kasvavat seuratasolta kansainvälisille kilpakentille, Virta sanoi. 

 

TUL:n tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiakirja on suhteellisen tuore ja osoittanut olevansa ajan hermoilla. Ohjelmakirjan tavoitteena on synnyttää keskustelua tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa sekä ohjata toimintaa ja päätöksentekoa myös seuratasolla. 

 

- Ohjelma osoittaa selkeät linjaukset ja tavoitteet sukupuolten ja eri ikäryhmien väliseen tasa-arvoon, taloudelliseen tasa-arvoon, erityisryhmien ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoon sekä monikulttuurisuuden tukemiseen. 

- TUL:n toiminnan tavoitteena on, ettei kukaan saa syrjäytyä liikunnasta. TUL:ssä on aina arvostettu liikunnan parissa tehtävää arvokasta kasvatustyötä. Kasvatustyö ei ole kadonnut minnekään. Voisi jopa väittää, että tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa vasta onkin tärkeää oivaltaa kasvattaminen liikunta- ja urheiluseurojen keskeisimmäksi tehtäväksi, Virta sanoi.

 

 

 

Lapsuudessa puutarhanhoito oli minulle nurmikon leikkuuta (piha oli liian iso), kasvimaan kitkemistä (miksi ne rikkaruohot kasvoivat niin nopeasti) ja kukkapenkkien siistimistä. Tuo kotityönakki ei saanut haaveilemaan omasta puutarhasta. Nyt kuitenkin huomaan kevätiltojen ja vapaiden viikonloppujen harrastuksiin pesiytyneen myös puutarhatyöt. Edelleenkään en ole mikään hortonomi. Unohdan perennan tai kärhön nimen siinä vaiheessa, kun olen sen penkkiin iskenyt. Pensaan nimen sentään muistan. Se on angervo. Pihastamme tosin löytyy kolmea angervoa, joten siihen se kasvitietämys tyssää. Onkohan se yksi pensashanhikki?

 

Pihamme on selvästi liian iso, koska koko ajan olisi jotain tekemistä. Sekään ei auttanut vaikka mies laatoitti 27 trukkilavallista kivitavaraa pihaan. Sillä peittää vain noin 100 neliötä, jäljelle jää vielä yhdeksänkertainen pläntti.  Mieluummin mies olisi asfaltoinut koko tontin. Helppohoitoista nääs. Laatoitusurakassa ei varmastikaan auttanut se, että minä toimin työnjohtajana ja tulkitsin pikkusiskoni tekemää pihasuunnitelmaa. Muistaakseni mieheni tiedusteli pariinkin otteeseen, että ajattelimmeko me siskoni kanssa lainkaan, kuka tämä suunnitelman toteuttaa. Totta kai olimme sitä ajatelleet: tarjosimme fyysistä rasitusta siistiä sisätyötä tekevälle insinöörille.  

 

 

Jännää, miten sitä voi tykätä ihan oudoista pihatöistä. Minusta on mukava siistiä puita. Siis karsia oksia ja vähentää pusikkoa. Pihaltamme löytyy pari luonnonvaraista kulmausta. Onneksi en ensimmäisen kesän innostuksen puuskissani sentään karsinut kaikkia kirsikkapuita pihasta. Ne eivät sinä kesänä tehneet ainuttakaan marjaa ja osuivat kovasti viidakoituneena silmään aina kun istui ruokapöydässä. Toisena kesänämme saimme jo kivan sadon. Ja samalla huomasimme, että meillähän on kirsikkapuita!

 

Anoppi on pitänyt minut puutarhakirjoissa. Muistaisi vain lukea (opiskella) niitä. Ensimmäisen talven jälkeen tajusin avata yhden kirjan toukokuussa, kun jo maaliskuussa olisi ohjeiden mukaan pitänyt suojata muutamia pensaita ja kasveja. Eivät kuolleet kuitenkaan. Pihasuunnitelmaa tilatessani esitin yhden toiveen. Helppohoitoista olla pitää. Ei ole, tai no on, kun ei hoida oikein, vaan hoitaa helposti. Toistaiseksi kasvit ovat pärjänneet ja piha näyttää ihan kivalta. Varmaan ihan meidän (minun?) näköiseltä. Sitä kyllä ihmettelen, kun helppohoitoiseen pihaan saa kulumaan kaiken töiltä, luottamustoimilta, lasten ja kodin hoidolta liikenevän ylimääräisen ajan, niin miten totaalinen harrastus se vaativampihoitoinen puutarha olisikaan?

 

 

Pitkän ja perusteellisen pohdinnan jälkeen tein lopullisen päätökseni ehdokkaaksi lähtemisestä viime viikolla. Tänään asiasta tiedotin julkisuuteen:

 

 

 

TUL:n kehittämisjohtaja Sari Virta, 41 lähtee eduskuntavaaliehdokkaaksi kevään 2011 vaaleissa. Lopullista päätöstään pitkään kypsytellyt Virta haluaa olla tavoittelemassa Vasemmistoliitolle kolmatta eduskuntapaikkaa Uudeltamaalta.

 

– Uudenmaan vaalipiiri on suurin ja haastavin. Puolueiden johtohahmot, ammattipoliitikot ja julkkikset rynnivät täältä parlamenttiin. Haluan uskoa siihen demokratiaan, että myös tavisehdokkaiden on mahdollista päästä läpi Suomen väkirikkaimmassa vaalipiirissä. Se vaatii kuitenkin työtä niin ehdokkaalta itseltään kuin tukiryhmäläisiltäkin.

 

Virta muistuttaa, että vaalikampanjan tekeminen tuo vuorokauteen toisen työpäivän.

– Kampanjointi on toisaalta lähtenyt käsistä siinä, miten paljon euroja on käytettävä näkyvyyden saamiseksi ja läpimenon varmistamiseksi. Kevein perustein en päätöstäni halunnut tehdä, vaikka EU-vaalien jälkeen on pidetty itsestään selvänä, että lähden ehdokkaaksi myös tuleviin eduskuntavaaleihin.

