- jotain mahdollisesti kevyempää turinaa

 

Olin tänään pitkästä aikaa kirppiksellä myymässä. Vihdin kirkonkylän Käpykylä on mahdollistanut nyt heinäkuun ajan perjantain iltakirppiksen Käpykylän parkkipaikalla. Vähitellen varmasti ostajatkin löytävät kirppiksen. Ainakin vielä tänään  oli enemmän myyjillä intoa kuin ostajia paikalla. 

 

Iltakirppiksissä on oma ihana viehätyksensä. Aikoinaan Turussa asuessa ihastuin kauppatorin kesäisiin  iltakirppiksiin, joissa olin itsekin muutaman kerran myymässä. Myyjänä niissä tosin ahdistui ja lopulta jopa kiukustuikin. Nimittäin myytäviä tuotteitaan ei ehtinyt asetella esille, kun ensimmäiset ostajat jo oma-aloitteisesti penkoivat vielä laatikossa tai laukuissa olleita tavaroita. Ilmeisesti siinä toivossa, että tekevät jotain huippulöytöjä ja kenties saavat tinkattua jotain arvokasta siinä alkutohinassa pilkkahintaan.

 

Käpykirppiksellä ei tullut ahdistusta. Tavarat sai rauhassa asetella paikoilleen. Ilma oli mitä ihanin. Toripaikat tilavia ja pöydät valmiina odottamassa myyjiään. Muiden myyjien kanssa oli kiva rupatella. Pariin otteeseen kirpparille tuli oikein "tungos" eli jokaisella pöydällä pörräsi ostajia. Kirppikseen kuuluu myös eväiden nautiskelu. Jäätelöä ja kahvia sai ostettua myös Käpykylän omasta kahvilasta. Iltakirppis oli suorastaan idyllinen. Tyttäreni oli innokas apulainen ja hän halusikin olla kassa. Hänestä oli niin hienoa laittaa rahat kassana toimineeseen peltiseen keksirasiaan.

 

Tärkeintä kirppari-illassa ei suinkaan ollut myyntipöydän tyhjentäminen, vaan se kokonaisvaltainen leppoisa tunnelma. Ja perinteiseen tapaan toisten myyjien pöydistä kuului tietysti käydä jotain ostamassa.

Nyt kun myyntitavarat on kertaalleen tullut laatikoihin ja kasseihin aseteltua, on helpompi tyhjentää ne seuraavalle iltatorille taas myyntiin. Ja huomenna - luvattuna sadepäivänä - ohjelmassa on työhuoneen siivous, joten uutta myytävää voi hyvinkin ilmaantua pakkauksiin mukaan.

 

 - jotain mahdollisesti kevyempää turinaa

 

Suomen kaltaisessa järvikylläisessä maassa on suorastaan häpeällistä tämä jokakesäinen hukkumiskuolemien määrä. Uimataito tulisi olla ns. perustaito, jonka jokainen lapsena oppii. Uimataidon opettaminen ei voi olla yksin koulun asia, mutta paras tapa seurata tai tilastoida uimataitoisten määrää on luonnollisesti koulu, missä koko ikäluokka on kerrallaan saavutettavissa. 

Valitettavasti peruskoulut ovat hyvin eriarvoisessa asemassa siinä, miten ne toteuttavat opetussuunnitelmaan kirjattua uimataitotavoitetta. Koska jokaisessa kunnassa ei ole uimahallia, joudutaan uimakäynteihin resurssoimaan rahan lisäksi myös aikaa eri tavalla, kuin kunnissa, missä uimahalli saattaa olla jopa kävelymatkan päässä koulusta.

 

Uimaopetuksen suhteen koulujen eriarvoisuus ja tätä kautta lasten eriarvoisuus on kyllä ollut tiedossa pitkään, jo vuosia, mutta vasta nyt opetusministeritasolla ollaan havahduttu asiaan ja uimaopetuksen tilanne aiotaan tutkia tai tarkistaa. Esimerkiksi Vihdissä on tehty säästösyistä päätös, missä uimaopetuksesta nipistettiin muutama tuhat euroa pois. Itse olin vastustamassa tätä päätöstä! Muutama tuhat euroa on naurettavan halpa hinta mahdollisesta ihmishengestä! Muutama tuhat euroa on vastaavasti myös naurettavan pieni satsaus elinikäisestä "vakuutusturvasta" eli uimataidon oppimisesta.

 

Kun totesin, ettei uimataito saisi olla koulun asia, vaan sen kuuluisi mitä suurimmassa määrin olla perheiden asia, on kuitenkin todettava, ettei tätä tehtävää voi yksin perheiden vastuulle sälyttää. Aina on perheitä, jotka eivät kykene vastaamaan uimaopetuksesta tai eivät voi lapsia kuljettaa uimakouluun. Useassa kunnassa uimakouluryhmät ovat myös heti ilmoittautumisen alettua täynnä. Uimataidon oppiminen saattaa siis siirtyä kuukausilla tai jopa vuodella, jos ei pääse uimaopetukseen ryhmien ollessa täynnä. 

 

Tämän heinäkuun synkkä hukkumistilasto osoittaa aika monen hukkuneen olleen iäkäs tai ainakin yli 60-vuotias. Uimataitoon kuuluu myös harkintakyky omista kyvyistä ja olosuhteista. Moni tai ainakin useampi hukkumistapaus olisi voitu välttää myös sillä, että olisi uitu rannansuuntaisesti. Kovassa helteessä voi myös arviointikyky pettää omista voimista. Silloinkin olisi tärkeää uida pieniä pätkiä tai tarpeeksi matalassa vedessä. 

 

Jokainen hukkumistapaus on suuri tragedia, mutta kaikista pahimmalta tietysti tuntuu pienten lasten hukkumiset. Voi vain arvailla, miten lapsesta vastuussa ollut aikuinen tai vanhempi lapsi kokee tapahtuneen!

 

Vesi on elintärkeä elementti, jonka kanssa on opeteltava elämään monella tavalla. Paljon olisi kuitenkin tehtävissä ei ainoastaan opetuspuolella, vaan myös asennepuolella, miten ja millaisessa kunnossa veden lähettyvillä liikutaan. Jokainen hukkumistapaus on niin turha!

Meistä itse kukin voi omalta osaltaan varmistaa niin opetus- kuin asennepuoltakin omassa lähipiirissään.

 

 - jotain mahdollisesti kevyempää turinaa

 

Loma on se, jota kaikki odottavat. Usein odotuksiin ladataan liikaa toteuttamista ja onnistumista ja ns. lomaidylli puhkeaa. Parasta tietysti perhelomalle on se, että kaikkien lomatoiveita voitaisiin lomalla toteuttaa. Itse olen kuulunut niihin, joille yksikään loma ei muistikuvani mukaan ole mennyt pieleen. Opettajan kesälomiin ehti mahduttaa niin hyvin kaikkea ja silti aina jäi "puolet" tekemättä. Yleensä kuitenkin sieltä vähemmän tärkeästä päästä, kuin esim. joku varaston nurkka tai kaapin perä jäi siivoamatta, joku retki tekemättä tai joku kahvilatreffi toteuttamatta.

 

Nykyisin, kun loma on joko neljän tai viiden viikon pätkissä, ei kuvittelekaan ehtivänsä kuin vain "jotain". Lukemaan olen ehtinyt aina, jokaisella kesälomallani olen suorastaan ahmimalla lukenut romaaneja, parhaimmillaan kirjan päivässä. Mutta se vaatii jo sadepäivän :)

Harmillisinta lomassa on luonnollisesti se, ettei ehdi kuitenkaan tavata kaikkia niitä ystäviä, tuttavia tai sukulaisia, joita on ajatellut "sitten lomalla näkevänsä". Kiireiseen arkeen ja viikonloppujakin nielevään työvuoteen, kun ei juuri sellaista normaalia sosiaalista elämää mahdu. Tänäkin kesänä jää muutamat grilli-illat pitämättä ja muutamat mansikkakakut varmasti syömättä. Mutta ei oteta niistä murheita.

 

Aloitimme perheen kanssa loman lasten toiveiden mukaisesti matkalla Legolandiin. Ei muuten ole yksikään kehu paikasta ollut turha! Legoland on aivan loistava paikka. Ja kun tänne tulee, niin ehdottomasti kannattaa ainakin kaksi päivää varata paikkaan. Päivässä ei millään ehdi kaikkea. Ei, vaikka jonot eivät olekaan ihan sairaan pitkiä. Legoland vain on niin monipuolinen ja laaja alue, ettei yhden päivän aukioloaikana kykene millään kaikkea tekemään tai kokemaan.

 

Olen miettinyt, mikä Legolandista tekee niin erinomaisen paikan esim. Linnanmäkeen tai Särkänniemeen verrattuna. Ainakin se, että paikka on aidosti suunniteltu koko perheen paikaksi ja tietysti enemmän pienten lasten tai ylipäätään lasten paikaksi. Suurin osa laitteista on tosiaankin kaiken ikäisille kivoja ja mukavia. Lisäksi vaunuja tai "laitekoppeja" on riittävän paljon, joten jonot kulkevat yllättävän nopeasti. Suomen suosituimmat huvipuistot ovat kuitenkin enemmän tehty nuorille tai aikuisille, iso osa laitteista on pienille sopimattomia ja lapsiperheille on huvipuistoista "eristetty" vain pieni nurkkaus tai osa! Jonottaminen Legolandissa on rauhallista, eikä sellaista kyynärpäätaktiikkaa tai ohittelua ole esiintynyt lainkaan. 

 

 - jotain mahdollisesti kevyempää turinaa

 

Kirjoitan kesälomani ajan lomafiiliksillä, kevyemmällä otteella tai vastaavasti aiheen niin vaatiessa vakavasti ja kantaa ottavasti. Joka tapauksessa kirjailen ajatuksiani monipuolisesti ja ehkä vähän aktiivisemmin kuin alkuvuoden aikana yhteensä. Oli kuitenkin mieltä lämmittävää lukea tuoreimmasta Vihdin Uutiset-lehden pääkirjoituksesta palautetta blogikirjoittamisestani: "Päiväkirjamaista nettisivua eli blogia pitää tiettävästi vain yksi valtuutettu, vasemmiston Sari Virta. Kirjoituksiaan julkaisee nettisivuillaan toki moni muukin valtuutettu, mutta tällaiset avoimet, elävät, tiuhaan päivitettävät blogit olisivat erinomaisen tervetulleita." (Vihdin Uutiset, pääkirjoitus 11.7.2010)

 

Pääkirjoituksen aiheena oli kuntaliiton tilastointi Suomen kuntien ja kaupunkien vallanpidon ikäjakaumasta. VIhtikään ei poikkea keskiarvosta: valtuustossa ei ole ainuttakaan alle 30-vuotiasta. Pääkirjoituksesta puolet käsitteli vihtiläisvaltuuttetujen nettikäyttöä, vaikuttamista ja vuorovaikutusta äänestäjiin ja kuntalaisiin yleensäkin.

