|
LIIKKUVA EU
Vapaa kansalaistoiminta on tehtäväalue, joka luontevasti kuuluu EU:ssa jäsenmaiden omaan toimivaltaan. Liikunta on puolestaan se kansalaistoiminnan alue, joka saa mukaansa vapaaehtoistoimintaan suurimmat kansanjoukot.
EU:lla ei olekaan enempää liikunnan ja urheilun kuin kansalaistoiminnan muillakaan alueilla suoranaista toimivaltaa. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö EU:ssa käsiteltäisi asioita, joilla on merkitystä liikunnan ja urheilun kannalta.
Vastakkainasettelu kansalaisten Euroopan ja markkinoiden Euroopan välillä pätee näissäkin asioissa. Suuret jäsenmaat ovat olleet erityisen kiinnostuneita ammattilaisurheilun asioista. Kysymystä työvoiman vapaan liikkuvuuden periaatteen soveltamisesta myös ammattilaisurheilijoihin on käsitelty välillä hyvinkin kiivaasti.
Toinen suuri kysymys urheilumaailmassa on doping. Euroopan tasolla asiaa hoitaa Euroopan neuvosto, jolle se EU:ta laajempana yhteisönä hyvin sopiikin. EU:ssa asia on ollut esillä lähinnä lääkintä- ja tullikysymysten yhteydessä. Dopingin levitessä myös kuntosaleille alkaa kyse olla kansanterveydellisestä ongelmasta, johon EU:nkin on syytä ottaa kantaa. On tärkeää, että EU tukee Euroopan neuvoston ja Maailman antidopingtoimiston (WADA) työtä maailmanlaajuisen sopimuksen aikaansaamiseksi dopingin kitkemiseksi urheilusta.
Suomen tulee EU:ssa toimia erityisesti terveyttä edistävän liikunnan puolesta. Urheiluministerit ovat hyväksyneet asiasta suuntaviivoja, jotka EU:n terveysneuvoston pitäisi käsitellä. Koko Euroopan väestörakenteen muuttuessa niin, että vanhempien ikäluokkien osuus kasvaa, on kysymys terveyden edistämisestä myös liikunnan avulla tulossa todella ajankohtaiseksi. EU:n viime vuosien passiivisuutta näissä asioissa onkin vaikea ymmärtää.
Vaikka kansalaistoiminta kuuluukin jäsenmaiden omaan toimivaltaan, voi EU tehdä paljonkin kansalaistoiminnan edellytysten parantamiseksi. Asian tärkeys pitäisi tunnustaa esimerkiksi liittämällä alan kansalaistoiminnan tukeminen EU:n eri alojen ohjelmiin.
Kansalaistoiminnan perusedellytys on sen riittävä julkinen tuki. Suomessa kuten useimmissa muissakin Euroopan maissa tukeen tarvittavat varat saadaan veikkaus- ja raha-arpajaistoiminnan tuotoista. Valtiolla on useimmissa maissa pelien järjestämisen monopoli. Järjestelmä on erittäin tärkeä myös pelitoiminnan riskien minimoimiseksi. Peliriippuvuudesta johtuvia ongelmia voidaan hoitaa parhaiten, kun toiminta on yhteiskunnan hallinnassa. Samalla myös kansalaistoiminnan, mukaan lukien liikunnan, rahoitus turvataan.
Lissabonin sopimuksen myötä EU:lle on tulossa toimivalta myös liikuntapolitiikassa. Siksi on erittäin tärkeää, että Euroopan parlamentissa on jäseniä, jotka ymmärtävät liikunnan ja sitä ylläpitävän kansalaistoiminnan merkityksen ja joiden näkökulma myös tässä asiassa on nimenomaan kansalaisten paras.
Meillä on sellainen ehdokas - Sari Virta.
Kalevi Kivistö
Kymmenen huomiota Euroopan Unionista
1.
EU:n kehityksen ja toiminnan vastustaminen, puhumattakaan vaatimukset EU:sta eroamisesta, ovat itse asiassa eurooppalaisen yhteistyön vastustamista. EU on realiteetti ja unionin ulkopuolelle jättäytyminen merkitsisi Suomelle eristäytymistä ja pysähtyneisyyttä.