 

 

 

Kaksilapsisen Sari Virran perheessä on syksyllä edessä uusi tilanne, kun esikoinen aloittaa opinpolkunsa. Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtajana Vihdissä toimiva Virta kokee myös valtuutetun työn vievän juuri niin paljon aikaa, kun siihen haluaa käyttää.

– Työn, perheen, luottamustoimien ja vaalikampanjan yhdistäminen on palapeli, jonka rakentamista kannattaa pienten lasten perheen äitinä miettiäkin.

Virta toteaa, että hän ollut nuorimmaisen syntymän jälkeen mukana neljissä vaaleissa.

– Perhe kannustaa ja tukee pienimmästä suurimpaan tätäkin kampanjaa.

Eduskunnan on jättämässä moni nainen, ja myös pienten lasten äiti. Virtaa onkin askarruttanut niin eduskunnan kuin yleensä työelämän johtamispaikkojen ”sopimattomuus” pienten lasten äideille.

– Omalla ehdokkuudella haluan osoittaa, että politiikkaan osallistuminen ei tarkoita perhe-elämän hylkäämistä. Naisia ja äitejä tarvitaan päätöksenteon ja työelämän kaikilla tasoilla. Politiikan tätä suuntaa voivat olla muuttamassa vain naiset itse, mutta toki hyvässä yhteistyössä miesten kanssa.

 

Virta oli Vihdin kunnan uusintavaalien 2009 yksi ääniharavista lisäten ainoana ehdokkaana merkittävästi äänimäärää kuntavaaleista 2008. Viime vuoden europarlamentin vaaleissa hän sai 2?256 ääntä. 

 

 

 

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa otetaan kantaa ajankohtaiseen asiaan "Epätasa-arvo tuli jo liikuntaankin". Kirjoituksessa viitataan tuoreeseen liikuntatutkimukseen. TUL on ollut huolissaan liikunnassa ilmenevistä epätasa-arvoasioista jo vuosia. Liittokokouksessa vuonna 2003 hyväksyttiin vielä tänä päivänäkin hyvin pätevä Liikuntapoliittinen ohjelma, missä useassa eri luvussa tuodaan esiin esimerkkejä liikunnan eriarvoistavasta suunnasta ja yritetään havahduttaa kuntia ja urheilu- ja liikuntaseuroja ottamaan enemmän vastuulleen liikkumattomien tai liian vähän liikkuvien liikuttaminen. Se on helpommin sanottu kuin tehty, eikä tehtävää voi yksin sälyttää liikuntaseuroille. Mukaan on saatava kunnat tukijana ja resurssien mahdollistajana sekä luonnollisesti myös liikuntajärjestöt. 

 

Yhteiskuntamme on jo pitkään ollut menossa siihen suuntaan, että liikunnallisesti aktiiviset liikkuvat jopa fanaattisen paljon. Lasten osalta tämä "liikuttaminen" on osaltaan vääristynyttä, koska niin lapsen kuin aikuisenkin osalta arkiliikunta on suorastaan romahtanut. Lasta siis aidon oikeasti liikuttamalla liikutetaan, kun lapsia kuskataan harjoituksiin monta kertaa viikossa. Yhteiskunnan rakenne on mennyt siihen suuntaan, että lapsen on esimerkiksi mahdoton omin avuin pyöräillä tai kävellen mennä harrastuksiin. Lisäksi muu koululta ja ohjatulta liikuntaharrastukselta jäävä aika käytetään mieluummin tietokoneen tai eri pelikonsolien ääressä kuin ulko- tai pihaleikeillä. Näin on luontainen liikkuminen siis kutistettu juuri näihin ohjattuihin liikuntatreeneihin.

 

Valitettavasti näissä ohjatuissa treeneissäkin itse asia eli liikkuminen vaihtelee suuresti sen mukaan, mitä lajia harrastaa. Joukkuelajeista haavoittuvin itse liikkumisen osalta taitaa olla jääkiekko, missä todellista liikkumista ei välttämättä tule kuin 10-15 minuuttia perinteisessä 1,5 tunnin treeniajassa. Liian paljon aikaa kulutetaan vaihtopenkillä istumiseen tai valmentajan ohjeiden kuuntelemiseen mailaan nojaten. Ei siis ihme, että paljon harrastavatkaan lapset eivät välttämättä ole hyvässä fyysisessä kunnossa, kun verrataan esimerkiksi omaan sukupolveeni, jonka arkiliikkuminen oli muutakin kuin ranteen rasittamista tietokonehiiren kanssa.

 

Tuore liikuntatutkimus osoittaa aikuisten puolella eriarvoistumisen tulevan esiin työssä käyvien ja työttömien välillä. Suureksi osaksi myös pätkätyöläisten kohdalla puhutaan samasta ilmiöstä. Työnantajat ovat vuosien keskustelun jälkeen havahtuneet pitämään huolta työntekijästään ja työssä  käyvät saavat liikuntaseteleitä. Myös tyky- tai tyhypäiviä järjestetään entistä useammin urheiluopistoille. Tarjoavatpa suurimmat työpaikat oman kuntosalinsakin työntekijöidensä käyttöön.

 

 

Työmarkkinajärjestöjen, TUL:n, SLU:n ja Kuntoliikuntaliiton yhteinen projekti Työyhteisöliikunta 2010 on muutaman vuoden projektissaan yrittänyt mallentaa pilottityöpaikkojen kautta esimerkkejä siitä, miten työpaikoilla voitaisiin lisätä liikuntaa ja miten sanomaa hyvin voivasta työntekijästä saataisiin vielä entistä enemmän työnantajien tietoisuuteen. Olisiko nyt syytä saada tässä projektissa suuntaa kääntymään ja hakea niitä malleja, miten työttömät saadaan hyvinvointipalvelujen tai edes omaehtoisen liikunnan pariin? Vihdissä yksi yksityinen sali tarjoaa Vihdin Työttömille ilmaisen liikuntamahdollisuuden kerran viikossa omissa tiloissaan. Tämä on loistava suunta, joka tulisi laajemminkin saada kasvuun.