Palaan tähän aiheeseen joskus toiste tarkemmin ja perusteellisemmin. Näin ensimmäisen varsinaisen lomapäivän kunniaksi pidän kuitenkin alussa antamani lupauksen kirjoittaa vähän kevyemmällä otteella. Kun säilömiskausi on nyt aloitettu (mansikat talveksi laitettu pakkaseen), niin seuraavaksi haetaan sitten mustikkasatoa metsästä. Viime kesänä löysimme hyvän paikan ja koko perheen voimin keräsimme mustikat talteen. Ovat muuten riittäneet ihan näihin päiviin :).

 

Ja eka lomapäivä päättyy tietysti suosikkmaani Saksan pronssiotteluun jalkapallon MM-kisoissa...siihen on hyvä valmistautua irrottamalla oma hiki ensin juoksulenkillä, perään saunassa ja sitten kenties - pelistä riippuen - uudestaan hikoilemaan kannustamisesta ja jännittämisestä.

 

PS. kirjoitin tämän blogin takapihan terassilla kirkkaassa auringonpaisteessa, joten anteeksi kaikki mahdolliset lyöntivirheeni = kirjoitusvirheet. Häikäisee....

 

 

 

Viime viikon lehdestä saimme lukea suurimpien valtuustoryhmien puheenjohtajien ajatuksia siitä, miten kunnan talous saadaan kuntoon. Voi vain ihmetellä oikeiston tapaa johtaa poliittista päätöksentekoa vetovastuullisina, suurimpina valtuustoryhminä. Kunnan henkilöstöä esitetään talouden pelastajaksi: joko edelleen vapaaehtoisilla säästöillä vaihtamalla lomarahat vapaiksi tai lomautuksilla. Erittäin ristiriitainen on kokoomuksen näkemys talouden kuntoon saattamisessa: nyt vaaditaan rakenteellisten muutosten tekemistä ja vain noin kuukautta aikaisemmin sitä ei palveluverkkotyössä saatu aikaiseksi. Kokoomuksen näkemyksen mukaan nyt on säästettävä nopeasti ja vain henkilöstöstä on saatavissa nopeita säästöjä! Tämä on todella kurjaa luettavaa: kuntatyöntekijä laitetaan maksumieheksi ja kuntalaiset kärsijäksi. 

 

 

Mitkä ovat oikeasti lomautuksen hyödyt? Hyöty on hyvin hetkellinen säästötulos kunnan kassassa kyseisen vuoden osalta. Lomautus ei kuitenkaan ratkaise varsinaista ongelmaa, ei edes pelasta kunnan miinustulosta. Päinvastoin se aiheuttaa paljon lisätyötä ja palveluihin suurta lovea. Kärsijänä ovat kuntalaiset, veronmaksajat siis. Suurimpina kärsijöinä ovat luonnollisesti ne, jotka eniten palveluja käyttävät eli päivähoidossa olevat lapset, koululaiset, sairaat, vanhukset ja työttömät. 

Käytännössä lomautus ei tuo sitä nettosäästöä, mikä paperille saadaan, kun ilmoitetaan, paljonko säästöä tulee esimerkiksi koko henkilöstön kuukauden lomautuksesta. Koska kuntaa ei voida laittaa kerralla kiinni kuukaudeksi, joudutaan lomautukset toteuttamaan porrastetusti. Lomautusjärjestelyt vievät työaikaa ja samalla rahaa. Mietipä omalle kohdallesi, mitä kaikkea se tietää, kun työtoverisi on ylimääräisen kuukauden pois töistä. Hänen poissaolonsa ajaksi on tehtävä sijaisjärjestelyjä, lomautettu joutuu opastamaan työtoverinsa omien töidensä sijaiseksi. Jos sijaisuus ei tule kyseeseen, odottavat ne kuukauden aikana tekemättä jääneet työt lomautuksesta palatessa ja lisäksi tulee koko ajan uutta. Seuraa uupumusta ja ylikuormitusta. Millä motivaatiolla ja mielialalla töitä tehdään lomautusten päällä ollessa?  Voidaanko odottaa, että lomautettu ja palkkapussiaan aikaisemmin jo vapaaehtoisin säästöin keventänyt työntekijä venyy vielä kaiken jälkeen tehokkaana tekemään rästiin jääneitä hommia tai työtover        insa töitä? 

 

 

Vihti on kunta, missä henkilöstöä on asukasmäärään suhteutettuna riittämätön määrä. Kasvukunnassa ei riitä, että suorittavalle tasolle päivähoidon ja koulun puolelle palkataan kasvun mukaisesti lakisääteiset resurssit. Vihdin kokoisen metropolialueen kunnan tulisi olla kehityksen kärjessä ideoimassa ja kehittämässä palvelujaan ja ennen kaikkea kehittämässä uusia tulonlähteitä. Henkilöstöresurssia tarvittaisiin monelle sektorille selkeästi nykyistä enemmän.

Kunnan henkilöstö elää käytännössä jatkuvaa epävarmuutta. Yhä päällä oleva sijaiskielto jatkuu. Sen tuomia ”säästöjä” ei ole vielä kyselty. Arvattavissa on, ettei mitään suuria säästöjä ole tullut, jos lopulta tulee ollenkaan. Onhan henkilöstön sairastuvuus koko ajan uhanalaisessa tilastotilassa.  Henkilöstöraporttia ja sen työtyytyväisyysosuutta moni valtuutettu kehui kevätkauden viimeisessä valtuustossa, kun olisi pitänyt nähdä raportin vastapuoli: miksi vain 61 prosenttia työtekijöistä vastasi työtyytyväisyyskyselyyn?

 

 

Tutkimukset osoittavat ja me kaikki voimme asian todeta myös omasta arjestamme, että epävarmuus kuormittaa haitallisesti. Vihdin kunnallispolitiikka on nyt sellaisessa johdossa, ettei johdonmukaiseen päätöksentekoon päästä. Valtuusto antaa koko ajan valtaansa pois kunnanhallitukselle! Tosiasiassa Vihdin kuntaa johtaa kunnanhallitus, pieni ryhmä, jossa oikeistoenemmistö tarvittaessa voittaa äänestyksissä aina. Muutama tapaus on valtuustosalissa osoittanut sen, etteivät kaikki valtuutetut tiedä, mistä äänestyksissä on kyse, mutta äänestävät ryhmäkurin mukana. Esimerkiksi tästä käy Otalammen neuvola. Joulukuun 2009 valtuuston kokouksessa Vasemmiston valtuutettu Karita Seuranen esitti Karviaisen palvelusopimukseen muutosta, ettei Otalammen neuvolatoimintaa lakkautettaisi. Valtuuston oikeistoenemmistö äänesti muutosesityksen nurin. Ilmeisesti asia tuli väärästä puolueesta esitettynä, kun kunnanhallituksen puheenjohtaja ei muutamaa kuukautta myöhemmin edes muistanut, että koko neuvolan lakkauttamispäätöstä oli        si tehty. Puoli vuotta myöhemmin valtuusto äänesti jo kertaalleen tekemänsä päätöksen kumoon ja ”palautti” Otalammen neuvolan takaisin palvelukartalle. Tämä vain yhtenä esimerkkinä valitettavan epäjohdonmukaisesta ja poukkoilevasta päätöksentekotavasta tämän hetken Vihdissä. Hyvä hallintotapa edellyttää johdonmukaisuutta. Valtuutettu saa luottamuksensa toimia kuntalaisten hyvinvoinnin eteen vaaleissa. Luottamus tuo vastuuta. Vaaleja on lähes joka vuosi. Tätä taustaa vasten koskaan ei ole oikea hetki tehdä kipeitä päätöksiä tai käsitellä vaikeita asioita, jos pelätään, miten äänestäjät käyttäytyvät seuraavissa vaaleissa. Eiköhän äänestäjätkin arvosta vastuullista päätöksentekoa, rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä. Toivottavasti Vihdissä ei enää huonompaan suuntaan mennä, mitä uusintavaalien äänestysaktiivisuus (41,7 %) osoitti.

 

Tutkimusten mukaan kuntalainen kestää kipeitäkin päätöksiä, kun ne perustellaan. Oikeisto ei ole vetovastuullaan pystynyt tuomaan kipeitä päätöksiä pöytään, vaan venyttää ja vanuttaa kuntalaisten ja erityisesti kunnan henkilöstön sietokykyä odottamalla ”niitä parempia aikoja”, jotka kohta (?) tulevat, eikä mitään kipeitä päätöksiä tarvitakaan. Kuinka moni omassa arjessaan voi siirtää ja siirtää laskujen maksamista ja odottaa lottovoittoa, jolla maksaa ne laskut sitten joskus tulevaisuudessa? Eiköhän velkojat tai selvitysmies ole ovella paljon ennen sitä lottovoittoa.

 

Sari Virta

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja

 

 

Valtuuston asialistalla oli viikko (14.6.) Karviaisen tarkastuskertomus 2009. Monenlaista pientä havaintoa siitä oli luettavissa. Nostin ryhmäpuheessani esiin niistä pari seikkaa: mielenterveyspalvelut ja ikäihmisten palvelut

 

VALTUUSTO 14.6. 

 

 

ARVOISA PUHEENJOHTAJA

HYVÄT VALTUUTETUT JA YLEISÖ

 

Vihti on toteuttanut osansa PARAS-hankkeesta perustamalla yhdessä Karkkilan ja Nummi-Pusulan kanssa perusturvakuntayhtymä Karviaisen. On luonnollista, ettei siirtyminen peruskunnan palveluista kuntayhtymän tuottamiin palveluihin käy käden käänteessä. Siinä mielessä ns. yskimiset käynnistysvaiheen palveluissa ovat olleet ymmärrettäviä. Kuntayhtymän ja peruskunnan välisessä vuoropuhelussa ja kanssakäymisessä on kuitenkin vielä kehitettävää. Meidän valtuutettuina tulee saada riittävästi ja riittävän ajoissa tietoa asioiden valmisteluprosesseista siinä vaiheessa, kun tiedossa on kenties suuria muutoksia palveluihin ja palvelutasoon.

 

Vuosikertomuksesta Vasemmistoliiton valtuustoryhmä nostaa esiin pari huomiota. Talousarvion toteutuminen kappaleen 9.1. osassa käydään läpi käyttötalouden toteutumista palvelulinjoittain. Työikäisten palvelut ylittyivät kokonaisuudessaan yli 3,6, miljoonalla eurolla. Tästä mielenterveysasiakkaiden asumispalvelujen ostojen ylitys on  puoli miljoonaa. Asumispäivien budjetoinnissa on tehty toteutumaan nähden yli 8000 asumispäivän virhearviointi. Tekstissä todetaan, että vastaavasti erikoissairaanhoidossa psykiatrian hoitopäivät vähenivät yli 2300 hoitopäivällä, mistä seurasi euromääräisesti yhden miljoonan euron säästö. Toimintakertomuksessa annetaan kyllä hiukan vääristynyt kuva tilanteesta todennettuna, että kokonaisuudessaan psykiatrian hoitoketjun muutos erikoissairaanhoidosta perusturvan palveluihin on tuonut säästöä. Säästöä on kyllä tullut, mutta hoitoketjun muutos perusturvan suuntaan on kuitenkin selvästi alibudjetoitu, koska nämä perusturvan asumispäivät heittivät siis 8150 päivää ja 0,5, mil         joonaa euroa yli budjetoidun. Ennaltaehkäisevä ja varhainen puuttuminen tulee resurssoida riittävästi, jotta pitemmällä tähtäimellä päästään oikeasti säästöihin. 