2.
Muistaako joku vielä taloudellista vuoristorataa ennen liittymistä yhteiseenvaluuttaan euroon? Inflaatio-deflaatio-kierteet loputtomine devalvaationeen ja korkokriiseineen muodostivat alituisen uhan maamme koko taloudelle. Finanssihait, Soros etunenässä, saalistivat armotta pienen maan kriisiytynyttä valuuttaa, kätevästi kuin kettu kanalassa. Elimme kriisistä kriisiin. Näitä aikoja olisi hyvä muistaa, kun manaamme esiin EU:n meille niin muka vahingolliset vaikutukset.
3.
Kun populistien kuninkaalta ja takinkääntäjien mestarilta Timo Soinilta televisiossa kysyttiin - kun hän oli ensin syyttänyt EU:ta kaikista Suomen ja maailman ongelmista -eikö hän todellakaan näe mitään myönteistä EU:ssa, Soini vastasi: Onhan EU turvannut rauhan Euroopassa maailmansotien jälkeen. Siis sellainen vähäpätöinen pikkuseikka! Hyvä että edes tuli mainituksi.
4.
Eräs paljon käytetty argumentti EU:n vastustamiseksi, varsinkin vanhakantaisissa vasemmistopiireissä, on että EU:ssa on oikeistolainen määräysvalta ja että tämä oikeistolainen valta harjoittaa uusliberalistista talouspolitiikkaa. Tämä olisi siis vasemmiston perustelu olla osallistumatta EU:n toiminnan kehittämiseen, esimerkiksi vastustamalla EU:n uutta perussopimusta, Lissabonin sopimusta. On toki totta, että oikeisto Euroopassa tällä hetkellä on niin vahva että se pystyy pitkälti määräämään EU:n suunnan. Mutta eikö tämä ole todellinen haaste vasemmistolle?! Eihän oikeiston valtaa murreta sillä, että kieltäydytään osallistumasta. Tilanteen muuttamiseksi vaaditaan vasemmisolta entistä enemmän aktiivisuutta, entistä enemmän konkreettisia työntuloksia ja näytteitä vasemmistolaisten vaihtoehtojen paremmuudesta.
5.
Ammattiyhdistysliike Suomessa osallistuu aktiivisesti EU:n toimintaan, pyrkimyksenä parantaa ja kehittää työelämää, työturvallisuutta ja työhyvinvointia. Miksi vasemmiston, etenkin joidenkin Vasemmistoliittolaisten, pitäisi rikkoa ay-liikkeen ja vasemmiston yhtenäisyyttä, yhteishenkeä ja yhteisiä pyrkimyksiä, kuten tapahtui eduskunnassa ennen ännestystä Lissabonin sopimuksesta. Onko se jonkinlainen vasemmistolainen hyve kylvää eripuraisuutta puolueen ja ay-liikkeen välillä?!
6.
Kaikki ymmärrämme miten tärkeää ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuutta ajatellen on ilmaston lämpenemisen torjuminen. Pahimmat tulevaisuuden skenaariot ovat todella pelottavia, ja ajallisesti aivan aikamme kynnyksellä. Ilmakehän lämpeneminen viidellä asteella merkitsisi kaiken ihmiselämän loppua! Ilmastomuutoksen torjunnassa on EU ollut aktiivinen ja aloitteellinen ja ottanut tässä asiassa globaalin vastuun itselleen. Eikö edes tätä pitäisi koko vasemmiston tukea?!
7.
Kymmenen vuotta sitten vasemmistossa manattiin sitä, ettei EU:n parlamentillä ollut todellista valtaa. Nyt europarlamentin valta lisääntyy huomattavasti. Tämä lisää EU-vaalien tärkeyttä. Kun Esko Seppäselle nyt haetaan hänen työnsä jatkajaa parlamentissa, olisi mielestäni tärkeää, että uusi edustajamme edustaisi nuorempaa sukupolvea, kuten nelikymppinen Sari, ja että hänellä olisi kokemusta kansainvälisestä järjestötyöstä, sekä avoin ja myönteisen kriittinen asenne unionin toimintaan ja kehittämiseen. Minusta Sari Virta olisi tähän tehtävään enemmän kuin sopiva.