 

Miten liikunta- ja urheiluseurat voisivat edistää työttömien tai pätkätyöläisten liikunnan mahdollisuuksia? Miten kunnan liikuntatoimen tulisi suunnata liikuntaresurssejaan? Hesarin pääkirjoituksessakin todetaan, että heikossa asemassa olevilla ihmisillä energiaa kuluu tukiviidakossa rämpimiseen. "Heidän kannaltaan on tärkeää, että julkiset palvelut - myös liikuntapalvelut - pidetään kunnossa."

 

Meillä riittää siis runsaasti tehtävää tasa-arvoisen liikunnan eteen. Lapset ja nuoret ovat koko ikäluokkina koulussa ja jatko-opinnoissaan. Liikuntaresurssien lisäämiseksi päiväkoti- ja koulumaailmaan olisi viimeinkin syytä löytyä aitoa tahtoa, jotta saamme kasvavat sukupolvet pois "kansantautien" kierteestä, jaksaviksi työntekijöiksi ja veronmaksajiksi. Ja mikä tärkeintä, saamme tulevat aikuiset hyvinvoiviksi ymmärtämällä, etä liikunta on tärkeä osa elämänhallintaa.

 

 

Vihdissä ei ole elinkeinoasiamiestä, ei elinkeinojaosta tai mitään elintä, joka olisi keskittynyt elinkeinotoimintaan. Ehdotettu kyllä on. Mutta kunnanhallitukselle tai kuntaa johtavalle oikeistolle ei ole kelvannut. Kunnanhallitus on ilmoittanut hoitavansa muiden töiden ohella myös elinkeinotoiminnan. Kovin suunnitelmallista tai järjestelmällistä se ei kuitenkaan valitettavasti ole. Viranhaltijat kyllä hoitavat omat tonttinsa niin hyvin kuin annetuilla resursseilla kykenevät.

 

 

Suorastaan surkuhupaisaa on keskeiseltä paikalta Nummelan keskustasta selvään alihintaan myyty tontti. Tai asiasta tekee surkuhupaisan tonttikaupan saamat myöhemmät käänteet. Nummelan torin vieressä oleva ns. Vihreä huvila tonttialueineen myytiin paikalliselle yrittäjälle kuukausi sitten 150 000 eurolla ilman, että tontti oli julkisessa myynnissä! Kunnanhallitus joutui ottamaan asian uudelleen käsittelyyn, koska kauppa-asiasta tehtiin oikaisuvaatimus. Sen teki teknisen lautakunnan kokoomuslainen jäsen, nainen, joka on nyt saanut oman puolueensa kunnanhallituksessa istuvat miehet kiukkuisiksi. Lisäksi samaiseen kokoukseen kunnanhallitus saikin tontista toisen tarjouksen, joka oli ensimmäistä korkeampi.

Oikaisuvaatimus hylättiin äänin 7-2. Vasemmistoliiton Ari Michelsson esitti oikaisuvaatimuksen hyväksymistä ViPun jäsenen kannattamana, mutta oikeisto sekä demarit äänestivät aikaisemman myyntipäätöksen puolesta.

 

Oikaisuvaatimuksessa todettiin, että kauppahinta on liian alhainen. Oikaisuvaatimuksen tehnyt nainen on kiinteistövälittäjä, joten hänellä on asiantuntemusta kyseiseen tonttikauppaan. Sen sijaan kovin kummoista asiantuntemusta ei tarvittane siinä, että olisi loogista "kilpailuttaa" kunnan omistamia tontteja ja laittaa ne avoimesti myyntiin. Tarjouskilpailun kautta tontista saataisiin paras mahdollinen hinta. Kunnanhallituksen linjauksena yritystonttien myynnissä on kuulemma se, että myytäessä pyritään löytämään kunkin ostajan tarpeita vastaava tontti. Tämä linjaus on järkeenkäypää, mutta linjaus ei silti estä arvottamasta kunnan tontteja eri kategorioihin ja korkeimmassa kategoriassa olevia tontteja myytäisiin avoimesti, ei kahden keskisissä yrittäjän (ostajan) ja kunnan (myyjän) välisissä neuvotteluissa. 

 

Kunta pystyy näin(kin) toimien ohjaamaan, millaista toimintaa se millekin alueelle / tontille haluaa. On valitettavaa, että tällaisessa taloustilanteessa kunnanhallitus sanoo ei korkeammalle tarjoukselle! Tilanteeseen ei olisi jouduttu paremmalla suunnittelulla ja avoimella myyntitoiminnalla.

 

Mutta varsinaisen mausteensa tähän soppaan tuo oikaisuvaatimuksen tehneen naisen saama kohtelu omilta puoluetovereiltaan. Nainen sai ns. myllykirjeen sähköpostiinsa, missä todetaan paikallislehti Vihdin Uutisten mukaan näin: "Toivomme, että jatkossa tämänkaltaisia kokoomuksen linjausten vastaisia ja vasemmistoliittoa tukevia toimia ei kohdisteta kokoomuksen eri hallintoelimien edustajiin..." En voi sille mitään, että kirjoittajat tuntien minua hymyilyttää tuo kohta "vasemmistoliittoa tukevia toimia". Kovasti yritän edelleen miettiä, mikähän tässä oikaisuvaatimuksessa on ollut meidän toimia tukevaa toimintaa...? 

 

Se minua ei kuitenkaan mietitytä lainkaan, etteikö Vihti tarvitsisi toisenlaista ohjausta elinkeinopolitiikkaansa kuin mitä meillä nykyisellään on. Voiko tämä oikeasti mennä näin, ettei kunnassamme missään toiminnassa ole suunnitelmallisuutta, johdonmukaisuutta ja tavoitteellisuutta?

 

 

 

Tein vuosi sitten valtuustoaloitteen järjestö- ja yhdistysparlamentin perustamisesta Vihtiin. Lautakuntakäsittelyissä asiasta tuli vihreää valoa ja toisaalta esimerkiksi liikuntalautakunnan osalta asenne oli, että "odotetaan, mitä muut lautakunnat sanovat". Aloitteen osalta päätettiin järjestää verkkokysely kunnan nettisivuilla. Kyselyssä tuli ottaa kantaa siihen, onko tällainen parlamentti tarpeellinen. Olin tosi iloinen kunnan tavasta ottaa aloitteeni jatkokäsittelyyn. Näinhän ne todelliset käyttäjät pääsisivät antamaan mielipiteensä asiaan. 