 

Karviaisen käyttötaloudessa on säästöjä tullut ikäihmisten palvelulinjalla 1,3, miljoonaa euroa. Tämä herättää kysymyksen, onko ikäihmisten palvelutasossa tapahtunut heikennyksiä? Säästöjen syntyminen on kertomuksen mukaan tapahtunut laitoshoidossa ja asumispalveluissa. Karviaisessa Vihdin kunta on hoitanut ikäihmisten kotihoidon Nummi-Pusulaan ja Karkkilaan verrattuna huonommin. Kotihoidon palveluihin pitäisi resurssoida 20 henkilöä lisää, jotta päästäisiin esimerkiksi Karkkilan palvelutasoon. Lisäksi omaishoidon tukianomuksia on jonossa ja niitä jätetään resurssien puuttuessa käsittelemättä. Tämä ei ole inhimillistä, eikä ihmisarvoista palvelutasoa. Tässä valossa ainakaan Vasemmistoliiton valtuustoryhmä ei kehtaa edes mainita, että ikäihmisten palvelulinja on tehnyt miljoonasäästöt.

 

 

Vihdin valtuusto ei päässyt päättämään mitään kunnan palveluverkosta. Palveluverkkosuunnitelma tuotiin valtuustolle vain tiedoksi. Kunnanjohtajan alkuperäinen esitys oli, että valtuusto päättää palveluverkosta, mutta kunnanhallitus vesitti esityksen yksimielisesti. Vihdin kunnassa valtuuston valtaa riisutaan kokous kokoukselta ja tosiasissa valta on vain muutamalla kunnanhallituksessa istuvalla luottamushenkilöllä. Tätäkö äänestäjät ovat halunneet?

 

Tässä palveluverkkosuunnitelmasta pitämäni ryhmäpuhe maanantaisessa (14.6.) valtuustossa. Olin palveluverkkotyöryhmän jäsen.

 

VALTUUSTO 14.6.2010

 

 5 / 22§

 

 

ARVOISA PUHEENJOHTAJA

HYVÄT VALTUUTETUT JA SEURAAMASSA OLEVAT KUNTALAISET

 

Palveluverkkosuunnitelmatyö on ollut monivivahteista. Se on herättänyt intohimoja eri suunnista, kuten luonnollista onkin ja kuuluukin herättää. Vihdin päätöksentekokulttuurissa jo itse suunnitelmatyö on ollut välillä haasteellista tehdä. Työryhmä on saanut runsaasti tietoa ja laskelmia, joita tosin on asetettu eri tavoin kyseenalaisiksi. Joka tapauksessa kiitos työskentelyyn osallistuneille viranhaltijoille, joilla on ollut tiivistahtinen alkuvuosi myös palveluverkkotyön osalta. 

 

Työryhmän jäsenenä en ole tyytyväinen lopputulokseen. Minun mielestäni valtuuston tulisi hyväksyä palveluverkkosuunnitelma. Sen sijaan saamme suunnitelman vain tiedoksi. Suunnitelmaa käytetään ohjeellisesti noudattaen talousarviovalmistelussa. Paperi / suunnitelma jää siis kunnanhallituksen paperiksi. 

 

Palveluverkkosuunnitelmatyössä on hyvää ollut yleisötilaisuuksien järjestäminen ja kunnan verkkosivuilla mahdollistettu palautteenanto palveluverkkoon. Asia tosin jäi kapea-alaiseksi  sen vuoksi, että käytännössä yleisötilaisuudet käsittelivät vain kouluverkkoa. Itse palveluverkkosuunnitelma nykymuodossaankin on kovasti kouluverkkoon keskittynyt, vaikka palvelut ovat toki paljon muutakin.

 

Viime syksynä hyväksytyssä strategiassa me linjaamme, että ”Vihti järjestää kuntalaisten peruspalvelut ja luo edellytyksiä kuntalaisten hyvinvoinnille.” Kunnan arvot ovat asiakaslähtöisyys, vastuullisuus, oikeudenmukaisuus, avoimuus ja yhteisöllisyys. Kuitenkin palveluverkkosuunnitelma alkaa sanoilla, missä viitataan invenstointeihin ja niiden ennakoitavuuteen. Palveluverkkotyötä pitäisi pystyä tekemään myös taloudellisesti hyvinä aikoina. Tällöin ehkä - siis ei välttämättä, mutta ehkä pystyttäisiin paremmin näkemään palvelujen kehittäminen ja kehittämisen merkitys yleensäkin kuntapalveluidenkin tuottamisessa ja uudistamisessa.

 

Palveluverkkotyön kokonaisuutta on haitannut Karviaisen osuuden puuttuminen. Vihdin kaltaisessa kasvukunnassa ja Vihdin kaltaisessa monimuotoisessa kylistä ja muutamasta suuremmasta taajamasta koostuvassa kunnassa tulisi palveluverkkosuunnitelman olla kattava näkemys siitä, miten strategian visiossa mainitut peruspalvelut turvataan. Kuntamme palveluverkko ei ole pelkästään kouluverkko, kuten nyt julkinen asian käsittely on ollut ja kuten suurin osa työryhmän työstäkin on ollut. 

 

Vihdin Vasemmistoliiton mielestä nyt valtuustolle tiedoksi saatettu palveluverkkosuunnitelma ei ole kattava näkemys siitä, millaiset palvelut Vihtiin halutaan seuraaviksi vuosikymmeniksi. Palveluverkkosuunnitelmassa ei linjata edes sitä, mitä palvelukeskuksia kunnassamme on. Tänään asialistallamme on seuraavassa kohdassa Karviaisen tilasuunnitelma, missä päätöksenteon alla on palvelujen muuttaminen isoissa taajamissa Kirkonkylällä ja Otalammella. Palveluverkkosuunnitelmassa kuuluisi nimenomaan linjata, mitä palveluja halutaan missäkin kylässä ja taajamassa säilyttää, ja miten niitä kehitetään.  

 

Noin kahdeksan kuukautta sitten valtuuston hyväksyttävänä oli strategiapaperi. Kun silloin nostin esiin muutamia ristiriitaisuuksia paperin tavoitteissa ja toimenpiteissä, nousi täällä salissa vastus siitä, ettei strategiaa voida enää tässä vaiheessa käydä kohta kohdalta läpi, vaan se hyväksytään sellaisenaan tai jätetään kokonaan hyväksymättä. Muutosesityksiä ei siis otettu käsittelyyn.

Mielestäni on mielenkiintoista, että strategiassa silloin arvostelemani tavoite ”tehokas palveluverkko” sai osan oikeistopuolueiden valtuutetuista ihan konkreettisestikin nousemaan paikaltaan. Kyseinen tavoitekohta haluttiin säilyttää strategiassa, eikä sitä saanut arvostella. Muutamaa kuukautta myöhemmin tehokas tai tiivistetty sana onkin myrkkyä myös oikeistopuolueiden edustajille. Tämä on aika epäjohdonmukaista politiikkaa, enkä ymmärrä, miten se palvelee kuntalaisten hyvinvointia. 

 

Palveluverkkosuunnitelman tärkein virke kuuluu: ”Kaikille vihtiläisille peruskoululaisille taataan laadukas perusopetus ja tasapuolinen tuntikehys”. Aiemmin kevättalvella keskustelu nimenomaan tästä kouluverkkoasiasta uhkasi mennä vaaralliseen suuntaan. Vastakkain asetettiin voimallisesti pieni ja suuri koulu. Vain pieni kyläkoulu nähtiin turvallisena ja laadukasta opetusta antavana opinahjona. Meillä ei ole varaa sellaiseen vastakkainasetteluun, että loisimme kuvaa siitä, että vain pienessä kouluyksikössä on turvallista lapsen käydä koulua. Varmasti on niin, että me kaikki vanhemmat haluamme lapsillemme parasta mahdollista opetusta, tukea ja turvallisen kouluympäristön. Kaikki eivät kuitenkaan voi valita lähikoulukseen sitä pientä kyläkoulua. Vihtiläislapsistakin suuri osa saa oppinsa suurissa kouluissa, jotka ovat yhtä lailla turvallisia ja joissa oppilas saa laadukasta opetusta. 

Tärkeintä meidän päättäjinä onkin nähdä tuntikehyksen merkitys opetuksen laatuun. Riittävällä tuntikehyksellä turvaamme laadukkaan perusopetuksen ja sen sisällä myös erityistarpeita tarvitseville erityisopetuksen tai varhaisen puuttumisen resurssit. Toteutamme strategiaan kirjattua arvoa ”asiakaslähtöisyys” parhaiten sillä, että takaamme tulevissa talousarviokäsittelyissä riittävän suuren tuntikehyksen lapsia ja nuoria varten. 

 

Palveluverkkotyötä tehtiin nopeassa aikataulussa ja siihen on käytetty kunnan resursseja. Kehittämiseen tuleekin käyttää resurssia, mutta toivottavaa tällöin on, että lopputuloskin johtaa toimenpiteisiin, eikä ole vain tiedoksi saatettavalla tasolla. Palveluverkkotyön kappaleessa 9 viitataan kunnan kehittämistyöhön ja todetaan, että ”kehittämistyö tulee nähdä määrätietoisena toimintana koko kunnan toiminnan kattaen”. Tämä tavoitetila on hyvä jatkossa olla kaikkien kuntaan perustettavien kehittämistyöryhmien seinätauluna.

 

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä ei hyväksy kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa tehtyä muutosesitystä päätösesitykseen siitä, että palveluverkkosuunnitelma jää kunnanhallituksen ohjeelliseksi paperiksi. Tällöinhän tästä tarkasti ottaen jäävät virkamiehet ja lautakunnan ulkopuolelle.

 

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä toteaa saaneensa palveluverkkosuunnitelman vuosille 2009-2030 tiedoksi.

 

 

Tämän vuoden neljäs valtuuston kokous kesti yli kaksi kertaa pitempään, kuin edelliset kolme valtuuston kokousta yhteensä. Asialistoiltaan kokoukset ovat siis olleet todella epätasaisia. Valtuuston rooli on edelleen olla enemmän kumileimasimena kuin aitona päättäjänä. Maanantaina valtuustossa käytiin asioita läpi 6,5 tuntia. Mistä valtuustossa oikeasti päätettiin, voitte seurata blogistani nyt muutaman päivän ajan, kun kirjaan asiakohtia päiväkirjamaisesti.

 

Valtuuston maanantaisella (14.6.) kokouslistalla oli neljäntenä asiana Henkilöstöraportti 2009, joka tuotiin valtuustolle tiedoksi (ei siis päätettäviä asioita). Asiakohdassa pitämäni puhe seuraavassa:

 

VALTUUSTO 14.6.2010

 

 4 / 21§

 

ARVOISA PUHEENJOHTAJA

HYVÄT VALTUUTETUT JA SEURAAMASSA OLEVAT KUNTALAISET

 

Henkilöstöraportti on selkeä ja paljon tietoa antava. Kiitos siitä kunnan henkilöstöpäällikölle. Kuntatyöntekijöiden työkyvystä ja henkilöstöohjelmista oli päivän Helsingin Sanomissakin iso juttu. Asia on siis ajankohtainen Suomen kunnissa. Mutta asiaan, eli tähän raporttiin, jonka alkusanoissa korostuu pari asiaa: henkilöstön tuottavuus ja sairauspoissaolot. 

