Kuntaliiton uusi toimitusjohtaja on saanut aallot loiskumaan avaamalla keskustelun kuntatalouden ratkaisuista ehdottamalla päivähoidon subjektiivisen oikeuden poistamista ja vanhustenhoidon teknistämistä.

Uutisointia lukiessa tulee noista loiskeista vellova matkapahoinvointi! Raakaa on ihmisten hinnoittelu. Johtopäätökseksi tulee väistämättä, että vain aikuisväestö on tuottavaa, muista viis. Lasten hoitaminen on kallista, sen vuoksi subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen tulee puuttua. Vanhukset tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Yli 100-vuotias maksaa noin 33 000 euroa vuodessa. Ei ole montaa päivää, kun saimme lukea, että yhä useampi elää yli 100-vuotiaaksi. 

 

Kuntaliiton toimitusjohtajan tehtävänä on luonnollisesti kantaa huolta kuntien kestokyvystä huolehtia palveluista. Jokin tässä esiintulossa kuitenkin saa vatsan kiertämään. Helsingin Sanomien uutistoimittaja Riitta Vainio muistuttaa, että kuntalaitos on aikoinaan perustettu, jotta vanhukset, vammaiset ja vähävaraiset hoidetaan yhteisvoimin. Nyky-yhteiskunnan on erityisesti huolehdittava siitä, että lapset, sairaat ja vanhukset tulevat hoidetuksi. Onko uusi toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma (kok) avannut pelin kuntaliiton perustan muuttamiseksi? Kenen asialla kuntaliitto jatkossa onkaan? Kunnan talousjohtajien ja politiikkojen, vai kuntalaisten? 

Mistä näitä kovia arvoja koko ajan kumpuaa? Vanhusten hoito tulee liian kalliiksi, joten kehitetään valvontakamerat ja ruoka-automaatit hoitamaan tätä hoitotehtävää! Kukin voi miettiä tämän tilanteen a) omaistensa kohdalle ja b) itsensä kohdalle.

 

Tämäkö on sitä kokoomuslaista korvapolitiikkaa ja talkootoimintaa? Entistä ulkokultaisemmalta tuntuu paikallispolitiikkojen esiinmarssit vaalien alla, kun vanhusten palvelutaloista ulkoilutetaan median edessä muutama sadan metrin pätkä pyörätuolissa istuvia vanhuksia. Näin saadaan "pienellä vaivalla" näyttämään yhteisöllistä välittämistä kuntalaisille. Ja seuraavassa käänteessä sitten onnistutaan tekemään mediatemppuja valtuustosalissa ja ryhmäkuriin äänestyksissä turvaten heikentämään kuntalaisten palveluista; myös niitä lykittyjä vanhuksia koskettaen.

 

Keskustelua palveluiden hoitamisesta ja kuntataloudesta on käytävä. Se on selvää. Keskusteluihin on kuitenkin tuotava myös arvopohja ja päätösten vaikutusten arviointi. Ei ole yhdentekevää, millaisen tulevaisuuden me järjestämme lapsillemme ja itsellemme. Eihän?

 

 

Mäkihypyn päävalmentaja Väätäinen antoi tulla täyslaidallisen persiilleen menneen suurmäen kisan jälkeen. Mies ei pystynyt hillitsemään itseään, vaikka päävalmentajana varmasti pitäisikin. Väätäinen eroaakin suuresti muusta mäkiporukasta, joka on rauhallista ja suorastaan flegmaattista porukkaa mediahaastatteluissa. Väätäinen osoitti  kommenteillaan, miten tunteikasta huippu-urheilu loppupeleissä on: kaikki odotukset oli suurmäen kisassa (lue Janne Ahosessa) ja ne odotukset kaatuivat jo koekierroksen kierimiseen. 

Yllättäen kuitenkin pikkumäestä kokonaan sivussa pidetty Matti Hautamäki oli pronssimitalin syrjässä vahvasti kiinni upean ensimmäisen kierroksen venytyksensä jälkeen. Itsekin sinnittelin yllättävää väsymystä vastaan ja katsoin mäkikisan loppuun nimenomaan Hautamäen yllätyksen takia. Makuuhuoneessamme kaikui "hirvittävä" "EI EI EI EI", kun Hautamäki läsähti toisen hyppynsä keskelle alastulosrinnettä ja jäi ensimmäisestä hypystään 30 metriä!!! Täydellinen floppi, johon vieressä jo nukkunut mieskin heräsi :)

 

Miesten yhdistelmähiihtoa en sitten edes sinnitellyt katsomaan, vaan tyydyin aamulla netistä toteamaan huippu-urheilijoidemme tehneen täydellisen mahalaskun! Mikä saa miehen keskeyttämään arvokisoissa?! Missä on suomalainen sisu? tai missä on yleensäkin huippu-urheilijan venymisen asenne? Sitä asennetta on näissä kisoissa osoittanut moni muu urheilija, mutta ei vahingoissakaan suomalainen. 