Harmikseni kyselyn alku oli varsin johdattaleva siihen suuntaan, että "tarvitaanko nyt enää kaiken päälle tällaista parlamenttia vielä". Lisäksi kyselyn yhteyteen ei oltu liitetty tekemääni aloitetta alkuperäisessä muodossaan. Näin muutamilta osin tehtiin suoranaista väkivaltaa aloitteeni alkuperäiselle idealle, muun muassa kyselyssä annettiin ymmärtää, että virkamiehet osallistuvat parlamenttiin. Aloitteessani osallistumista on esitetty aloitteen piiriin kuuluvien lautakuntien luottamusjäsenistölle. Tämä on ensisijaisesti tärkeää tiedon kulun kannalta.

 

Muutamissa suurissa kaupungeissa toimii liikuntaparlamentti ja sen kokemukset ovat olleet myönteisiä ja rohkaisevia. Parlamentin ideahan on vähentää virkamiesjohtoista asioiden käsittelyä ja antaa kansalaistoiminnalle entistä suurempi ääni. Urheiluseurat ovatkin päässeet parlamentin avulla sopimaan monista aiemmin hankalaksikin ja jopa riitaisiksi koettuja asioita hyvässä yhteisymmärryksessä. Lisäksi asioita on pystytty kehittämään nopeammin kuin ilman parlamenttia.

 

Aloitekyselyni oli auki kunnan verkkosivuilla noin kuukauden verran. Vastanneista 72,73% on sitä mieltä, että kuntaan tarvitaan tällainen parlamentti. Lisäksi avoimessa kysymyksessä tuli runsaasti ehdotuksia siitä, mitä asioita parlamentti ottaisi käsittelyynsä. 

Tästä aloite etenee syksyllä pidettävään sivistystoimen alaisten lautakuntien yhteiseen kokoontumiseen.

 

 

 

Kunnan valtuuston tämän vuoden kolmas kokous pidettiin eilen. Valtuuston kokouksissa ei tänä vuonna ole ollut juuri mitään päätettävää. Jokaisessa kokouksessa on ollut vähintään yksi kaava-asia ja vähintään yksi luottamuspaikkaeron myöntäminen ja uuden valitseminen tilalle. Kaikkiaan kolmeen kokoukseen on taidettu käyttää varsinaista kokousaikaa reilun tunnin verran. Herääkin kysymys, kuka / ketkä / mikä taho valtaansa oikein Vihdissä käyttää? 

 

Valtuustossa paljon keskustelua viime syksynä herättänyt Vihdin kunnan strategia hyväksyttiin lopulta sillä lausunnolla, että strategia päivitetään muutamilta osin vuoden alkupuolella. Sitä ei kuitenkaan vieläkään ole tehty ja nyt ollaan jo kesän kynnyksellä. Ihmetellä täytyy, miten kunnanhallitus valmistelee asioita valtuuston päätettäväksi ja käsiteltäväksi? Valtuuston parasta antia ovat pakostakin tänä alkuvuonna olleet aloitteet. Niissä on sentään ollut jotain asiaakin!

 

Itse tein valtuustossa eilen seuraavan aloitteen. Siihen tuli mukaan kymmenen muuta valtuutettua eri puolueista.

 

VALTUUSTOALOITE

 

 

Vihdin kunnanvaltuustolle 3.5.2010

 

 

 

Vuoden 2008 alussa voimaan astunut uusi lastensuojelulaki velvoittaa kuntia laatimaan lastensuojelusuunnitelman. Kunnan tai useamman kunnan yhdessä on laadittava lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi kunnan tai kuntien toimintaa koskeva suunnitelma. Valtuusto hyväksyy suunnitelman sekä seuraa ja arvioi sen toteuttamista. Suunnitelman sisältö on laaja-alainen ja koskee lapsen ja nuoren kasvuoloja, niiden epäkohtien ehkäisemistä, vanhemmuuden tukea sekä lapsen ja nuoren palveluja. Suunnitelma laaditaan toteutettavaksi eli se on otettava huomioon kunnan talousarviota ja -suunnitelmaa laadittaessa.

Suunnitelmien avulla valtio myös seuraa lasten ja nuorten hyvinvointityötä kunnissa. 

 

Vihdin, Karkkilan ja Nummi-Pusulan osalta tämä suunnittelutyö aloitettiin Karviaisen johdossa yli vuosi sitten, jolloin tavoitteeksi asetettiin, että suunnitelman tulee olla valmis toimielinkäsittelyyn kunnissa 15.9.2009 mennessä. Suunnitelma ei ole vieläkään tässä vaiheessa, myöhässä ollaan siis jo kahdeksan kuukautta. Viranhaltijoista koostuvaan yhteistyöryhmään kuuluu myös kuntien nimeämät luottamusjäsenet. 

 

Karviaisen osalta tätä työtä on tehty luvattoman pitkään. Esimerkiksi Vantaan kaupungissa   sama lastensuojelulain edellyttämä hyvinvointisuunnitelma tehtiin neljässä kuukaudessa. Työryhmä aloitti tammikuussa 2009 ja työ oli valmis huhtikuussa 2009. Lohjan alueella suunnitelma on tehty viiden LOST-kunnan yhteistyönä siten, että siellä ennakoitiin uuden lainsäädännön tulemista ja työ aloitettiin jo syksyllä 2007 ja hyvinvointisuunnitelma oli valmis alkuvuodesta 2009.