 

Henkilöstön tuottavuus ei kyllä välttämättä ole niin positiivinen asia kuin se raportissa äkkinäisesti kuulostaa. Henkilöstömäärä on vähentynyt 314 henkilöllä ja tästä johtopäätöksenä, seurauksena on siis tuottavuuden nousu. Vihdin imago hyvänä työnantajana ei ole kasvussa, päinvastoin. Henkilöstö pitää nähdä vahvana resurssina ja voimavarana; ilman henkilöstöä meillä ei ole palvelujakaan. Meillä henkilöstön määrä 1000 asukasta kohden on entisestään laskenut 1,3 työntekijällä, kun se ennestäänkin on ollut valtakunnallisesti ja verrokkikuntiin verrattuna hämmästyttävän alhainen. Tämä kehityssuunta ei todellakaan ole hyvä Vihdin kaltaisessa kasvukunnassa.

Raportti ei myöskään luonnollisestikaan kerro meille sitä, onko henkilöstön määrän vähentymisen seurauksena ostopalvelujen osuus lisääntynyt? Tuottavuus ei myöskään ole sama kuin palvelujen laatu. Henkilöstöraportti ei ota kantaa samassa yhteydessä palvelujen laatuun, koska se asia ei kuulu tämän raportin piiriin.

 

Voidaankin perustellusti kysyä, onko tuottavuus sama asia kuin kustannustehokkuus? Suuremmalla henkilöstömäärällä voisi monessa menokohdassa palveluiden käyttäjien puolella ollakin pienemmät kulut kuin kunnassamme tällä hetkellä on. Esimerkiksi jo aiemmin esillä ollut tarkastuskertomus kiinnittää huomiota ennaltaehkäisevän toiminnan merkitykseen. Henkilöstön kasvanut tuottavuus ei valitettavasti vastaa sitä, että ennaltaehkäisevät toimenpiteet olisivat kunnassamme eri palvelusektoreilla kunnossa.

 

Huolestuttavaa on, että sairauspoissaolot ovat edelleen kasvussa. Tiedossa myös on, että töissä on äkyty sairaana, koska sijaiskielto on päällä, eikä kollegaa haluta jättää pulaan. Viime syksynä voimaan pantu ja yhä voimassa oleva sijaiskielto ei edes raportissa vielä näy. Sijaiskielto vaikuttaa vasta useamman kuukauden jälkeen, kun työn kuormittavuus nousee. Raportista ei pääse esille se tosiasia, että työntekijöiden työmäärä on kasvanut. Töitä on liia paljon ja niitä ei ehditä tehdä. Tämä lisää entisestään kuormittavuutta, kun työntekijä kokee riittämättömyyttä siitä, ettei kykene hoitamaan annettua työmäärää annetussa ajassa. 

Haavoittuva tilanne on siltä osin, että eläköitymisikää lähellä olevat työntekijät joutuvat käytännössä tekemään entistä suuremman työmäärän, vaikka tilanteenhan pitäisi olla juuri päinvastoin. 

Sijaiskiellon päättyminen ei ole näköpiirissä! Voimme vain kuvitella, miten tämä tietoa uuvuttaa työntekijää henkisesti, kun helpotusta tilanteeseen ei ole näkyvissä.

 

Tämä kuluva vuosi 2010 on Vihdissä työhyvinvoinnin vuosi. On erittäin haastavaa samanaikaisesti panostaa henkilöstön työhyvinvointiin, kun kunnanhallitus on laatinut talousarviopäätöksen 2010 pohjalta henkilöstösäästöohjelman. Oikeistoenemmistön äänestyspäätöksellä Vihdin kunnan taloutta ”korjataan” säästämällä henkilöstökuluissa, siis niillä ihmisillä, jotka tuottavat palvelut kuntalaisille. 

Selvä ristiriita on siis olemassa nimetä juuri tämä vuosi työhyvinvoinnin vuodeksi. Yhtä vaikeasti toteutettava yhtälö kasvukunnassamme on kehittää kunnan palveluja tai palvelurakennetta, kun rajallinen käytettävissä oleva henkilöstöresurssi pystyy hoitamaan vain nykyiset palvelut. 

 

Esimerkkinä hyvin hoidetusta hallinnosta ja kehittyvästä kunnasta toimii Oulun kaupunki, jonka strategiaan on kirjattu visio 2020: ”Oulu on pohjoista valoa ja elinvoimaa. Menestyvä Oulu on ihmisiä ja yrityksiä innostava kansainvälinen keskus.” Oulun kaupungissa henkilöstömäärä on noin 71 tuhatta asukasta kohti. Kaupungissa on meneillään lukuisia kehittämishankkeita ja monissa asioissa Oulu on edelläkävijä, esimerkiksi tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa, lasten ja nuorten kuulemisessa, sekä laajasti lasten ja nuorten hyvinvointiin ja ennaltaehkäisevään toimintaan satsaavana kuntana.

 

Henkilöstöraportissa on oma lukunsa eläköitymisestä. Eläköitymisen huippuvuodet tulevat olemaan 2012, 2014 ja 2015. On hyvä, että kunta pyrkii henkilöstöpoliittisin toimenpitein edesauttamaan ikääntyvien työssä jaksamista ja vaikuttamaan myös eläkkeelle jäämisen myöhentymiseen. Mutta hälyyttävää on, ellei samanaikaisesti ole myös olemassa rekryntointisuunnitelmaa. Miten Vihdin kunnan strategiaa tai muita kehittämissuunnitelmia toteutetaan, tai miten palveluja ylläpidetään, jos lähivuosien eläköitymispiikkejä varten ei ole olemassa rekrytointisuunnitelmaa? 

 

Raporttiin kuuluvan työtyytyväisyyskyselyn tulos oli pääosin positiivinen. Kuntaa ei kuitenkaan koeta entistä parempana työnantajana muista työtyytyväisyyteen liittyvistä eteenpäin menoista huolimatta. Lisäkysymyksiä nousee siitä, että vastausprosentti on kuitenkin aika alhainen: noin 40% jätti vastaamatta. Se on suuri luku. 

Tutkimusten ja kokemusten mukaan juuri ne ihmiset jättävät vastaamatta, jotka kokevat, ettei heidän vastauksellaan ole merkitystä. Onkin tärkeää, että tulokset käytäisiin yksiköissä esimiesten johdolla läpi. Näin ei valitettavasti kuitenkaan kaikilta osin edelleenkään toimita.

 

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä kiittää kunnan henkilöstön venymistä säästöjen paineissa ja toteaa saaneensa henkilöstöraportin tiedoksi.

 

 

 

 

 

TUL:n kehittämisjohtaja Sari Virta vaatii lasten ja nuorten liikuntaan enemmän resursseja. Liedon Lujan 60-vuotisjuhlassa puhuneen Virran mukaan seuroissa tehtävä työ ei ole ainoastaan lasten ja nuorten ohjaamista sekä valmentamista, joten resursseja on suunnattava myös ohi huippu-urheilumenestyksen. 

- Ohjattu liikunta on myös syrjäytymisen ehkäisemistä sekä hyvän harrastuksen tarjoamista. Lasten ja nuorten liikuttamisessa on kyse myös terveyden edistämisestä, Virta sanoi. 

 

Virran mielestä kuntapäättäjien on talousahdingosta huolimatta nähtävä kauaskantoisesti taloudellisesti vaikean vaiheen yli ja jatkaa liikuntaseurojen tukemista ja kuntalaisten liikuntamahdollisuuksien lisäämistä. 

- On lyhytnäköistä periä lasten ja nuorten liikuntatilavuoroista käyttömaksuja. Seurat joutuvat nostamaan omia jäsen- ja kausimaksujaan korkeiden käyttömaksujen rahoittamiseksi ja näin kunta omilla toimillaan lisää asukkaittensa taloudellista epätasa-arvoa, Virta sanoi. 

 

Seuratyö on suomalaisen liikuntakulttuurin kehto. Ilman seuratyötä ei ole huippu-urheiluakaan, muistutti Virta. Huippu-urheilua pohtinut työryhmä löysi kehittämistä nykyisessä suomalaisessa urheilujärjestelmässä ja huippu-urheilun tuloksellisessa kehittämisessä. 

Virta painotti, ettei suomalaisia urheilun kansallissankareita synny kuitenkaan vain yksinomaan huippu-urheiluun satsaamalla. 

- Tulevat huippu-urheilijat kasvavat seuratasolta kansainvälisille kilpakentille, Virta sanoi. 

 

TUL:n tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiakirja on suhteellisen tuore ja osoittanut olevansa ajan hermoilla. Ohjelmakirjan tavoitteena on synnyttää keskustelua tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa sekä ohjata toimintaa ja päätöksentekoa myös seuratasolla. 

- Ohjelma osoittaa selkeät linjaukset ja tavoitteet sukupuolten ja eri ikäryhmien väliseen tasa-arvoon, taloudelliseen tasa-arvoon, erityisryhmien ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoon sekä monikulttuurisuuden tukemiseen. 

- TUL:n toiminnan tavoitteena on, ettei kukaan saa syrjäytyä liikunnasta. TUL:ssä on aina arvostettu liikunnan parissa tehtävää arvokasta kasvatustyötä. Kasvatustyö ei ole kadonnut minnekään. Voisi jopa väittää, että tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa vasta onkin tärkeää oivaltaa kasvattaminen liikunta- ja urheiluseurojen keskeisimmäksi tehtäväksi, Virta sanoi.

 

 

 

Lapsuudessa puutarhanhoito oli minulle nurmikon leikkuuta (piha oli liian iso), kasvimaan kitkemistä (miksi ne rikkaruohot kasvoivat niin nopeasti) ja kukkapenkkien siistimistä. Tuo kotityönakki ei saanut haaveilemaan omasta puutarhasta. Nyt kuitenkin huomaan kevätiltojen ja vapaiden viikonloppujen harrastuksiin pesiytyneen myös puutarhatyöt. Edelleenkään en ole mikään hortonomi. Unohdan perennan tai kärhön nimen siinä vaiheessa, kun olen sen penkkiin iskenyt. Pensaan nimen sentään muistan. Se on angervo. Pihastamme tosin löytyy kolmea angervoa, joten siihen se kasvitietämys tyssää. Onkohan se yksi pensashanhikki?

 

Pihamme on selvästi liian iso, koska koko ajan olisi jotain tekemistä. Sekään ei auttanut vaikka mies laatoitti 27 trukkilavallista kivitavaraa pihaan. Sillä peittää vain noin 100 neliötä, jäljelle jää vielä yhdeksänkertainen pläntti.  Mieluummin mies olisi asfaltoinut koko tontin. Helppohoitoista nääs. Laatoitusurakassa ei varmastikaan auttanut se, että minä toimin työnjohtajana ja tulkitsin pikkusiskoni tekemää pihasuunnitelmaa. Muistaakseni mieheni tiedusteli pariinkin otteeseen, että ajattelimmeko me siskoni kanssa lainkaan, kuka tämä suunnitelman toteuttaa. Totta kai olimme sitä ajatelleet: tarjosimme fyysistä rasitusta siistiä sisätyötä tekevälle insinöörille.  