8.
Vaikka kulttuurin ja taiteiden tekeminen tulee aina olla sidottuna paikalliseen omaan kulttuuriimme ja kieleemme, EU:n merkitys kulttuurin ja taiteiden rahoittamisessa ja markkinoinnissa on alati kasvamassa. Kulttuurin merkitys kasvaa kasvamistaan. Rahassa mitattuna se ylittää jo roimasti esimerkiksi koko autoteollisuuden volyymin. Nyt on myös vastuullista ja välttämätöntä panostaa ei-aineelliseen tuotantoon. EU:ssa on jo pitkään suunniteltu kulttuurin ja taiteiden ottamista mukaan kaikkeen yhteiskunnalliseen suunnitteluun ja päätöksentekoon, läpäisyperiaatteella.
Suomen meppien olisi tärkeätä olla mukana tukemassa tällaista kulttuurin ja taiteiden kehitystä.
9.
EU:sta riippuu paljolti miten meidän suomalaisten käy. Haluammeko olla mukana kehittämässä EU:ta kohti eurooppalaista hyvinvointimallia, joka myös ottaa laajemman vastuun maapallon köyhistä ja sorretuista ihmisistä. Tällaista EU:n kehitystä voimme edistää ainoastaan toimimalla EU:ssa aktiivisesti, yhteistyössä muiden vasemmistovoimien ja ympäristötietoisten ryhmien kanssa.
10.
Sari tekee työtään työväenliikkeen urheilunpuitteissa, terveellisten elämäntapojen ja kansanterveyden edistämiseksi. Hän on perehtynyt työelämän kysymyksiin ja hän tietää millä tavalla arjen kysymykset ovat kytkennässä Brysselin päätöksentekoon. Me tarvitsemme mepin, joka pystyy välittämään meille ne konkreettiset asiat ja tiedot, joihin me hänen kauttaan saamme välitettyä takaisin EU:n päätösvaltaa käyttäviin elimiin, parlamenttiin, komissioon ja ministerineuvostoon. Sari Virta on Vasemmistoliiton ansioitunut, innokas ja pätevä edustaja!
Claes Andersson
Kirjoitukseni SAK Helsinki vappulehdessä:
Äänen käyttö on suotavaa, jopa pakollista
Europarlamenttivaalien suosio ei päätä huimaa, jos katsellaan edellisten vaalien äänestysintoa. Aktiivisuus vaaliuurnille on kuitenkin saatava nousemaan, jos haluamme vaikuttaa omaan inhimillisempään arkeemme Suomessa. Euroopan parlamentin päätökset vaikuttavat meidän jokapäiväiseen arkeen. Euroopan unionista on tullut iso osa elämäämme, pidämme siitä tai emme. Päätökset kohdistuvat ihmiseen, joten päätöksenteonkin on oltava inhimillistä.
Tähän asti huomio EU:ssa on kohdistettu etupäässä yritysten hyvinvointiin ja kasvun sekä vapaan kilpailun vahvistamiseen elinkeinopolitiikan avulla. Näin ei voi jatkua.
Työtekijä on arvokas voimavara, jota ilman yksikään yritys ei menesty. Työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin on satsattava uudella otteella. Se, että yritys määrittelee itselleen arvot, ei vielä takaa, että niiden mukaisesti toimitaan. Moni yrityksen pääluottamusmies on joutunut tämän toteamaan viime kuukausien yt-neuvottelujen yhteydessä.
Nousukaudella liputettiin yleviä arvoja, jotka nyt voidaan heittää romukoppaan. Tosin nousukaudellakaan ei aina tunnustettu työntekijöiden arvoa, kun tuloksellisia ja voittoja tehneitä yksiköitä lopetettiin säännöllisesti.