 

 

Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma antaa valtuutetuille arvokasta tietoa myös siitä, mikä on lastensuojelun nykytila kunnassa. Tämäkin tieto olisi tärkeää saada nopeasti valtuutettujen tietoon, kun lastensuojelun osuus asiakasmäärinä ja euromääräisesti on kasvanut vuosi vuodelta. Ennen kaikkea suunnitelman viivästyminen vaikuttaa tietysti suoraan lasten ja nuorten hyvinvointiin. Viime päivinä olemme saaneet lukea erityisen järkyttäviä uutisia siitä, miten vihtiläisten lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Suunnitelmatyön lykkääntymisestä huolimatta arjen lastensuojelutyötä toki tehdään koko ajan, mutta ennalta ehkäisevän työn kehittäminen, vanhemmuuden tukeminen ja lisääminen ja muu tukityö ei edisty, kun resurssit menevät enemmän tänne tulipalojen sammuttamispuolelle.

 

Lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen näkyy luonnollisesti koulujen arjessa, missä koko ikäryhmä on kerralla läsnä. Eri puolilla Vihtiä, eri kouluissa on yksittäisiä psykiatrisen avun tarpeessa olevia oppilaita, jotka eivät tällä hetkellä saa tarvitsemaansa tukea. Tällaisten oppilaiden koulunkäynti on rankkaa kaikille. Erittäin ikävää tässä on se, ettei lapsi saa sitä tukea, joka hänen tilassaan olevalle pitäisi pystyä antamaan. 

Osa näistä lapsista ei ole koulukyvykkäitä, mutta he tarvitsevat päiväänsä säännöllisen struktuurin eli ohjelman, jolloin heidät haetaan päiväksi kouluun, missä he saavat ruokaa ja niin sanottua päivätoimintaa. Ellei lapsi tule koulun suojiin päiväksi, hänen tilansa luonnollisesti voi paheta entisestään. Psykiatrisen luokan perustaminen Vihtiin auttaisi näitä vihtiläisiä lapsia ja nuoria. 

 

Psykiatrinen luokka on porras normaaliin koulunkäyntiin silloin, kun lapsi on esimerkiksi sairaalajakson jälkeen palaamassa takaisin perusopetuksen pariin koulun arkeen. Psykiatrinen luokka on myös porras hoitoon saattelussa tai odottaessa hoitoon pääsyä. Lapsen testaaminen ja hoitosuunnittelu saattaa viedä viikkoja, jolloin psykiatrisella luokalla valmistellaan lasta hoidon aloittamiseen. 

 

Tällainen kokonaiskuntoutukseen tähtäävä koulunkäyntiyksikkö toimii Lohjalla nimellä ETU-luokka. Lyhenne tulee sanoista erityistukea lapsille, joilla on tunne-elämän ongelmia. Oppilaaksiottokriteereinä ovat mm. psyykkisistä ongelmista kärsivät lapset, jotka ovat jonossa sairaalajaksolle; lapset, jotka palaavat sairaalajaksolta tai psyykkisessä avohoidossa olevat lapset, joiden psykiatri / psykologi suosittelee etu-luokkaa koulunkäyntimuodoksi.

 

Lasten ja nuorten auttamisessa, ennaltaehkäisevän työn kehittämisessä ja lapsiperheiden tukemisessa ei saa aikailla. Syrjäytynyt nuori tai menetetty nuori tulee meille liian kalliiksi. Siksi esitän psykiatrisen luokan tai koulunkäyntiyksikön perustamista. Aloitteessa on mukana kymmenen muuta valtuutettua eri valtuustoryhmistä.

 

 

 

Vasemmistoliiton puoluekokous pidetään 18.-20.6. Jyväskylässä. Puoluekokousedustajien määrää pienennettiin edellisessä puoluekokouksessa viidestäsadasta edustajasta kolmeen sataan. Liekö tämä syynä, että monessa piirissä on saatu järjestää jäsenäänestys, kun puoluekokousedujaksi on ollut halukkaita enemmän kuin on ollut paikkoja.

Uudellamaalla saatiin jännittää jäsenäänestystuloksia parin viikon ajan. Piiri jaettiin vielä neljään vaaliyhtymään, joille määritettiin jäsensuhteessa paikkaluku. Koko piirin edustajamäärä on 29.

Tulokset ovat ilahduttavat - näin naisnäkökulmasta ja luonnollisesti siitä syystä, että Vasemmistoliittoa niin usein "haukutaan" äijäpuolueeksi. Uudeltamaalta mennään puoluekokoukseen naisenergialla. Hienoa!

Omaan äänestystulokseeni olen myös todella tyytyväinen. Kiitos kaikille minulle luottamuksensa antaneilla länsiuusmaalaisille.

 

LEHDISTÖTIEDOTE 

 

3.5.2010

Vapaa julkaistavaksi 

 

 

Vasemmistoliiton Uudenmaan piiritoimikunta vahvisti Uudenmaan puoluekokousedustajien valinnan 3.5.2010 pidetyssä kokouksessaan. Naiset menestyivät hyvin jäsenäänestyksessä: Ehdokkaista naisia oli vajaa puolet (46 %), mutta valituista selvä enemmistö (62 %). Yhteensä Uudeltamaalta lähtee 29 edustajaa puoluekokoukseen.

Jäsenäänestys järjestettiin Uudellamaalla kolmessa vaaliyhtymässä. Äänioikeutettuja oli yhteensä 667. Äänestysprosentit eri vaaliyhtymissä olivat seuraavat: Vantaa 61,3 %, Länsi-Uusimaa 57,9 % ja Itä- ja Keski-Uusimaa 63,8 %. 

Espoossa jäsenäänestystä ei tarvittu, vaan puoluekokousedustajiksi tulivat suoraan valituiksi Elisabeth Andersson, Jukka Karhula ja Aija Typpö.

 

 

Vantaalta valittiin yhteensä kahdeksan puoluekokousedustajaa. Ykköseksi kipusi valtuustoryhmän ja piirijärjestön puheenjohtaja Kati Tyystjärvi (697 ääntä, 16 ykkössijaa), vaikka toiseksi tullut Teija Asara-Laaksonen (653 ääntä, 31 ykkössijaa) päihittikin hänet selvästi ykkösäänten määrässä. Muut vantaalaiset edustajat ovat Eero Väätäinen (649), Matti Holopainen (401), Tuula Saastamoinen (375), Loviisa Itäkannas (354) ja Teemu Hiilinen (349). Ensimmäinen varaedustaja on Liisa Kaikula (345).