 

Jännää, miten sitä voi tykätä ihan oudoista pihatöistä. Minusta on mukava siistiä puita. Siis karsia oksia ja vähentää pusikkoa. Pihaltamme löytyy pari luonnonvaraista kulmausta. Onneksi en ensimmäisen kesän innostuksen puuskissani sentään karsinut kaikkia kirsikkapuita pihasta. Ne eivät sinä kesänä tehneet ainuttakaan marjaa ja osuivat kovasti viidakoituneena silmään aina kun istui ruokapöydässä. Toisena kesänämme saimme jo kivan sadon. Ja samalla huomasimme, että meillähän on kirsikkapuita!

 

Anoppi on pitänyt minut puutarhakirjoissa. Muistaisi vain lukea (opiskella) niitä. Ensimmäisen talven jälkeen tajusin avata yhden kirjan toukokuussa, kun jo maaliskuussa olisi ohjeiden mukaan pitänyt suojata muutamia pensaita ja kasveja. Eivät kuolleet kuitenkaan. Pihasuunnitelmaa tilatessani esitin yhden toiveen. Helppohoitoista olla pitää. Ei ole, tai no on, kun ei hoida oikein, vaan hoitaa helposti. Toistaiseksi kasvit ovat pärjänneet ja piha näyttää ihan kivalta. Varmaan ihan meidän (minun?) näköiseltä. Sitä kyllä ihmettelen, kun helppohoitoiseen pihaan saa kulumaan kaiken töiltä, luottamustoimilta, lasten ja kodin hoidolta liikenevän ylimääräisen ajan, niin miten totaalinen harrastus se vaativampihoitoinen puutarha olisikaan?

 

 

Pitkän ja perusteellisen pohdinnan jälkeen tein lopullisen päätökseni ehdokkaaksi lähtemisestä viime viikolla. Tänään asiasta tiedotin julkisuuteen:

 

 

TUL:n kehittämisjohtaja Sari Virta, 41 lähtee eduskuntavaaliehdokkaaksi kevään 2011 vaaleissa. Lopullista päätöstään pitkään kypsytellyt Virta haluaa olla tavoittelemassa Vasemmistoliitolle kolmatta eduskuntapaikkaa Uudeltamaalta.

 

– Uudenmaan vaalipiiri on suurin ja haastavin. Puolueiden johtohahmot, ammattipoliitikot ja julkkikset rynnivät täältä parlamenttiin. Haluan uskoa siihen demokratiaan, että myös tavisehdokkaiden on mahdollista päästä läpi Suomen väkirikkaimmassa vaalipiirissä. Se vaatii kuitenkin työtä niin ehdokkaalta itseltään kuin tukiryhmäläisiltäkin.

 

Virta muistuttaa, että vaalikampanjan tekeminen tuo vuorokauteen toisen työpäivän.

– Kampanjointi on toisaalta lähtenyt käsistä siinä, miten paljon euroja on käytettävä näkyvyyden saamiseksi ja läpimenon varmistamiseksi. Kevein perustein en päätöstäni halunnut tehdä, vaikka EU-vaalien jälkeen on pidetty itsestään selvänä, että lähden ehdokkaaksi myös tuleviin eduskuntavaaleihin.

 

 

Kaksilapsisen Sari Virran perheessä on syksyllä edessä uusi tilanne, kun esikoinen aloittaa opinpolkunsa. Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtajana Vihdissä toimiva Virta kokee myös valtuutetun työn vievän juuri niin paljon aikaa, kun siihen haluaa käyttää.

– Työn, perheen, luottamustoimien ja vaalikampanjan yhdistäminen on palapeli, jonka rakentamista kannattaa pienten lasten perheen äitinä miettiäkin.

Virta toteaa, että hän ollut nuorimmaisen syntymän jälkeen mukana neljissä vaaleissa.

– Perhe kannustaa ja tukee pienimmästä suurimpaan tätäkin kampanjaa.

Eduskunnan on jättämässä moni nainen, ja myös pienten lasten äiti. Virtaa onkin askarruttanut niin eduskunnan kuin yleensä työelämän johtamispaikkojen ”sopimattomuus” pienten lasten äideille.

– Omalla ehdokkuudella haluan osoittaa, että politiikkaan osallistuminen ei tarkoita perhe-elämän hylkäämistä. Naisia ja äitejä tarvitaan päätöksenteon ja työelämän kaikilla tasoilla. Politiikan tätä suuntaa voivat olla muuttamassa vain naiset itse, mutta toki hyvässä yhteistyössä miesten kanssa.

 

Virta oli Vihdin kunnan uusintavaalien 2009 yksi ääniharavista lisäten ainoana ehdokkaana merkittävästi äänimäärää kuntavaaleista 2008. Viime vuoden europarlamentin vaaleissa hän sai 2?256 ääntä. 

 

 

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa otetaan kantaa ajankohtaiseen asiaan "Epätasa-arvo tuli jo liikuntaankin". Kirjoituksessa viitataan tuoreeseen liikuntatutkimukseen. TUL on ollut huolissaan liikunnassa ilmenevistä epätasa-arvoasioista jo vuosia. Liittokokouksessa vuonna 2003 hyväksyttiin vielä tänä päivänäkin hyvin pätevä Liikuntapoliittinen ohjelma, missä useassa eri luvussa tuodaan esiin esimerkkejä liikunnan eriarvoistavasta suunnasta ja yritetään havahduttaa kuntia ja urheilu- ja liikuntaseuroja ottamaan enemmän vastuulleen liikkumattomien tai liian vähän liikkuvien liikuttaminen. Se on helpommin sanottu kuin tehty, eikä tehtävää voi yksin sälyttää liikuntaseuroille. Mukaan on saatava kunnat tukijana ja resurssien mahdollistajana sekä luonnollisesti myös liikuntajärjestöt. 

 

Yhteiskuntamme on jo pitkään ollut menossa siihen suuntaan, että liikunnallisesti aktiiviset liikkuvat jopa fanaattisen paljon. Lasten osalta tämä "liikuttaminen" on osaltaan vääristynyttä, koska niin lapsen kuin aikuisenkin osalta arkiliikunta on suorastaan romahtanut. Lasta siis aidon oikeasti liikuttamalla liikutetaan, kun lapsia kuskataan harjoituksiin monta kertaa viikossa. Yhteiskunnan rakenne on mennyt siihen suuntaan, että lapsen on esimerkiksi mahdoton omin avuin pyöräillä tai kävellen mennä harrastuksiin. Lisäksi muu koululta ja ohjatulta liikuntaharrastukselta jäävä aika käytetään mieluummin tietokoneen tai eri pelikonsolien ääressä kuin ulko- tai pihaleikeillä. Näin on luontainen liikkuminen siis kutistettu juuri näihin ohjattuihin liikuntatreeneihin.

 

Valitettavasti näissä ohjatuissa treeneissäkin itse asia eli liikkuminen vaihtelee suuresti sen mukaan, mitä lajia harrastaa. Joukkuelajeista haavoittuvin itse liikkumisen osalta taitaa olla jääkiekko, missä todellista liikkumista ei välttämättä tule kuin 10-15 minuuttia perinteisessä 1,5 tunnin treeniajassa. Liian paljon aikaa kulutetaan vaihtopenkillä istumiseen tai valmentajan ohjeiden kuuntelemiseen mailaan nojaten. Ei siis ihme, että paljon harrastavatkaan lapset eivät välttämättä ole hyvässä fyysisessä kunnossa, kun verrataan esimerkiksi omaan sukupolveeni, jonka arkiliikkuminen oli muutakin kuin ranteen rasittamista tietokonehiiren kanssa.

 

Tuore liikuntatutkimus osoittaa aikuisten puolella eriarvoistumisen tulevan esiin työssä käyvien ja työttömien välillä. Suureksi osaksi myös pätkätyöläisten kohdalla puhutaan samasta ilmiöstä. Työnantajat ovat vuosien keskustelun jälkeen havahtuneet pitämään huolta työntekijästään ja työssä  käyvät saavat liikuntaseteleitä. Myös tyky- tai tyhypäiviä järjestetään entistä useammin urheiluopistoille. Tarjoavatpa suurimmat työpaikat oman kuntosalinsakin työntekijöidensä käyttöön.

 

Työmarkkinajärjestöjen, TUL:n, SLU:n ja Kuntoliikuntaliiton yhteinen projekti Työyhteisöliikunta 2010 on muutaman vuoden projektissaan yrittänyt mallentaa pilottityöpaikkojen kautta esimerkkejä siitä, miten työpaikoilla voitaisiin lisätä liikuntaa ja miten sanomaa hyvin voivasta työntekijästä saataisiin vielä entistä enemmän työnantajien tietoisuuteen. Olisiko nyt syytä saada tässä projektissa suuntaa kääntymään ja hakea niitä malleja, miten työttömät saadaan hyvinvointipalvelujen tai edes omaehtoisen liikunnan pariin? Vihdissä yksi yksityinen sali tarjoaa Vihdin Työttömille ilmaisen liikuntamahdollisuuden kerran viikossa omissa tiloissaan. Tämä on loistava suunta, joka tulisi laajemminkin saada kasvuun.

 

Miten liikunta- ja urheiluseurat voisivat edistää työttömien tai pätkätyöläisten liikunnan mahdollisuuksia? Miten kunnan liikuntatoimen tulisi suunnata liikuntaresurssejaan? Hesarin pääkirjoituksessakin todetaan, että heikossa asemassa olevilla ihmisillä energiaa kuluu tukiviidakossa rämpimiseen. "Heidän kannaltaan on tärkeää, että julkiset palvelut - myös liikuntapalvelut - pidetään kunnossa."

 

Meillä riittää siis runsaasti tehtävää tasa-arvoisen liikunnan eteen. Lapset ja nuoret ovat koko ikäluokkina koulussa ja jatko-opinnoissaan. Liikuntaresurssien lisäämiseksi päiväkoti- ja koulumaailmaan olisi viimeinkin syytä löytyä aitoa tahtoa, jotta saamme kasvavat sukupolvet pois "kansantautien" kierteestä, jaksaviksi työntekijöiksi ja veronmaksajiksi. Ja mikä tärkeintä, saamme tulevat aikuiset hyvinvoiviksi ymmärtämällä, etä liikunta on tärkeä osa elämänhallintaa.

 

 

Vihdissä ei ole elinkeinoasiamiestä, ei elinkeinojaosta tai mitään elintä, joka olisi keskittynyt elinkeinotoimintaan. Ehdotettu kyllä on. Mutta kunnanhallitukselle tai kuntaa johtavalle oikeistolle ei ole kelvannut. Kunnanhallitus on ilmoittanut hoitavansa muiden töiden ohella myös elinkeinotoiminnan. Kovin suunnitelmallista tai järjestelmällistä se ei kuitenkaan valitettavasti ole. Viranhaltijat kyllä hoitavat omat tonttinsa niin hyvin kuin annetuilla resursseilla kykenevät.