Aino-Kaisa Saarinen lähti kisoihin suurella itsetunnolla ja kertoi tavoittelevansa jokaiselta matkalta mitalia. Siihen nähden hänen ensimmäinen kommenttinsa vapaan kympin jälkeen oli epäuskoista kuultavaa! Mitä nainen mahtoikaan sanoa? Onko hän lainkaan niissä olympiakisoissa, joihin oli asettanut tavoitteeksi hiihtää jokaisen matkan ja tavoitella mitalia? Hänhän totesi kympin hiihdon käyneen sopivasta availusta ja odotti kovasti pääsevänsä perinteisen matkoille näyttämään, mitä oikeasti osaa. Siisi mitäh???

 

Nuori hiihtäjätär Krista Lähteenmäki sivakoi samaisen kympin varahiihtäjän paikalta ja sijoittui jonnekin...Mutta mitä nuori nainen sanoo toimittajalle? Jotain tähän tapaan: "Latautuminen puuttui näistä kisoista. Ei ole tarvinnut stressata, kun mun kauden pääkisat ovat jo takana." Siis kuka olisi tälle nuorelle naiselle kertonut, että olympialaiset ovat huippu-urheililussa ne tärkeimmät kisat! Kuka olisi tälle nuorelle hiihtäjälle vinkannut, että nyt voit näyttää parastasi, yllättää kisasiskot ja venyttää maaliin huikealla suorituksella! Siis kyllä jokaisen urheilijan tulee numerolappu rinnassaan tehdä parhaansa ja venyä vähän, ainakin oman normaalitasonsa tasolle.

 

Mutta mitä tekeekään huipputähtemme Kuitunen? Ei hiihdä avausmatkaa, kun sinne pääsee juuri tämä edellä mainittu varahiihtäjä. Ei hiihdä yhdistelmämatkaa, kun ei alun alkaenkaan ole ottanut monoja kotimaasta mukaan, jotta voisi edes ajatella hiihtävänsä sen matkan. Kuitunen hiihtää siis ihan vain ne matkat, mitä nyt viimeisissä olympialaisissaan ajattelee jaksavansa hiihtää.

 

Slovenialainen Petra Majdic loukkaa itsensä pahasti sprinttiladun harjoituslenkillä muutamaa tuntia ennen varsinaista kisaa. Selostajat arvuuttelevat, ilmestyykö Majdic lähtöviivalle. Ilmestyy ja selvittää tiensä karsinnasta jatkoon. Ja selvittää tiensä semifinaaleihin ja selvittää tiensä finaaliin. Ja finaalissa taistelee itsensä pronssille. Taistelee kylki teipattuna, puudutettuna, keuhkot läjässä! Taistelee ja ylittää maaliviivan mitalistina. Kaatuu välittömästi maaliviivan jälkeen, tuskin pystyy hengittämään, ei pysty omin jaloin kävelemään. Täydellinen suoritus kuitenkin. Täydellinen venyminen. Ja täydellinen huippu-urheilijan asenne. Tahto voittaa, vaikka olosuhteet olisivatkin vastaan!

 

 

 

 

Virittääkseen keskustelua myös puolueensa johtopaikkojen täytöstä Järvi-Oulun Vasemmisto esittää puoluesihteeriehdokkaiksi nuorisokodin johtaja Harri Moisiota, 55, Vaasasta ja Työväen Urheiluliiton kehittämisjohtaja Sari Virtaa, 41, Vihdistä. 

Vasemmistoliiton aktiivit tuntevat 80-luvun nuorisoliiton puheenjohtajana toimineen Harri Moision tätä nykyä vasemmistoliiton puoluevaltuuston varapuheenjohtajana. Edellisissä eduskuntavaaleissa Moisio - ja vasemmistoliitto hänen mukanaan - jäi 24 äänen päähän kansanedustajapaikasta Vaasan vaalipiirissä.

Oulaistelaissyntyinen Sari Virta tuli laajasti tunnetuksi vasemmistoliiton ehdokkaana Euroopan parlamentin vaaleissa viime vuoden kevätkesällä.

Sekä Moisio että Virta toimivat kotikunnissaan valtuutettuina. Virta toimii nykyisin puolueen valtuustoryhmän ja Moisio kunnallisjärjestön puheenjohtajana.

Puoluesihteeri Sirpa Puhakka ei ole toistaiseksi päättänyt, haluaako hän jatkaa toiselle kolmivuotiskaudelle."

 

 

Tein kesäkuussa 2009 valtuustoaloitteen, jossa ehdotin yhdistys- ja järjestöparlamentin perustamista ja koolle kutsumista kerran pari vuodessa. Parlamentti voisi antaa lausuntoja, tehdä aloitteita ja toimia foorumina kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Parlamentissa voidaan käsitellä järjestöjen yhteistyömahdollisuuksia ja mahdollisesti järjestöjen yhteisiä hankkeita. 