 

Itä- ja Keski-Uudenmaalta valittiin yhdeksän edustajaa. Ykkönen oli piirijärjestön varapuheenjohtaja Saila Ruuth Porvoosta (652 ääntä, 8 ykkössijaa), vaikka hänelläkin ykkössijoja oli selvästi vähemmän kuin toiseksi tulleella hyvinkääläisellä Juhani Kouhialla (632 ääntä, 22 ykkössijaa). Seuraavat edustajat ovat Pirjo Hämäläinen Hyvinkäältä (521), Pia Lohikoski Keravalta (490), Leena Tuomisto Nurmijärveltä (482), Hannu Toikkanen Nurmijärveltä (452), Maarit Uusikumpu Järvenpäästä (426), Nina Laine-Tuominen Hyvinkäältä (372) ja Seppo Noro Tuusulasta (361). Ensimmäisellä varasijalla on Antero Harju Järvenpäästä(352).

 

Länsi-Uudenmaan osuus Uudenmaan edustajista on myös yhdeksän. Ensimmäiselle sijalle tuli TUL:n kehittämisjohtaja Sari Virta Vihdistä (795 ääntä, 25 ykkössijaa) ja toiseksi puoluehallituksen jäsen, Birgitta Gran Hangosta (666 ääntä, 16 ykkössijaa). Muut edustajat ovat Erkki Ollakka Karkkilasta (617), Johanna Puranen Nummi-Pusulasta (588), Veikko Kauppinen Raaseporista (558), Saara Reiman Lohjalta (555), Marja-Leena Siltakoski Raaseporista (510), Jukka Siltala Lohjalta (472) ja Kari Hujanen Kirkkonummelta (471). Ensimmäisellä varasijalla on Risto Sintonen Karkkilasta (394).

 

 

 

 

Ilahduttavaa, että vappu saa vihtiläisiä liikkeelle Nummelan torille, vaikka siihen onki vielä matkaa, että tori olisi aivan täynnä. 

 

Voisi sanoa, että elämme mielenkiintoisia aikoja, samalla myös osin turvattomiakin aikoja. Vielä viime viikolla Suomi oli ison tuhkapilven saartamana. Luonnonvoimat näyttävät aika-ajoin voimaansa eri puolilla maailmaa. Turvattomuutta on myös ihan suomalaisittain aiheutettuna. Viime viikkoina olemme saaneet seurata usean työtaistelun etenemistä.

 

Osittain edelleenkin käynnissä oleva sopimuskierros on osoittautunut erittäin haastavaksi. Suomen hallituksen ja työnantajien vuoksi keskitetyn sopimuskierroksen sijaan käydään neuvottelut liittotasolla ja se on näkynyt suomalaisten arjessa. On surullista, miten epäkunnioittavaa työnantajapuolen toimet ovat. Työntekijää ei arvosteta, rikkureita värvätään töihin ja lakko-oikeutta halutaan rajoittaa. Ammattiliittoja jopa moititaan vastuuttomuudesta, kun ei ole lähdetty ”oikeiston” paljon puhumiin talkoisiin tällaisena taloudellisena aikana. Näissä talkoissa oikeisto tarkoittaa sitä, ettei saisi lakkotoimin hidastaa Suomen talouskasvua. 

Missä se talkoohengen huutelu oli silloin, kun työnantajapuoli, huom! siis nimenomaan työnantajapuoli asetti työsulun paperitehtaiden työntekijöille ja tehtaat seisoivat peräti kuusi viikkoa. Ei silloin asetettu työtaistelutoimia kyseenalaisiksi, ei silloin moitittu työnantajapuolta maan talouskasvun hidastamisesta. Kaiken huippu on se, että yhä tuosta vuosien takaisesta työtaistelusta puhuttaessa useat suomalaiset mieltävät sen olleen työntekijäpuolen lakko. Asiat menevät siis suloisesti sekaisin.

 

Työntekijä tuntee itsensä tosi pieneksi näissä isojen herrojen neuvotteluissa. Onko taloudellinen taantuma tosiaankin antanut työnantajapuolelle oikeutuksen pitää työntekijöitään pelon ja turvattomuuden alla esittämällä heikennyksiä jo saavutettuihin työoloihin tai etuihin? 

Suomen Elintarviketyöläisten liiton lakko ja lakkovaroitukset sekä vastaavasti työnantajaleirin asettama työsulku ja sen nopea peruminen tai lyhentäminen ovat tarjonneet meille vapun viettäjille suoranaisen jännitysnäytelmän. Jännitysnäytelmästä paistaa pahasti läpi työläisen kyykyttäminen. Elintarviketyönantajat ”pelottelevat” jokaisessa haastattelussa, kuinka työntekijä häviää tässä työtaistelussa lomarahojaan ja kuinka työntekijä menettää ansioitaan lakkojen aikana. Työtaistelussa on kuitenkin kyse paljon suuremmasta eli tulevista ansioista aina eläkekertymään asti.

 

 

 

Suomessa koettiin viime vuonna yksi taloushistorian pahimmista pudotuksista. Työn loppuminen tai väheneminen ei näy kaikilta osin vielä tilastoissa työttömyyslukuina, sillä osa on lomautettuna, osa siirtynyt opiskelemaan, eläkkeelle tai hoitaa kotona lapsiaan. Osa lomautuksista tulee purkautumaan työttömyydeksi kevään aikana ja näillä näkymin työllisyys heikkenee aina syksyyn saakka. En todellakaan haluaisi näitä synkkiä kuvia maalailla, mutta tosiasiat on tunnustettava, koska näillä on seurauksensa meidän kaikkien suomalaisten hyvinvointiin, myös vihtiläisten.