 

Suorastaan surkuhupaisaa on keskeiseltä paikalta Nummelan keskustasta selvään alihintaan myyty tontti. Tai asiasta tekee surkuhupaisan tonttikaupan saamat myöhemmät käänteet. Nummelan torin vieressä oleva ns. Vihreä huvila tonttialueineen myytiin paikalliselle yrittäjälle kuukausi sitten 150 000 eurolla ilman, että tontti oli julkisessa myynnissä! Kunnanhallitus joutui ottamaan asian uudelleen käsittelyyn, koska kauppa-asiasta tehtiin oikaisuvaatimus. Sen teki teknisen lautakunnan kokoomuslainen jäsen, nainen, joka on nyt saanut oman puolueensa kunnanhallituksessa istuvat miehet kiukkuisiksi. Lisäksi samaiseen kokoukseen kunnanhallitus saikin tontista toisen tarjouksen, joka oli ensimmäistä korkeampi.

Oikaisuvaatimus hylättiin äänin 7-2. Vasemmistoliiton Ari Michelsson esitti oikaisuvaatimuksen hyväksymistä ViPun jäsenen kannattamana, mutta oikeisto sekä demarit äänestivät aikaisemman myyntipäätöksen puolesta.

 

Oikaisuvaatimuksessa todettiin, että kauppahinta on liian alhainen. Oikaisuvaatimuksen tehnyt nainen on kiinteistövälittäjä, joten hänellä on asiantuntemusta kyseiseen tonttikauppaan. Sen sijaan kovin kummoista asiantuntemusta ei tarvittane siinä, että olisi loogista "kilpailuttaa" kunnan omistamia tontteja ja laittaa ne avoimesti myyntiin. Tarjouskilpailun kautta tontista saataisiin paras mahdollinen hinta. Kunnanhallituksen linjauksena yritystonttien myynnissä on kuulemma se, että myytäessä pyritään löytämään kunkin ostajan tarpeita vastaava tontti. Tämä linjaus on järkeenkäypää, mutta linjaus ei silti estä arvottamasta kunnan tontteja eri kategorioihin ja korkeimmassa kategoriassa olevia tontteja myytäisiin avoimesti, ei kahden keskisissä yrittäjän (ostajan) ja kunnan (myyjän) välisissä neuvotteluissa. 

 

Kunta pystyy näin(kin) toimien ohjaamaan, millaista toimintaa se millekin alueelle / tontille haluaa. On valitettavaa, että tällaisessa taloustilanteessa kunnanhallitus sanoo ei korkeammalle tarjoukselle! Tilanteeseen ei olisi jouduttu paremmalla suunnittelulla ja avoimella myyntitoiminnalla.

 

Mutta varsinaisen mausteensa tähän soppaan tuo oikaisuvaatimuksen tehneen naisen saama kohtelu omilta puoluetovereiltaan. Nainen sai ns. myllykirjeen sähköpostiinsa, missä todetaan paikallislehti Vihdin Uutisten mukaan näin: "Toivomme, että jatkossa tämänkaltaisia kokoomuksen linjausten vastaisia ja vasemmistoliittoa tukevia toimia ei kohdisteta kokoomuksen eri hallintoelimien edustajiin..." En voi sille mitään, että kirjoittajat tuntien minua hymyilyttää tuo kohta "vasemmistoliittoa tukevia toimia". Kovasti yritän edelleen miettiä, mikähän tässä oikaisuvaatimuksessa on ollut meidän toimia tukevaa toimintaa...? 

 

Se minua ei kuitenkaan mietitytä lainkaan, etteikö Vihti tarvitsisi toisenlaista ohjausta elinkeinopolitiikkaansa kuin mitä meillä nykyisellään on. Voiko tämä oikeasti mennä näin, ettei kunnassamme missään toiminnassa ole suunnitelmallisuutta, johdonmukaisuutta ja tavoitteellisuutta?

 

 

Tein vuosi sitten valtuustoaloitteen järjestö- ja yhdistysparlamentin perustamisesta Vihtiin. Lautakuntakäsittelyissä asiasta tuli vihreää valoa ja toisaalta esimerkiksi liikuntalautakunnan osalta asenne oli, että "odotetaan, mitä muut lautakunnat sanovat". Aloitteen osalta päätettiin järjestää verkkokysely kunnan nettisivuilla. Kyselyssä tuli ottaa kantaa siihen, onko tällainen parlamentti tarpeellinen. Olin tosi iloinen kunnan tavasta ottaa aloitteeni jatkokäsittelyyn. Näinhän ne todelliset käyttäjät pääsisivät antamaan mielipiteensä asiaan. 

Harmikseni kyselyn alku oli varsin johdattaleva siihen suuntaan, että "tarvitaanko nyt enää kaiken päälle tällaista parlamenttia vielä". Lisäksi kyselyn yhteyteen ei oltu liitetty tekemääni aloitetta alkuperäisessä muodossaan. Näin muutamilta osin tehtiin suoranaista väkivaltaa aloitteeni alkuperäiselle idealle, muun muassa kyselyssä annettiin ymmärtää, että virkamiehet osallistuvat parlamenttiin. Aloitteessani osallistumista on esitetty aloitteen piiriin kuuluvien lautakuntien luottamusjäsenistölle. Tämä on ensisijaisesti tärkeää tiedon kulun kannalta.

 

Muutamissa suurissa kaupungeissa toimii liikuntaparlamentti ja sen kokemukset ovat olleet myönteisiä ja rohkaisevia. Parlamentin ideahan on vähentää virkamiesjohtoista asioiden käsittelyä ja antaa kansalaistoiminnalle entistä suurempi ääni. Urheiluseurat ovatkin päässeet parlamentin avulla sopimaan monista aiemmin hankalaksikin ja jopa riitaisiksi koettuja asioita hyvässä yhteisymmärryksessä. Lisäksi asioita on pystytty kehittämään nopeammin kuin ilman parlamenttia.

 

Aloitekyselyni oli auki kunnan verkkosivuilla noin kuukauden verran. Vastanneista 72,73% on sitä mieltä, että kuntaan tarvitaan tällainen parlamentti. Lisäksi avoimessa kysymyksessä tuli runsaasti ehdotuksia siitä, mitä asioita parlamentti ottaisi käsittelyynsä. 

Tästä aloite etenee syksyllä pidettävään sivistystoimen alaisten lautakuntien yhteiseen kokoontumiseen.

 

 

Kunnan valtuuston tämän vuoden kolmas kokous pidettiin eilen. Valtuuston kokouksissa ei tänä vuonna ole ollut juuri mitään päätettävää. Jokaisessa kokouksessa on ollut vähintään yksi kaava-asia ja vähintään yksi luottamuspaikkaeron myöntäminen ja uuden valitseminen tilalle. Kaikkiaan kolmeen kokoukseen on taidettu käyttää varsinaista kokousaikaa reilun tunnin verran. Herääkin kysymys, kuka / ketkä / mikä taho valtaansa oikein Vihdissä käyttää? 

 

Valtuustossa paljon keskustelua viime syksynä herättänyt Vihdin kunnan strategia hyväksyttiin lopulta sillä lausunnolla, että strategia päivitetään muutamilta osin vuoden alkupuolella. Sitä ei kuitenkaan vieläkään ole tehty ja nyt ollaan jo kesän kynnyksellä. Ihmetellä täytyy, miten kunnanhallitus valmistelee asioita valtuuston päätettäväksi ja käsiteltäväksi? Valtuuston parasta antia ovat pakostakin tänä alkuvuonna olleet aloitteet. Niissä on sentään ollut jotain asiaakin!

 

Itse tein valtuustossa eilen seuraavan aloitteen. Siihen tuli mukaan kymmenen muuta valtuutettua eri puolueista.

 

VALTUUSTOALOITE

 

Vihdin kunnanvaltuustolle 3.5.2010

 

 

 

Vuoden 2008 alussa voimaan astunut uusi lastensuojelulaki velvoittaa kuntia laatimaan lastensuojelusuunnitelman. Kunnan tai useamman kunnan yhdessä on laadittava lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi kunnan tai kuntien toimintaa koskeva suunnitelma. Valtuusto hyväksyy suunnitelman sekä seuraa ja arvioi sen toteuttamista. Suunnitelman sisältö on laaja-alainen ja koskee lapsen ja nuoren kasvuoloja, niiden epäkohtien ehkäisemistä, vanhemmuuden tukea sekä lapsen ja nuoren palveluja. Suunnitelma laaditaan toteutettavaksi eli se on otettava huomioon kunnan talousarviota ja -suunnitelmaa laadittaessa.

Suunnitelmien avulla valtio myös seuraa lasten ja nuorten hyvinvointityötä kunnissa. 

 

Vihdin, Karkkilan ja Nummi-Pusulan osalta tämä suunnittelutyö aloitettiin Karviaisen johdossa yli vuosi sitten, jolloin tavoitteeksi asetettiin, että suunnitelman tulee olla valmis toimielinkäsittelyyn kunnissa 15.9.2009 mennessä. Suunnitelma ei ole vieläkään tässä vaiheessa, myöhässä ollaan siis jo kahdeksan kuukautta. Viranhaltijoista koostuvaan yhteistyöryhmään kuuluu myös kuntien nimeämät luottamusjäsenet. 

 

Karviaisen osalta tätä työtä on tehty luvattoman pitkään. Esimerkiksi Vantaan kaupungissa   sama lastensuojelulain edellyttämä hyvinvointisuunnitelma tehtiin neljässä kuukaudessa. Työryhmä aloitti tammikuussa 2009 ja työ oli valmis huhtikuussa 2009. Lohjan alueella suunnitelma on tehty viiden LOST-kunnan yhteistyönä siten, että siellä ennakoitiin uuden lainsäädännön tulemista ja työ aloitettiin jo syksyllä 2007 ja hyvinvointisuunnitelma oli valmis alkuvuodesta 2009.

 

Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma antaa valtuutetuille arvokasta tietoa myös siitä, mikä on lastensuojelun nykytila kunnassa. Tämäkin tieto olisi tärkeää saada nopeasti valtuutettujen tietoon, kun lastensuojelun osuus asiakasmäärinä ja euromääräisesti on kasvanut vuosi vuodelta. Ennen kaikkea suunnitelman viivästyminen vaikuttaa tietysti suoraan lasten ja nuorten hyvinvointiin. Viime päivinä olemme saaneet lukea erityisen järkyttäviä uutisia siitä, miten vihtiläisten lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Suunnitelmatyön lykkääntymisestä huolimatta arjen lastensuojelutyötä toki tehdään koko ajan, mutta ennalta ehkäisevän työn kehittäminen, vanhemmuuden tukeminen ja lisääminen ja muu tukityö ei edisty, kun resurssit menevät enemmän tänne tulipalojen sammuttamispuolelle.

 

Lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen näkyy luonnollisesti koulujen arjessa, missä koko ikäryhmä on kerralla läsnä. Eri puolilla Vihtiä, eri kouluissa on yksittäisiä psykiatrisen avun tarpeessa olevia oppilaita, jotka eivät tällä hetkellä saa tarvitsemaansa tukea. Tällaisten oppilaiden koulunkäynti on rankkaa kaikille. Erittäin ikävää tässä on se, ettei lapsi saa sitä tukea, joka hänen tilassaan olevalle pitäisi pystyä antamaan. 