On tunnettu tosiasia, että hyvinvoiva työntekijä on myös tuottava. Silti työhyvinvoinnin kasvattamiseen ja työolojen kehittämiseen ei tunnu olevan riittävää tahtotilaa työnantajapuolella. Esimiestaitoihin tulee myös kiinnittää huomiota. Se on oleellisimpia asioita työssä jaksamisessa. Vaaditaan siis lainsäädännöllisiä toimenpiteitä ja erityisohjelmia, jotta työolosuhteet saadaan kuntoon.
Nykyisen parlamentin eräänlaisena työvoittona voidaan pitää komission esittämän työaikadirektiiviesityksen hylkäämistä. Keskeisimmät kohdat, joista kiistellään, ovat 60 tunnin keskimääräisen työviikon hyväksyminen sekä terveydenhuollon päivystysajan laskeminen työaikaan kuuluvaksi.
Parlamentti äänesti viime vuoden joulukuussa 2008 tätä työviikon pidentämistä vastaan (nykyinen on 48 tuntia) ja halusi sisällyttää päivystysajan työaikaan. Merkillepantavaa tässä on, että Suomen hallitus oli (ja on) komission esityksen kannalla, mutta lähes kaikki Suomen mepit äänestivät parlamentissa (Suomen hallituksenkin kantaa) vastaan.
Maaliskuussa aloitettiin niin sanottu sovittelumenettely Euroopan parlamentin ja ministerineuvoston välillä. Sovittelumenettely kaatui erimielisyyksiin, eikä uutta aikataulua ole vielä sovittu. Tavoitteena on ollut, että nykyinen parlamentti hyväksyisi tämän vuodesta 2004 kehitteillä olleen työaikadirektiivin. Käytännössä se tarkoittaisi, että asia olisi parlamentin käsittelyssä toukokuussa.
On erävoitto, ettei työaikadirektiiviä ole hyväksytty ja toivottavasti ei hyväksytäkään. Uusi kesän vaaleissa valittava parlamentti voi sitten ottaa työasiat uudestaan ja uudella otteella kehittämiskohteekseen. Työntekijöiden olojen heikentäminen ja suoranainen polkeminen on saatava loppumaan. Nykyinen työtahti, missä yhä pienemmäksi käyvä työntekijäjoukko tekee yhä lisääntyvässä kiireen ja tuottavuuden ilmapiirissä töitä, ei johda meitä ketään terveenä eläkkeelle, eikä auta meitä pysymään työelämässä eläkeiän pidennystä suunnittelevaan malliin.
EU:ssa on paljon tekemistä myös palkkatasa-arvon eteen. Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006-2010 ei ole tuottanut tuloksia. Parlamentin julkistamassa raportissa naisten euro on EU:n alueella 17 prosenttia pienempi kuin miesten, Suomessa ero on edelleen 20 prosenttia.
Työn ja perhe-elämän joustava yhteensovittaminen on edelleen vain sanahelinää. Kärsijänä tässä ovat edelleen etupäässä naiset, mutta myös erityisesti pienten lasten isät kokevat riittämättömyyttä siitä, että joutuvat tekemään ylipitkiä työpäiviä ja työt ”seuraavat” liikaa kotiinkin. Koko EU:n alueelle on tärkeää, että syntyvyys jatkuu jopa nykyistä kehityssuuntaansa parempana. Ellei työelämän puolella tehdä myönnytyksiä ja luoda edellytyksiä perheen ja työelämän parempaan yhteensovittamiseen, ei saada tuloksia syntyvyyden puolellakaan nousemaan.
Samanaikaisesti kun meillä huudetaan vastuullisen vanhemmuuden perään, työpaikoilla vaaditaan lasten vanhemmilta ylisuorituksia. Yhtälö on kestämätön. Me tiedämme sen. Meidän on aika tehdä jotain.
Meidän on aika äänestää - ei vain jaloillamme, vaan valitsemalla parlamenttiin sellaisia ehdokkaita, jotka ajavat inhimillistä eurooppalaista politiikkaa; sellaisia, joiden päätöksenteossa ihminen tulee ensin. Eurovaalit ovat meille yhtä tärkeät kuin muutkin kansalliset vaalimme. Kesäkuussa meillä kenellekään ei ole varaa jättää ääntä käyttämättä.
Sari Virta
TUL:n kehittämisjohtaja, FM
www.sarivirta.fi
|