 

 

Hallitus vaatii kansalaisia käyttämään ostovoimaansa, ettei talous pysähdy tai taannu entisestään. Suomi on hoitanut laman torjuntaa maailman oikeistolaisimman politiikan keinoin. Työllisyyspolitiikassa Suomi on ollut kaikkein haluttomin lisäämään aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahoja. OECD:n (eli rikkaiden maiden talousjärjestön) raportin mukaan Suomessa on laiminlyöty aktiivinen työvoimapolitiikka lähes täydellisesti. Valitettavasti tämä ei heijastu vain jo olemassa oleviin pitkäaikaistyöttömiin, vaan myös nuorisotyöttömyyteen. SAK on vaatinut, että työvoimapolitiikan määrärahoja tulee lisätä 100 miljoonalla eurolla. 

 

 

Päättäjien vastuulla on Suomen tulevaisuus. Laman aikana on erittäin lyhytnäköistä turvautua väärillä keinoilla huolehtimaan tulevaisuudesta. Aktiivisessa työiässä olevien aikuisten lisäksi lasten ja nuorten asiat, lasten ja nuorten tulevaisuus tulee olla niin päättäjillä kirkkaana mielessä.  

Nuorisotyöttömyyden kasvua on ehkäistävä aktiivisin keinoin. Syrjäytyneeseen nuoreen meillä ei ole varaa. Nuorille on taattava opiskelupaikka peruskoulun jälkeen. Täällä Vihdissä se tarkoittaa sitä, että kymppiluokka on oltava todellinen vaihtoehto peruskoulun yhdeksännen päättäville nuorille. Myös työpajatoiminta on palautettava kuntaan. Meillä ei ole aitoja vaihtoehtoja peruskoulunsa päättäville tai syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Tähän on tartuttava heti.

 

Valtakunnan tasolla ammatillisten opintojen keskeyttämiseen on löydettävä ratkaisuja. Lisäämällä lähiopetusta, opintojen ohjausta ja muita tukitoimia saadaan nuori saattamaan aloittamansa opinnot loppuun ja siirtymään työelämään. Ammattiin valmistuvia nuoria tulee takuutyöllistää: kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen nuori työllistetään palkkatukea käyttäen. 

 

Nuorten tukeminen on tahtoasia. Sen kuuluisi olla kaikilla päätöksentekotasoilla itsestään selvä asia, koska syrjäytymisen kallis hinta meillä on tiedossa.

 

 

Hallituksen verolinjaukset ovat olleet uskomattomia. Veronalennuksia on toteutettu jopa hallitusohjelmassa sovittua enemmän, mikä on johtanut valtiontalouden kestävyyden heikentymiseen. Veropohjassa on reikiä ja hallitus on yrittänyt ratkoa useita yhteiskunnallisia ongelmia verovähennyksillä. Köyhiä olisi paremmin tuettu suorilla tulonsiirroilla. Köyhyys ei ole edelleenkään Suomesta vähentynyt, vaikka sekin on kirjattu hallitusohjelman tavoitteisiin. Hallitus on ollut myös haluton tarttumaan julkisiin investointeihin, millä olisi lisätty nykyistä tehokkaammin työllisyyttä.

 

 

 

Työttömyyden kasvaessa työnsä pitäneet tekevät hartiavoimin töitä. Vuodesta toiseen joutuu tätä samaa mantraa hokemaan siitä, miten työelämä on muuttunut liian kiireiseksi, liian kuormittavaksi ja uuvuttavaksi. Tästä huolimatta eläkeiän nostoa suunnitellaan koko ajan. Yhä nuorempi valittaa, ellei nyt suoranaista työuupumista, niin - väsymystä ainakin. Opiskelijat uupuvat, lukioiässäkin. Tehokkuuden yhteiskunta uuvuttaa ja uupuminen ilmenee usein masennuksena. Miten me kolmi-nelikymppiset jaksamme työelämässä entistä pitempään, kun olemme jo nyt jaksamisemme rajamailla. Yhä pienenevä työväestö vastaa töiden tekemisestä alalla kuin alalla. Myös palvelualoilla työtä ohjaa tehokkuusajattelu. Vihdissäkin on sijaisuuskielto päällä, jotta henkilöstökulut eivät karkaisi käsistä. Mitä tällä voitetaan, että yksi tekee kahden työt? Mitä sillä voitetaan, etteivät oppilaat saa poissaolevalle opettajalle sijaista? Opettajat uupuvat ja oppilaat eivät saa perusopetuslain mukaista opetusta. 

 

 

Vuosi sitten keväällä pääministerin hiihtoreissusta lähti liikkeelle kiista työurien pidentämisestä. Siihen kiistan osapuolet ovat sitoutuneet, että keskimääräistä eläköitymisikää nostetaan kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Menettelytavoista kuitenkin ollaan erimielisiä. Hallitus ja työantaja pyrkivät nostamaan eläkeikää, leikkaamaan eläketasoa ja heikentämään etuuksia. Miltä kuulostaa? Eläkkeelle päästäksesi sinun on tehtävä noin kolme vuotta pitempään töitä ja siitä huolimatta ansaittu eläketaso ei kasva. Työurien pidentäminen ei onnistu pakkokeinoin, vaan työntekijöiden jaksamista tukevilla toimilla ja työntekijöiden osaamista vahvistavilla tavoilla. 

 

Työura-asiassa suurin ongelma ei suinkaan ole vanhuuseläkeikä, vaan liian varhainen työkyvyttömyyseläköityminen: vuosittain tuhannet ihmiset joutuvat jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 52 vuoden iässä. Tämän ehkäisemiseksi tarvitaan toimenpiteitä, joilla työelämän laatua parannetaan ja edistetään työssä jaksamista.

 

Työssä jaksamista edistetään erilaisilla työelämän joustoilla. Työntekijällä tulee olla oikeus ja mahdollisuus lyhentää työaikaansa määräajaksi eri elämäntilanteista johtuvista syistä, kuten pienten lasten hoitojärjestelyjen tai opintojen takia. 

Työterveyshuollon tulee olla kaikkien työntekijöiden oikeus. Myös työttömien terveystarkastukset tulisi vakiinnuttaa osaksi työvoimapoliittisia toimia.