Osa näistä lapsista ei ole koulukyvykkäitä, mutta he tarvitsevat päiväänsä säännöllisen struktuurin eli ohjelman, jolloin heidät haetaan päiväksi kouluun, missä he saavat ruokaa ja niin sanottua päivätoimintaa. Ellei lapsi tule koulun suojiin päiväksi, hänen tilansa luonnollisesti voi paheta entisestään. Psykiatrisen luokan perustaminen Vihtiin auttaisi näitä vihtiläisiä lapsia ja nuoria. 

 

Psykiatrinen luokka on porras normaaliin koulunkäyntiin silloin, kun lapsi on esimerkiksi sairaalajakson jälkeen palaamassa takaisin perusopetuksen pariin koulun arkeen. Psykiatrinen luokka on myös porras hoitoon saattelussa tai odottaessa hoitoon pääsyä. Lapsen testaaminen ja hoitosuunnittelu saattaa viedä viikkoja, jolloin psykiatrisella luokalla valmistellaan lasta hoidon aloittamiseen. 

 

Tällainen kokonaiskuntoutukseen tähtäävä koulunkäyntiyksikkö toimii Lohjalla nimellä ETU-luokka. Lyhenne tulee sanoista erityistukea lapsille, joilla on tunne-elämän ongelmia. Oppilaaksiottokriteereinä ovat mm. psyykkisistä ongelmista kärsivät lapset, jotka ovat jonossa sairaalajaksolle; lapset, jotka palaavat sairaalajaksolta tai psyykkisessä avohoidossa olevat lapset, joiden psykiatri / psykologi suosittelee etu-luokkaa koulunkäyntimuodoksi.

 

Lasten ja nuorten auttamisessa, ennaltaehkäisevän työn kehittämisessä ja lapsiperheiden tukemisessa ei saa aikailla. Syrjäytynyt nuori tai menetetty nuori tulee meille liian kalliiksi. Siksi esitän psykiatrisen luokan tai koulunkäyntiyksikön perustamista. Aloitteessa on mukana kymmenen muuta valtuutettua eri valtuustoryhmistä.

 

 

Vasemmistoliiton puoluekokous pidetään 18.-20.6. Jyväskylässä. Puoluekokousedustajien määrää pienennettiin edellisessä puoluekokouksessa viidestäsadasta edustajasta kolmeen sataan. Liekö tämä syynä, että monessa piirissä on saatu järjestää jäsenäänestys, kun puoluekokousedujaksi on ollut halukkaita enemmän kuin on ollut paikkoja.

Uudellamaalla saatiin jännittää jäsenäänestystuloksia parin viikon ajan. Piiri jaettiin vielä neljään vaaliyhtymään, joille määritettiin jäsensuhteessa paikkaluku. Koko piirin edustajamäärä on 29.

Tulokset ovat ilahduttavat - näin naisnäkökulmasta ja luonnollisesti siitä syystä, että Vasemmistoliittoa niin usein "haukutaan" äijäpuolueeksi. Uudeltamaalta mennään puoluekokoukseen naisenergialla. Hienoa!

Omaan äänestystulokseeni olen myös todella tyytyväinen. Kiitos kaikille minulle luottamuksensa antaneilla länsiuusmaalaisille.

 

LEHDISTÖTIEDOTE 

3.5.2010

Vapaa julkaistavaksi 

 

 

Vasemmistoliiton Uudenmaan piiritoimikunta vahvisti Uudenmaan puoluekokousedustajien valinnan 3.5.2010 pidetyssä kokouksessaan. Naiset menestyivät hyvin jäsenäänestyksessä: Ehdokkaista naisia oli vajaa puolet (46 %), mutta valituista selvä enemmistö (62 %). Yhteensä Uudeltamaalta lähtee 29 edustajaa puoluekokoukseen.

Jäsenäänestys järjestettiin Uudellamaalla kolmessa vaaliyhtymässä. Äänioikeutettuja oli yhteensä 667. Äänestysprosentit eri vaaliyhtymissä olivat seuraavat: Vantaa 61,3 %, Länsi-Uusimaa 57,9 % ja Itä- ja Keski-Uusimaa 63,8 %. 

Espoossa jäsenäänestystä ei tarvittu, vaan puoluekokousedustajiksi tulivat suoraan valituiksi Elisabeth Andersson, Jukka Karhula ja Aija Typpö.

 

Vantaalta valittiin yhteensä kahdeksan puoluekokousedustajaa. Ykköseksi kipusi valtuustoryhmän ja piirijärjestön puheenjohtaja Kati Tyystjärvi (697 ääntä, 16 ykkössijaa), vaikka toiseksi tullut Teija Asara-Laaksonen (653 ääntä, 31 ykkössijaa) päihittikin hänet selvästi ykkösäänten määrässä. Muut vantaalaiset edustajat ovat Eero Väätäinen (649), Matti Holopainen (401), Tuula Saastamoinen (375), Loviisa Itäkannas (354) ja Teemu Hiilinen (349). Ensimmäinen varaedustaja on Liisa Kaikula (345).

 

Itä- ja Keski-Uudenmaalta valittiin yhdeksän edustajaa. Ykkönen oli piirijärjestön varapuheenjohtaja Saila Ruuth Porvoosta (652 ääntä, 8 ykkössijaa), vaikka hänelläkin ykkössijoja oli selvästi vähemmän kuin toiseksi tulleella hyvinkääläisellä Juhani Kouhialla (632 ääntä, 22 ykkössijaa). Seuraavat edustajat ovat Pirjo Hämäläinen Hyvinkäältä (521), Pia Lohikoski Keravalta (490), Leena Tuomisto Nurmijärveltä (482), Hannu Toikkanen Nurmijärveltä (452), Maarit Uusikumpu Järvenpäästä (426), Nina Laine-Tuominen Hyvinkäältä (372) ja Seppo Noro Tuusulasta (361). Ensimmäisellä varasijalla on Antero Harju Järvenpäästä(352).

 

Länsi-Uudenmaan osuus Uudenmaan edustajista on myös yhdeksän. Ensimmäiselle sijalle tuli TUL:n kehittämisjohtaja Sari Virta Vihdistä (795 ääntä, 25 ykkössijaa) ja toiseksi puoluehallituksen jäsen, Birgitta Gran Hangosta (666 ääntä, 16 ykkössijaa). Muut edustajat ovat Erkki Ollakka Karkkilasta (617), Johanna Puranen Nummi-Pusulasta (588), Veikko Kauppinen Raaseporista (558), Saara Reiman Lohjalta (555), Marja-Leena Siltakoski Raaseporista (510), Jukka Siltala Lohjalta (472) ja Kari Hujanen Kirkkonummelta (471). Ensimmäisellä varasijalla on Risto Sintonen Karkkilasta (394).

 

 

 

Ilahduttavaa, että vappu saa vihtiläisiä liikkeelle Nummelan torille, vaikka siihen onki vielä matkaa, että tori olisi aivan täynnä. 

 

Voisi sanoa, että elämme mielenkiintoisia aikoja, samalla myös osin turvattomiakin aikoja. Vielä viime viikolla Suomi oli ison tuhkapilven saartamana. Luonnonvoimat näyttävät aika-ajoin voimaansa eri puolilla maailmaa. Turvattomuutta on myös ihan suomalaisittain aiheutettuna. Viime viikkoina olemme saaneet seurata usean työtaistelun etenemistä.

 

Osittain edelleenkin käynnissä oleva sopimuskierros on osoittautunut erittäin haastavaksi. Suomen hallituksen ja työnantajien vuoksi keskitetyn sopimuskierroksen sijaan käydään neuvottelut liittotasolla ja se on näkynyt suomalaisten arjessa. On surullista, miten epäkunnioittavaa työnantajapuolen toimet ovat. Työntekijää ei arvosteta, rikkureita värvätään töihin ja lakko-oikeutta halutaan rajoittaa. Ammattiliittoja jopa moititaan vastuuttomuudesta, kun ei ole lähdetty ”oikeiston” paljon puhumiin talkoisiin tällaisena taloudellisena aikana. Näissä talkoissa oikeisto tarkoittaa sitä, ettei saisi lakkotoimin hidastaa Suomen talouskasvua. 

Missä se talkoohengen huutelu oli silloin, kun työnantajapuoli, huom! siis nimenomaan työnantajapuoli asetti työsulun paperitehtaiden työntekijöille ja tehtaat seisoivat peräti kuusi viikkoa. Ei silloin asetettu työtaistelutoimia kyseenalaisiksi, ei silloin moitittu työnantajapuolta maan talouskasvun hidastamisesta. Kaiken huippu on se, että yhä tuosta vuosien takaisesta työtaistelusta puhuttaessa useat suomalaiset mieltävät sen olleen työntekijäpuolen lakko. Asiat menevät siis suloisesti sekaisin.

 

Työntekijä tuntee itsensä tosi pieneksi näissä isojen herrojen neuvotteluissa. Onko taloudellinen taantuma tosiaankin antanut työnantajapuolelle oikeutuksen pitää työntekijöitään pelon ja turvattomuuden alla esittämällä heikennyksiä jo saavutettuihin työoloihin tai etuihin? 

Suomen Elintarviketyöläisten liiton lakko ja lakkovaroitukset sekä vastaavasti työnantajaleirin asettama työsulku ja sen nopea peruminen tai lyhentäminen ovat tarjonneet meille vapun viettäjille suoranaisen jännitysnäytelmän. Jännitysnäytelmästä paistaa pahasti läpi työläisen kyykyttäminen. Elintarviketyönantajat ”pelottelevat” jokaisessa haastattelussa, kuinka työntekijä häviää tässä työtaistelussa lomarahojaan ja kuinka työntekijä menettää ansioitaan lakkojen aikana. Työtaistelussa on kuitenkin kyse paljon suuremmasta eli tulevista ansioista aina eläkekertymään asti.

 

 

Suomessa koettiin viime vuonna yksi taloushistorian pahimmista pudotuksista. Työn loppuminen tai väheneminen ei näy kaikilta osin vielä tilastoissa työttömyyslukuina, sillä osa on lomautettuna, osa siirtynyt opiskelemaan, eläkkeelle tai hoitaa kotona lapsiaan. Osa lomautuksista tulee purkautumaan työttömyydeksi kevään aikana ja näillä näkymin työllisyys heikkenee aina syksyyn saakka. En todellakaan haluaisi näitä synkkiä kuvia maalailla, mutta tosiasiat on tunnustettava, koska näillä on seurauksensa meidän kaikkien suomalaisten hyvinvointiin, myös vihtiläisten.

 

 

Hallitus vaatii kansalaisia käyttämään ostovoimaansa, ettei talous pysähdy tai taannu entisestään. Suomi on hoitanut laman torjuntaa maailman oikeistolaisimman politiikan keinoin. Työllisyyspolitiikassa Suomi on ollut kaikkein haluttomin lisäämään aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahoja. OECD:n (eli rikkaiden maiden talousjärjestön) raportin mukaan Suomessa on laiminlyöty aktiivinen työvoimapolitiikka lähes täydellisesti. Valitettavasti tämä ei heijastu vain jo olemassa oleviin pitkäaikaistyöttömiin, vaan myös nuorisotyöttömyyteen. SAK on vaatinut, että työvoimapolitiikan määrärahoja tulee lisätä 100 miljoonalla eurolla. 