Vihdissä on poikkeuksellisen aktiivinen järjestö- ja yhdistyskenttä: toimijoita on lähes 300. 

 

Vihdin kulttuuri- ja kansalaistoiminnan lautakunta suhtautuu ajatukseeni järjestö- ja yhdistysparlamentin perustamisesta myönteisesti. Lautakunta on antamassaan lausunnossa sanonut, että parlamentti voisi lisätä paitsi yhdistysten, myös kunnan ja kolmannen sektorin yhteistyötä, mikäli se kokoontuisi säännöllisesti. Lautakunta lausuu, että edellytyksenä parlamentin perustamiselle on, että järjestöt ottavat siitä vetovastuun.

Aloitteessani esitin mm. että parlamentti valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan, ja se päättää itsenäisesti toiminta- ja menettelytavoistaan. Parlamentti ei sinänsä saa lisätä vapaaehtoisten ja kolmannen sektorin työtä, vaan nimenomaan toimia foorumina ja sille on annettava oma asemansa kunnalliseen päätöksentekoon, jotta hyötynäkökohta toimii parhaiten. Parlamentin kokouksiin osallistuisi vastuullisten lautakuntien jäsenet ja / tai virkamiehet kutsuttuna. Parlamentti saisi kokoontua kunnan tiloissa. Parlamentin toiminta ei sinänsä aiheuta juurikaan lisäkustannuksia kunnalle.

 

Parlamentin avulla eri alojen järjestöt ja aktiivit löytävät toisensa ja yhteisvoiman lisäksi esimerkiksi järjestöt voisivat yhteisesti mahdollisesti tehdä sellaisia hankintoja ja toteuttaa erilaisia hankkeita, mihin kunta ei pysty resurssoimaan.

 

Jään odottamaan aloitteen seuraavaa käsittelyvaihetta :)

 

 

 

Haastavinta tässä vuodessa 2010 on kuntalaisten hyvinvoinnin turvaaminen pienentyneillä resursseilla eli tulorahoituksella. Niin kauan kuin olen ollut mukana vaikuttamassa, olen korostanut ennaltaehkäisevän toiminnan arvoa ja tärkeyttä. On harmillisen lyhytnäköistä, kun ja jos ennaltaehkäisyyn ei pystytä vaikeina aikoina turvaamaan, kun ei siihen tarpeeksi ole rohkeutta satsata hyvinäkään aikoina. Parasta ennaltaehkäisyä on toteuttaa lakisääteiset palvelut laadukkaasti ja tuottaa ne kaikkien kuntalaisten saavutettavina. 

 

Henkilöstösäästöt eivät voi olla vaikuttamatta palveluihin ja niiden laatuun. Se on kyettävä kaikkien päättäjien tunnustamaan ja sitä ei mielestäni nyt kaikki tee. 

Palvelurakenteisiin on varmasti vääjäämättä tulossa muutoksia, mutta Vihdin kaltaisessa kylistä koostuvassa kunnassa on tehtävä omat vihtiläiseen muotoon ja malliin istuvat ratkaisut. Rakenteellisissa muutoksissakin on muistettava, ettei lapsiin, nuoriin ja vanhuksiin kohdistuvia heikennyksiä saa tehdä. Samoin on turvattava heikossa taloudellisessa asemassa olevien, syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien kuntalaisten tukeminen. Näiden asioiden "laiminlyönti" tulee moninkertaisena ja kalliina laskuna kunnalle. 

 

En ole vakuuttunut siitä, miten nykyisillä toimilla tai suunnitelmilla saadaan lastensuojelun kohonneet kulut kuriin. Valtuustoon tulee keväällä hyväksyttäväksi lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, jonka tekeminen on lakisääteinen. Suunnitelma tulisi myös toteuttaa, se ei saa jäädä vain paperiksi paperien joukkoon. Meillä on myös ilmastostrategia pian hyväksyttävänä. Nämä yhdessä kunnan päivitettäväksi tulevan strategian kanssa askarruttavat pientä valtuutettua: paperilla on monenlaista tahtoa turvata kuntalaisten hyvinvointi tänään ja tulevaisuudessa, mutta miten saamme asiat käytännössä toteutumaan ja rullaamaan tässä taloustilanteessa?

 

Uuden vuoden valtuustotyöskentelyyn on kuitenkin kiva lähteä, kun valtuustokollegat ovat nyt jo tuttuja, osa enemmän, osa vähemmän. Parasta ja arvokasta yhteisten asioiden hoidossa onkin yli puoluerajojen löytynyt yhteistyö asioiden edistämiseksi, vaikka aina ei lopputuloksesta oltaisikaan samaa mieltä. Myös itse työskentelyprosessi on antoisaa. Arvostan uusien valtuutettujen intoa ja asioihin paneutumista.