Ikäohjelmalla puolestaan taataan ikääntyvien työntekijöiden huomioiminen esimiestyössä, johtamisessa ja työaikojen joustoissa.

 

 

 

Kuuminta hottia paikallisessa kuntapolitiikassa on koko alkuvuoden ollut palveluverkkosuunnitelmatyö. Tammikuussa kunnanhallitus laajensi virkamiestyönä jo viime keväänä aloittaneeseen ryhmään neljä luottamushenkilöä. Palveluverkkotyötä johtaa valtuuston puheenjohtaja ja varapuheenjohtajana toimii kunnanhallituksen puheenjohtaja. Jäsenet työryhmässä on myös molemmista työväen puolueista allekirjoittanut mukaan lukien.

 

 

Palveluverkkotyöryhmän työtä on alusta lähtien sävyttänyt outo tunnelma. Ryhmän koostumuksesta on ollut erimielisyyttä erityisesti parin pienryhmän edustajien taholta. Jo ennakkoon on epäilty palveluverkkotyön erilaisten laskelmien oikeellisuutta ja tarkoitushakuisuutta sekä syytetty työryhmää salailusta. Ei minkään työryhmän keskeneräisiä valmistelussa olevia asioita tuoda julkiseen käsittelyyn muuta kuin suunnitellusti vaiheittain, kuten tässäkin työssä on tehty.

 

Palveluverkkotyö on muuttanut työn edetessä muotoaan. Alkuperäinen tavoite lienee ollut esittää valtuuston hyväksyttäväksi Vihdin kunnan palveluverkkosuunnitelma vuoteen 2025. Tähän ei ole päästy, eikä tässä poliittisessa ilmapiirissä valitettavasti kyllä päästäkään. 

Palveluverkkotyölle asetettiin kireä aikataulu ja valtuuston käsittelyyn asia piti tulla toukokuun kokoukseen eli tulevana maanantaina. Palveluverkkotyön osista on järjestetty yleisötilaisuuksia ja kuntalaisilla on ollut mahdollisuus antaa palautetta myös verkkosivujen kautta ja kirjallisesti. Avoin kansalaiskäsittely on siis ollut työssä mukana. 

Välillä takkuiseltakin vaikuttanut työ saatiin aikataulun puitteissa esitysluonnospaperiksi, mutta maanantaina kokoontunut kunnanhallitus palautti työn uudelleen valmisteluun.

Tämä menettelytapa saa oudon piirteen, kun samat oikeistopuolen ihmiset käyttäytyvät eri tavalla palveluverkkotyöryhmässä ja eri tavalla kunnanhallituksessa. 

Kunnanhallituksen päätös tarkoittaa sitä, ettei valtuusto vieläkään pääse keskustelemaan kunnan palveluverkosta. Valtuutetut ovat koko alkuvuoden odottaneet, milloin aidosti pääsevät muodostamaan kantojaan kunnan tulevasta palveluverkosta. Keskustelulle tulee antaa tilaa, sitä ei missään nimessä saa tukahduttaa. Keskustelu kuuluu demokratiaan. 

Demokratiaan kuuluu myös vastuullinen päätöksenteko ja se kunnastamme puuttuu tällä hetkellä.

 

Palveluverkosta järjestetyt yleisötilaisuudet keskittyivät koulu- ja päiväkotiverkkoon, koska se on sivistyspuolella suurin palveluosuus ja samalla menoerä kunnassa. Paikallismediassa kouluverkkokeskustelua on käyty kiivaasti. Kyliin ja muutamaan isoon taajamaan jakautunut Vihdin kunta on palveluiden osalta haasteellisen mallinen. Meillä on pieniä kyläkouluja, keskikokoisia kouluja ja isoja kouluja. Erityisesti eri kylillä asuvat ovat jälleen kerran joutuneet jännittämään, miten palveluverkkoa kunnassa kehitetään. Historia toistaa täällä itseään, kun sama kaava toistuu kyläkoulukeskustelussa valtuustokaudesta toiseen. Tämäkään palveluverkkoselvitys ei tuo ratkaisua asiaan. Kuntalaisia pidetään edelleen epätietoisuuden tilassa.

 

 

Tämä vellova päätöksenteko ei auta kuntalaisia yhtään. Tällainen päätöksentekokulttuuri ei myöskään edistä kuntalaisten hyvinvointia. Mitä oikeisto tässä kunnassa haluaa? Se ei halunnut nostaa tälle vuodelle veroja, vaan valtuustossa äänestettiin tälle vuodelle alijäämäinen budjetti. Alijäämä kasvanee vuoden loppua kohtia arvaamattomiin lukuihin. Oikeisto ei ole toistaiseksi esittänyt mitään keinoja tulopuolen kehittämiseksi. Tekohengitykseksi budjettiin esitettiin miljoonan euron henkilöstösäästöt, jolla puolestaan vahingoitetaan palveluja ja heikennetään kuntalaisten hyvinvointia. 

 

Miten oikeisto oikein valtaansa käyttää? Vähitellen se on alkanut hahmottua pallottelevana, sekavalinjaisena ja epäjohdonmukaisena. Vastuulliseen valtaan ei kuulu tällainen sekavuus. 

 

Vaikeina aikoina vaikeista asioista ja päätöksistä tulee käydä avointa keskustelua. Valtuuston tai kunnanhallituksen työ ei tule olla vain tulipalojen sammuttamista, vaan päättäjinä katse on suunnattava tulevaisuuteen ja tehtävä suunnitelmallisia ja kestäviä ratkaisuja. 

 

Ja vielä lopuksi,

 

vappu on työläisten ja opiskelijoiden juhla. Ilahduttavaa on ollut huomata, että myös kouluissa ja päiväkodeissa on vappujuhlintaa. Vuodessa ei ole liikaa juhlapäiviä. Arjen jaksamiseen on suuri vaikutus myös sillä, että osaa iloita elämän pienistä iloista ja juhlia silloin kuin juhlan aihetta on. Olkoon vappu lapsille karnevaalia, opiskelijoille suurta irrottelua ja meille työläisille saavutetuista eduista juhlimista.

 

Hyvää vappua kaikille!