 

 

Päättäjien vastuulla on Suomen tulevaisuus. Laman aikana on erittäin lyhytnäköistä turvautua väärillä keinoilla huolehtimaan tulevaisuudesta. Aktiivisessa työiässä olevien aikuisten lisäksi lasten ja nuorten asiat, lasten ja nuorten tulevaisuus tulee olla niin päättäjillä kirkkaana mielessä.  

Nuorisotyöttömyyden kasvua on ehkäistävä aktiivisin keinoin. Syrjäytyneeseen nuoreen meillä ei ole varaa. Nuorille on taattava opiskelupaikka peruskoulun jälkeen. Täällä Vihdissä se tarkoittaa sitä, että kymppiluokka on oltava todellinen vaihtoehto peruskoulun yhdeksännen päättäville nuorille. Myös työpajatoiminta on palautettava kuntaan. Meillä ei ole aitoja vaihtoehtoja peruskoulunsa päättäville tai syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Tähän on tartuttava heti.

 

Valtakunnan tasolla ammatillisten opintojen keskeyttämiseen on löydettävä ratkaisuja. Lisäämällä lähiopetusta, opintojen ohjausta ja muita tukitoimia saadaan nuori saattamaan aloittamansa opinnot loppuun ja siirtymään työelämään. Ammattiin valmistuvia nuoria tulee takuutyöllistää: kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen nuori työllistetään palkkatukea käyttäen. 

Nuorten tukeminen on tahtoasia. Sen kuuluisi olla kaikilla päätöksentekotasoilla itsestään selvä asia, koska syrjäytymisen kallis hinta meillä on tiedossa.

 

 

Hallituksen verolinjaukset ovat olleet uskomattomia. Veronalennuksia on toteutettu jopa hallitusohjelmassa sovittua enemmän, mikä on johtanut valtiontalouden kestävyyden heikentymiseen. Veropohjassa on reikiä ja hallitus on yrittänyt ratkoa useita yhteiskunnallisia ongelmia verovähennyksillä. Köyhiä olisi paremmin tuettu suorilla tulonsiirroilla. Köyhyys ei ole edelleenkään Suomesta vähentynyt, vaikka sekin on kirjattu hallitusohjelman tavoitteisiin. Hallitus on ollut myös haluton tarttumaan julkisiin investointeihin, millä olisi lisätty nykyistä tehokkaammin työllisyyttä.

 

 

 

Työttömyyden kasvaessa työnsä pitäneet tekevät hartiavoimin töitä. Vuodesta toiseen joutuu tätä samaa mantraa hokemaan siitä, miten työelämä on muuttunut liian kiireiseksi, liian kuormittavaksi ja uuvuttavaksi. Tästä huolimatta eläkeiän nostoa suunnitellaan koko ajan. Yhä nuorempi valittaa, ellei nyt suoranaista työuupumista, niin - väsymystä ainakin. Opiskelijat uupuvat, lukioiässäkin. Tehokkuuden yhteiskunta uuvuttaa ja uupuminen ilmenee usein masennuksena. Miten me kolmi-nelikymppiset jaksamme työelämässä entistä pitempään, kun olemme jo nyt jaksamisemme rajamailla. Yhä pienenevä työväestö vastaa töiden tekemisestä alalla kuin alalla. Myös palvelualoilla työtä ohjaa tehokkuusajattelu. Vihdissäkin on sijaisuuskielto päällä, jotta henkilöstökulut eivät karkaisi käsistä. Mitä tällä voitetaan, että yksi tekee kahden työt? Mitä sillä voitetaan, etteivät oppilaat saa poissaolevalle opettajalle sijaista? Opettajat uupuvat ja oppilaat eivät saa perusopetuslain mukaista opetusta. 

 

 

Vuosi sitten keväällä pääministerin hiihtoreissusta lähti liikkeelle kiista työurien pidentämisestä. Siihen kiistan osapuolet ovat sitoutuneet, että keskimääräistä eläköitymisikää nostetaan kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Menettelytavoista kuitenkin ollaan erimielisiä. Hallitus ja työantaja pyrkivät nostamaan eläkeikää, leikkaamaan eläketasoa ja heikentämään etuuksia. Miltä kuulostaa? Eläkkeelle päästäksesi sinun on tehtävä noin kolme vuotta pitempään töitä ja siitä huolimatta ansaittu eläketaso ei kasva. Työurien pidentäminen ei onnistu pakkokeinoin, vaan työntekijöiden jaksamista tukevilla toimilla ja työntekijöiden osaamista vahvistavilla tavoilla. 

Työura-asiassa suurin ongelma ei suinkaan ole vanhuuseläkeikä, vaan liian varhainen työkyvyttömyyseläköityminen: vuosittain tuhannet ihmiset joutuvat jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 52 vuoden iässä. Tämän ehkäisemiseksi tarvitaan toimenpiteitä, joilla työelämän laatua parannetaan ja edistetään työssä jaksamista.

 

Työssä jaksamista edistetään erilaisilla työelämän joustoilla. Työntekijällä tulee olla oikeus ja mahdollisuus lyhentää työaikaansa määräajaksi eri elämäntilanteista johtuvista syistä, kuten pienten lasten hoitojärjestelyjen tai opintojen takia. 

Työterveyshuollon tulee olla kaikkien työntekijöiden oikeus. Myös työttömien terveystarkastukset tulisi vakiinnuttaa osaksi työvoimapoliittisia toimia.

Ikäohjelmalla puolestaan taataan ikääntyvien työntekijöiden huomioiminen esimiestyössä, johtamisessa ja työaikojen joustoissa.

 

 

 

Kuuminta hottia paikallisessa kuntapolitiikassa on koko alkuvuoden ollut palveluverkkosuunnitelmatyö. Tammikuussa kunnanhallitus laajensi virkamiestyönä jo viime keväänä aloittaneeseen ryhmään neljä luottamushenkilöä. Palveluverkkotyötä johtaa valtuuston puheenjohtaja ja varapuheenjohtajana toimii kunnanhallituksen puheenjohtaja. Jäsenet työryhmässä on myös molemmista työväen puolueista allekirjoittanut mukaan lukien.

 

Palveluverkkotyöryhmän työtä on alusta lähtien sävyttänyt outo tunnelma. Ryhmän koostumuksesta on ollut erimielisyyttä erityisesti parin pienryhmän edustajien taholta. Jo ennakkoon on epäilty palveluverkkotyön erilaisten laskelmien oikeellisuutta ja tarkoitushakuisuutta sekä syytetty työryhmää salailusta. Ei minkään työryhmän keskeneräisiä valmistelussa olevia asioita tuoda julkiseen käsittelyyn muuta kuin suunnitellusti vaiheittain, kuten tässäkin työssä on tehty.

 

Palveluverkkotyö on muuttanut työn edetessä muotoaan. Alkuperäinen tavoite lienee ollut esittää valtuuston hyväksyttäväksi Vihdin kunnan palveluverkkosuunnitelma vuoteen 2025. Tähän ei ole päästy, eikä tässä poliittisessa ilmapiirissä valitettavasti kyllä päästäkään. 

Palveluverkkotyölle asetettiin kireä aikataulu ja valtuuston käsittelyyn asia piti tulla toukokuun kokoukseen eli tulevana maanantaina. Palveluverkkotyön osista on järjestetty yleisötilaisuuksia ja kuntalaisilla on ollut mahdollisuus antaa palautetta myös verkkosivujen kautta ja kirjallisesti. Avoin kansalaiskäsittely on siis ollut työssä mukana. 

Välillä takkuiseltakin vaikuttanut työ saatiin aikataulun puitteissa esitysluonnospaperiksi, mutta maanantaina kokoontunut kunnanhallitus palautti työn uudelleen valmisteluun.

Tämä menettelytapa saa oudon piirteen, kun samat oikeistopuolen ihmiset käyttäytyvät eri tavalla palveluverkkotyöryhmässä ja eri tavalla kunnanhallituksessa. 

Kunnanhallituksen päätös tarkoittaa sitä, ettei valtuusto vieläkään pääse keskustelemaan kunnan palveluverkosta. Valtuutetut ovat koko alkuvuoden odottaneet, milloin aidosti pääsevät muodostamaan kantojaan kunnan tulevasta palveluverkosta. Keskustelulle tulee antaa tilaa, sitä ei missään nimessä saa tukahduttaa. Keskustelu kuuluu demokratiaan. 

Demokratiaan kuuluu myös vastuullinen päätöksenteko ja se kunnastamme puuttuu tällä hetkellä.

 

Palveluverkosta järjestetyt yleisötilaisuudet keskittyivät koulu- ja päiväkotiverkkoon, koska se on sivistyspuolella suurin palveluosuus ja samalla menoerä kunnassa. Paikallismediassa kouluverkkokeskustelua on käyty kiivaasti. Kyliin ja muutamaan isoon taajamaan jakautunut Vihdin kunta on palveluiden osalta haasteellisen mallinen. Meillä on pieniä kyläkouluja, keskikokoisia kouluja ja isoja kouluja. Erityisesti eri kylillä asuvat ovat jälleen kerran joutuneet jännittämään, miten palveluverkkoa kunnassa kehitetään. Historia toistaa täällä itseään, kun sama kaava toistuu kyläkoulukeskustelussa valtuustokaudesta toiseen. Tämäkään palveluverkkoselvitys ei tuo ratkaisua asiaan. Kuntalaisia pidetään edelleen epätietoisuuden tilassa.

 

Tämä vellova päätöksenteko ei auta kuntalaisia yhtään. Tällainen päätöksentekokulttuuri ei myöskään edistä kuntalaisten hyvinvointia. Mitä oikeisto tässä kunnassa haluaa? Se ei halunnut nostaa tälle vuodelle veroja, vaan valtuustossa äänestettiin tälle vuodelle alijäämäinen budjetti. Alijäämä kasvanee vuoden loppua kohtia arvaamattomiin lukuihin. Oikeisto ei ole toistaiseksi esittänyt mitään keinoja tulopuolen kehittämiseksi. Tekohengitykseksi budjettiin esitettiin miljoonan euron henkilöstösäästöt, jolla puolestaan vahingoitetaan palveluja ja heikennetään kuntalaisten hyvinvointia. 

 

Miten oikeisto oikein valtaansa käyttää? Vähitellen se on alkanut hahmottua pallottelevana, sekavalinjaisena ja epäjohdonmukaisena. Vastuulliseen valtaan ei kuulu tällainen sekavuus. 

 

Vaikeina aikoina vaikeista asioista ja päätöksistä tulee käydä avointa keskustelua. Valtuuston tai kunnanhallituksen työ ei tule olla vain tulipalojen sammuttamista, vaan päättäjinä katse on suunnattava tulevaisuuteen ja tehtävä suunnitelmallisia ja kestäviä ratkaisuja. 

 

Ja vielä lopuksi,

 

vappu on työläisten ja opiskelijoiden juhla. Ilahduttavaa on ollut huomata, että myös kouluissa ja päiväkodeissa on vappujuhlintaa. Vuodessa ei ole liikaa juhlapäiviä. Arjen jaksamiseen on suuri vaikutus myös sillä, että osaa iloita elämän pienistä iloista ja juhlia silloin kuin juhlan aihetta on. Olkoon vappu lapsille karnevaalia, opiskelijoille suurta irrottelua ja meille työläisille saavutetuista eduista juhlimista.

 

Hyvää vappua kaikille!